Itsesäätelyn tausta ja kehitys
Aivomme ovat tottuneet jatkuviin impulsseihin ja vaativat aktiivisesti stimulaatiota ja ärsykettä. Emme osaa olla toimettomina, vaan tylsän hetken äärellä tartumme vähintään puhelimeen, missä aivot jälleen aktivoituvat vastaanottamaan siellä olevaa informaatiota. Kentällä puhutaan lasten ja nuorten sekä aikuisten lisääntyneistä neuropsykiatrisista haasteista ja koulumaailmassa opettajien arkea haastaa erilaisten oppijoiden tarpeiden huomioiminen. Korkeakouluopiskelijat ovat opinnoissaan siinä vaiheessa, että itseohjautuvuutta ja erityisesti itsesäätelyä tulisi löytyä. Kuitenkin käytännössä opiskelijat tuovat esiin keskittymiseen liittyviä haasteita, stressin ja ylikuormittumisen kokemuksia.
Itsesäätelyn voidaan ajatella olevan ihmisen omaa käyttäytymisen säätelyä, jota hän tekee saavuttaakseen tavoitteensa. Itsesäätelyä on määritelty monin eri tavoin, sen voidaan ajatella mahdollistavan stressaavassa tilanteessa tapahtuvan keskittymisen tai olevan itseään korjaavaa toimintaa, jolloin ihminen kykenee toimimaan sisäisistä omista impulsseista huolimatta. Itsesäätely ei ole täysin sama asia kuin toiminnanohjausjärjestelmä. Hyvät toiminnanohjaustaidot omaavalla henkilöllä on yleensä myös vahva itsesäätely, mutta tämä ei automaattisesti takaa itsesäätelytaitoa. Itsesäätelyn tarve lisääntyy neurokirjon henkilöllä tilanteissa missä esiintyy ali- tai yliherkkyyttä, sosiaalisten tilanteiden puutteita tai tarkkaavuuden ja heikentyneen työmuistin vuoksi. (Oksanen & Sollasvaara 2019.)
Itsesäätelyn opettelu alkaa jo lapsuudessa ja ajan myötä ihminen oppii itselleen sopivia rentoutuskeinoja, jolla voi säädellä omia tunnetilojaan. Nämä strategiat eivät kehity kuitenkaan itsekseen, vaan lapsi tarvitsee aikuisen kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta kehittyäkseen itsesäätelyn taidoissaan. Hyvä itsesäätely auttaa henkilöä olemaan tarkkaavainen myös tilanteissa, jotka eivät aktivoi tai motivoi häntä. Tämä auttaa opiskelijaa ponnistelemaan häntä haastavissa uusissa tilanteissa myös silloin, kun oma sisäinen motivaatio on alhainen. (Collette ym. 2005.)
Itseään voi säädellä, kunhan ensin oppii lukemaan oman kehon merkkejä
Itsesäätelyyn liittyy vahvasti biologisten tuntemuksien tunnistamista ja keinoja näiden kontrollointiin. Itsesäätely tarkoittaa biologisesta näkökulmasta kehon autonomista säätelyä, jolloin ihminen reagoi omalla hengityksellään, sykkeellä tai vaikka uni-valverytmillä uuteen ja haasteelliseen tilanteeseen. Biologisella järjestelmällä on yhteys meidän kehomme stressijärjestelmään, jota käytämme sopeutuessamme uuteen ärsykkeeseen. Stressireaktio auttaa meitä toimimaan uudessa, muuttuneessa tilanteessa. Tämä on reaktio, mitä voimme oppia säätelemään. Kyseinen reaktio mahdollistaa mm. tehtävien saattamisen loppuun tilanteissa mitkä eivät välttämättä ole niin kiinnostavia, kykyä käsitellä stressiä ja ahdistuneisuutta sekä kiusausten ja houkutusten välttämistä. (Sajaniemi ym. 2015.)
Itsesäätelyn ollessa meille hyvin tarpeellinen taito, on sitä tärkeä harjoitella aktiivisesti ja tietoisesti. Itsesäätelyä voi harjoitella keskittyen nimenomaan yhteen tehtävään liittyviin keinoihin tai harjoittelemalla strategioita, jotka hyödyttävät yleisemmällä tasolla. Itsesäätely yhden tehtävän kohdalla voi tarkoittaa tehtävän pilkkomista pienempiin hallittaviin osiin tai tietyn tehtävän parissa työskentelyä. Strategioita harjoitellessa tarkoitetaan sellaisia menetelmiä, joita voi soveltaa tarvittaessa monenlaisiin tilanteisiin. Tärkeimpänä on kyky rauhoittua ja rentoutua, johon voi käyttää, vaikka mindfulnessin keinoja. Lisäksi jokainen voi hyötyä keskittymiskykyä lisäävistä harjoitteista tai toimintaa visualisoivista strategioista. (Oksanen & Sollasvaara 2019.)
Talarmo (2016) tutki Pro Gradu -tutkielmassaan yliopisto-opiskelijoiden itsesäätelyn, pystyvyysuskomuksien ja psykologisen joustavuuden esiintyvyyttä ja näiden vaikutusta toisiinsa. Jokaisen kohdalla saadut tulokset olivat merkittäviä, mutta erityisesti itsesäätelyn ja pystyvyyskokemusten välillä löytyi tutkimustulosten pohjalta positiivinen yhteys. Opiskelijoiden kohdalla olisi siten erittäin tärkeää vahvistaa erityisesti epävarmojen opiskelijoiden itsesäätelytaitoja yhdessä pystyvyysuskomusten kanssa. Tämä vaikuttaisi positiivisesti kummankin kehittymiseen.
Opiskelijan keskittymisen haasteet ja ADT
Korkeakouluissa on herännyt huoli opiskelijoiden keskittymisen haasteiden lisääntyvästä määrästä. Korona-ajan lieveilmiönä on voitu todeta, että haasteet ovat viime vuosina kasvaneet ja näyttäytyvät laajasti todella suurella määrällä opiskelijoita. Haasteet ovat nykyään niin yleisiä, että on luotu sille täysin uusi käsite ADT (Attention Deficit Trait). Tässä mallissa oireet muistuttavat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, ilman varsinaista diagnosoitavaa tarkkaavaisuushäiriötä. Elämässä pitkään jatkunut kuormittavuus; esimerkiksi kiire, stressi, monen asian tekeminen päällekkäin, epävarmuus sekä heikko palautuminen aiheuttaa tämän käytösmallin. (YTHS, n.d.)
Opiskelijalle kasaantuu huolta ja riittämättömyyden tunnetta kaikista tekemättömistä töistä sekä loputtomista tehtävälistoista. Aivot kuormittuvat ja tämä pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kroonista stressiä. Krooninen stressi voi aiheuttaa opiskelijalle muistamisen, keskittymisen sekä lisäksi oppimisen ongelmia. Opiskelijan on vaikea keskittyä mihinkään ja ajatukset harhailevat aiheuttaen paljon keskeytyksiä. Nämä keskeytykset hankaloittavat pitkäjänteistä työskentelyä, kun mieleen tulevat asiat vievät kaiken huomiokyvyn ja tehtävä jää helposti kesken. (Huotilainen & Moisala 2019.)
Miten vaikuttaa omaan itsesäätelyyn?
Artikkelin tekstin tueksi on tehty lyhyt animaatiovideo aiheesta ADT ja neljä vinkkiä sen selättämiseen. Videolta katsoja saa käytännön vinkkejä oman keskittymisensä tukemiseen. Kiinnittämällä huomiota siihen, miten työskentelemme, voimme mahdollistaa itsellemme paremmat edellytykset arjessa tapahtuvaan työskentelyyn. Jokainen meistä voi parantaa omaa keskittymistämme työssä tai ainakin luoda keskittymiselle puitteet, missä häiriötekijät on vähennetty minimiin.
