Artikkelin kirjoittajien kokemus omassa työssä
Opettajan työn ydin on opettaminen ja opiskelijakontakti. Tärkeimpänä koemme, että haluamme luoda psykologisesti turvallisen ja hyvän oppimisympäristön opiskelijoille sekä suunnitella kurssit ja tehtävät niin, että ne palvelevat oppimista ja ovat opiskelijoille mielekkäitä. Tavoite on aina, että opiskelija saisi kurssit suoritettua ja että hän saisi hyvän pohjan ja valmiuksia elinikäiseen oppimiseen. Muuttuvassa maailmassa, jossa on yhä enemmän erilaisia digitaalisia häiriötekijöitä, suurempia ryhmiä, vähemmän lähitunteja on näiden tavoitteiden saavuttaminen aina vain vaikeampaa. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miten vaatimuksia voidaan asettaa ja mitä opiskelijalta ylipäätään voidaan odottaa lyhyen kurssin aikana.
Pandemian aikana siirryttiin hetkessä ihan uuteen opetusmuotoon, joka toi mukanaan uusia haasteita niin opettajalle kuin opiskelijoillekin. Monenlaisia luovia ratkaisuja tehtiin mutta tilanne oli haastava kaikille ja varmasti osaltaan lisäsi vaikeuksia oppia ja suorittaa opintoja loppuun. Pandemian myötä etäopinnoista tuli osalle opiskelijoista uusi normaali. Opettajalla ei ole mitään mahdollisuutta seurata kaikkien opiskelijoiden yksilöllistä etenemistä tai tarjota yksilöllisiä polkuja suurissa ryhmissä ja vielä vähemmän, jos oppitunnille osallistuu opiskelija kamera kiinni, mustan ruudun takaa. Kaikki nämä rajut ja nopeat muutokset ovat johtaneet siihen, että opiskelijoiden suoritustaso on eri syistä laskenut huomattavasti ja samalla myös opettaja joutuu miettimään mitä opiskelijalta voi vaatia, mitkä hänen valmiutensa ovat ja mitä valmiuksia meillä opettajilla on selvitä tässä vaativassa toimintaympäristössä.
Mitä opiskelija tekee ja oppii ennen korkea-asteelle siirtymistä
Paljon keskustelua, kommentointia ja mielipiteitä herättää peruskoulun ja yleensäkin koulutuksen tila Suomessa. Tarjoaako peruskoulu vielä koko ikäluokalle tasalaatuista koulutusta, joka on hyvä pohja jatko-opinnoille vai onko peruskoulu rikki, kuten jotkut sanovat. Helsingin sanomien artikkelin mukaan oppimistulokset ja keskittymiskyky heikkenevät ja oppilaiden mielenterveysongelmien määrä kasvaa (Lyytinen, 2023).
Tämä kaikki näkyy opiskelijoissa, kun he siirtyvät peruskoulusta toiselle asteelle ja sieltä edelleen korkeakouluun. Korkea-asteella opiskelijalta odotetaan enemmän itseohjautuvuutta ja kykyä toimia itsenäisesti. Onko opiskelijalla ollut aito mahdollisuus kehittää näitä taitoja ennen korkea-asteelle siirtymistä ja mitä valmiuksia hänellä on selvitä korkea-asteen opinnoista.
Rovaniemen Napapiirin peruskoulun rehtori Jaakko Sarmola toteaa Ylen artikkelissa, että koulunkäynti on helpompaa kuin aikaisemmin, vaatimustaso on laskenut, oppimistulokset heikentyneet ja kokeita, joita vielä joku vuosi sitten pidettiin yhdeksäsluokkalaisille, ei enää voi pitää koska ne ovat liian vaikeita.
Kun oppilailta vaaditaan vähemmän, he osaavat vähemmän ja lopputuloksena on peruskoulusta valmistuva oppilas, jonka taitotaso monella oppimisen osa-alueella on alempi kuin joitakin vuosia sitten. Tämä asettaa toisen asteen oppilaitokset ja korkeakoulut uusien haasteiden eteen. Kuinka paljon tukea voidaan korkea-asteella tarjota ja pitäisikö sen sijaan tai sen lisäksi ajatella, että myös pitämällä vaatimustason korkealla, voi opiskelijakin kehittyä omaan täyteen potentiaaliinsa.
Pygmalion – vaikutus
Pygmalion-ilmiö on ilmiö, jossa ihmiset suoriutuvat paremmin, kun joku odottaa heiltä paljon. Tämä johtuu siitä, että henkilö, johon kohdistuu korkeammat odotukset, asettaa itselleen selkeitä tavoitteita, ja hän on todennäköisemmin valmis tekemään enemmän töitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (Rosenthal & Jacobson, 1968.)
Yksilöön kohdistuvat odotukset ja tulokset kulkevat käsikädessä – jos opiskelijalta ei odoteta paljoa, hän tyytyy vähempään eikä välttämättä tee parastaan. Vastaavasti asettamalla riittävän korkeat, realistiset odotukset, voidaan saada aikaan tilanne, jossa opiskelija asettaa itselleen tavoitteita ja siten saavuttaa huomattavasti paremman tuloksen ja kehittyy/ oppii enemmän. Opiskelijoiden saavutukset ovat vahvasti yhteydessä aikuisten (opettajien) asenteisiin, ja yhteisöt, joissa kaikki sitoutuvat samoihin tavoitteisiin, saavutetaan myös paremmat tulokset. On myös tärkeää muistaa, että vaatimuksia voidaan asettaa samalla kun opiskelija huomioidaan yksilönä siinä määrin kuin se isossa ryhmässä on mahdollista. Tavoitteiden ja vaatimusten tulee olla saavutettavissa mutta jos ne asetetaan liian alhaalle, todennäköistä on, että opiskelija ei tee parastaan eikä näin kehity niin paljon kuin ehkä voisi.
Korkeiden odotusten tulisi näkyä kaikessa korkeakoulun toiminnassa kuten opetusmateriaalien ja opetusmenetelmien valinnassa, yhteisön vuorovaikutuksessa sekä muussa toiminnassa kuten arvioinnissa ja opiskelijan oppimiskokemuksessa. Erilaisista aiemminkin mainituista haasteista huolimatta vaatimustasoa ei pitäisi laskea vaan opiskelijaa tulisi tukea saavuttamaan oma potentiaalinsa. Kun oppimiskokemus on positiivinen ja käsitys omasta itsestä oppijana myös, jatkuu oppiminen läpi koko elämän ja työelämän. Koko korkeakouluyhteisön kaikilla toimijoilla on vastuu tehdä tämä yhdessä.
Mitä asialle voi tehdä?
Maailma muuttuu ja koulumaailma heijastaa aina ympäröivää yhteiskuntaa. Kaikkea ei varmaankaan voi tehdä samoin kuin joskus aikoinaan eikä tarvitsekaan mutta olemme pohtineet joitain kohtia, mitä mielestämme voisi tehdä yhdessä koko korkeakouluyhteisössä.
- On tärkeää olla korkeakoulun yhteiset linjaukset eri asioissa ja tärkeää, että kaikki korkeakouluyhteisön jäsenet sitoutuvat niihin.
- Nähdään opiskelija yksilönä, joka kehittyy monella eri tasolla korkeakouluopintojen aikana.
- Asetetaan opiskelijalle realistisia vaatimuksia ja odotuksia, jotka auttavat häntä kehittymään omaan täyteen potentiaaliinsa
- Tarjotaan opiskelijalle opiskeluympäristö, jossa hän voi keskittyä opiskeluun. Tämä tarkoittaa konkreetteja asioita kuten esimerkiksi selkeät säännöt mobiililaitteiden käyttöön tuntien aikana.
- Suunnitellaan erityisen hyvin opiskelijan ensimmäiset viikot korkeakoulussa, joka auttaa opiskelijaa sisäistämään mistä korkeakouluopinnoissa on kyse sekä lisää sitoutumista omiin opintoihin.
- Ohjataan opiskelijaa ymmärtämään mitä hyvä oppimisympäristö tarkoittaa ja miten omaa oppimistaan voi helpottaa / tehostaa.
- Pedagoginen rauha koko korkeakouluyhteisölle keskittyä ydintehtävän hoitamiseen laadukkaasti. Oppimisympäristöjen kehittäminen pitäisi olla keskiössä.
Meille kaikille korkeakouluyhteistön jäsenille, niin siellä työskenteleville kuin opiskeleville on tärkeintä, että toiminta on laadukasta ja tuottaa osaavia ammattilaisia.
