Minun urapolkuni – jakso 1

Elina Martin: Urapolut, niitä on niin erilaisia. Tässä minun urapolkuni podcastin ensimmäisessä osassa tutustumme ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajan tehtävään. Ja kuulemme myös,  minkälainen urapolku opinto-ohjaajaksi voi olla. Aiheesta kanssani keskustelee tänään VAMKiin liiketalouden yksikön opinto-ohjaaja Peter Smeds. Minä olen Elina Martin, liiketalouden yksikön johtaja. Tervetuloa mukaan, Peter.

Peter Smeds: Kiitos kiitos kutsusta.

EM: Ensimmäiseksi kysyisin sinulta, että kerrotko minkälaisten vaiheiden kautta sinusta tuli opinto-ohjaaja ammattikorkeakouluun?

PS: Tuossahan voi aina miettiä, että kuinka kaukaa lähtee, mutta peruskoulutuksen opiskelin Hankenilla KTM:ksi. Sitten samalla Åbo Akademissa aikuiskasvatustieteitä ja sitten ensimmäisen ns. oikean työpaikan sain Vaasan liiketalous- ja hotelli-instituutista, jossa olin projektipäällikkönä. Sieltä siirryin sitten Suomi matkailu kehitykseen konsulttitehtäviin erityyppisten koulutus-kehittämisprojekti hankkeiden kanssa ja pidin myös yrityshautomoa siellä.

Sitten koitti aika 2001, josta on jo 23 vuotta pian. Ja saavuin VAMKiin ja aloitin siellä sitten lehtorin pestissä matkailun lehtorina ja oli siellä kahdeksan vuotta siinä siinä ominaisuudessa. Sen jälkeen koulutuspäällikkönä 8 vuotta; tietojenkäsittely-, International Business- ja restonomiohjelmat, kun niitä vielä oli.

Ja sen jälkeen mietin, että esimiestyön esimiestyön kautta, että että voisiko olla jotain muutakin ja mikä mua oikein kiinnostaisi siinä, että tuli vähän niinku ei nyt identiteettikriisi, mutta rupesi miettimään että varmaan voisi jotain muutakin tehdä tehdä, että tota noin ammattikorkeakoulussa kuin pelkästään näitä esimiestehtäviä ja siinä samalla sitten liiketalouden yksikön opinto-ohjaaja Hilkka  jäi eläkkeelle. Ajattelin että haenpas tätä tätä paikkaa.

Ja sitten onnekseni sain sen ja aloitin ja nyt olen viisi vuotta toiminut opinto-ohjaajana ja tietysti VAMKin ajan sisällä niin sisältyy tietysti ammatillinen opettajakoulutus, jonka suoritin ja tuossa kolme vuotta sitten myös opinto-ohjaajakoulutuksen.

EM: Niin, tommoisista sattumista se ura voi joskus olla kiinni, että joku eläköityy ja kiinnostava paikka avautuu. Mutta mitä opinto-ohjaaja tekee ja miten tehtävä on näiden viiden vuoden aikana muuttunut?

Opinto-ohjaaja tekee aika paljon oikeastaan ja liiketalouden yksikkö hän on suhteellisen suuri yksikkö sinänsä; siellä on yli 1000 opiskelijaa ja ja siinähän riittää kaikennäköisiä ohjaustarpeita. Vuosittain mulla on näitä ohjaustapaamisia opiskelijoiden kanssa yli 500.

Ja mitä opinto ohjaaja sitten tekee, niin ehkä tärkein tehtävä mun mielestä on, että kuuntelee ja auttaa opiskelijoita ja ja auttaa löytämään ratkaisuja henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa. Elikkä sen hopsin kanssa työskennellä. Ja tärkeätä mun mielestä on myös tällainen kognitiivinen lähestymistapa, elikkä ratkaisukeskeisyys. Ei sillä lailla, että opinto-ohjaaja kertoo, että mitä pitää tehdä, vaan yhdessä ohjattavan kanssa sitten pohditaan näitä eri vaihtoehtoja ja selvitetään niitä. Ja sitten tää opiskelija itse tekee päätöksen, että mitenkä mitenkä eteenpäin ja hyvin keskeistä tuossa on mun mielestä myös sen opiskelijan toimijuuden tukeminen ja vahvistaminen, jos on tällaisia haastavampia tapauksia. Tietysti sitten toihan on niinku se ydinhomma. Sittenhän siinä on valmistuvien opiskelijoiden kaikkien opintorekisteriotteiden ja valmistumisdokumenttien tarkastelu, vaihtoon liittyviä asioita. KV- vaihtoon, kun opiskelijat lähtee vaihtoon, niin mä käsittelen heidän Learning Agreementit ja ja myös ne jotka tulee meille VAMKiin opiskeleen. Hyväksiluvut toisista korkeakouluista, lisäaikahakemukset, kaikennäköisiä lausuntoja eri paikkoihin ja TE- keskus, Migri, poliisi, vakuutusyhtiöt ja sitten myös tällaisia “representation letters” ja “referee statements”, kun haetaan jatko-opintoihin varsinkin ulkomaille ja niin poispäin. Ja tässä varmaan on vaan pieni osa, että se on aika moniulotteinen toi opinto-ohjaajan toimenkuva meidän meidän organisaatiossa. Sitten sä kysyit, että mitenkä on muuttunut. No ehkä se suurin muutos on, että että ollaan siirrytty digitaaliseen aikaan, että että kaikki periaatteessa on siirtynyt online. Myös ennen koronaa jo nähtiin, että että työkalut muuttuivat huomattavasti ja myös sitten nää ohjaustapaamiset rupesi enemmän ja enemmän siirtymään online. Nyt koronan jälkeen yhdeksänkymmentäviisi prosenttia opiskelijoista liiketalouden yksikössä haluaa online-tapaamisen Zoomin tai Teamsin kautta.

Joo ja tietysti on hyvä, että siinä pystyy itse jakamaan dokumentteja, mutta myös niinku sitä opiskelijan toimijuutta tukemaan. Elikkä että opiskelija on aloitteellinen ja jakaa itse niitä omia dokumentteja sieltä ja on enemmän aktiivinen siinä ohjaamistapaamisessa. Elikkä toi digiloikka ehkä olisi se, joka on muuttunut kaikista eniten.

EM: Joo mielenkiintoista ja varsin monipuolinen työkuva ja paljon tekemistä ja tietysti nämä opiskelijan rajapinnan tekemiset; ne on hyvin haasteellisia, koska me tiedetään, että kaikki opiskelijapolutkin ovat erilaisia.

PS: Joo ja tuntuu että se tänä päivänä vielä korostuu,  kun on mahdollisimman matala kynnys olla yhteydessä opinto-ohjaajaan. Silloin he uskaltaa ottaa yhteyttä ja miettii, että mitenkä he voivat sitä omaa hopsiansa muokata, että se sopii heidän oppimistapaan  ja elämäntilanteeseen paremmin.

EM: Just näin ja tästä tullaankin siihen, että mikä tässä työssä haastaa ja mikä taas sitten puolestaan palkitsee?

PS: Ehkä haasteellista on ihan niin kuin opettajan työssäkin aiemmin ja  koulutuspäällikönkin työssä, että että työmäärä tai mitenkä työ jakautuu vuoden aikana, että siinä on aivan selvät huiput että joskus on tosi kiire. Mutta onneksi sitten joskus on vähän  vähemmän. Mutta selkeästi syksyllä kun koulu alkaa on aivan hirveä hulabaloo ja sitten päävalmistumisaika juuri näihin aikoihin  ennen ennen joulua on toinen. Ja mitä pitemmälle mennään keväällä ja kesää kohden niin siinä touko-kesäkuussa on jo suht koht rauhallista. Mutta se mikä palkitsee, niin tietysti se positiivinen palaute opiskelijoilta ja kun pystyy heitä auttamaan ja he ovat siihen tyytyväisiä ja antaa positiivista palautetta. Ja sama myös kollegoilta. Jos he kysyy kuinka aika usein, kun tää ohjaushan on aika laaja toimintamalli. Siinä on organisaation sisällä moni eri taho mukana ja heidänkin kanssaan jos sieltä tulee hyvää palautetta, niin se palkitsee.

EM: Joo, se on varmaan just näin, että kun pystyy näkemään sen työnsä tulokset niin se on aika hieno juttu kun pystyy auttamaan sitä opiskelijaa sillä tavalla, että se pääsee taas eteenpäin niissä opinnoissa.

PS: Se on vähän niinku instant reward, että näkee heti.

EM: Niinpä. No mikäs merkitys on eri verkostoilla,  VAMKin sisäisillä ja toisaalta ulkoisilla, sun tehtävässäsi menestymiseen?

PS: Todella iso merkitys,  että jos itse joutuisi kaikki tekeen ja ja yksin toimimaan, niin se sehän olisi ihan  täys painajainen.  Että tuossa hyvin tärkeätähän on organisaation sisällä tää monialainen yhteistyö muun muassa tän meidän hyvinvointityöryhmän kautta ja eri tahojen, jotka on mukana. Muut opot organisaatiossa; viikottain me tavataan, tänään tässä myöhemmin taas ja jaetaan kokemuksia, pohditaan yhdessä näitä asioita. Tietysti sisäisesti myös ryhmänohjaajat jotka tekee sitä perusohjausta; hyvin tärkeä ryhmä, joka tekee sen perusohjauksen ja jonka kautta me sitten saadaan näitä liidejä ja vinkkejä, jos on opiskelija, jonka opinnot eivät etene aivan sen mukaan mitä pitäisi ja niin poispäin. Sitten tietysti harjoittelun ohjaajat ja heidän kanssa yhteistyö eri tapauksissa. Opinnäytetyön ohjaajat, uraohjaus ja kuraattori myös sisäisesti. Sitten tällaiset eri alueelliset ja kansalliset verkostot on hyvin tärkeitä elikkä siinä pystyy vähän benchmarkkaamaan ja katsomaan, että mitä muut tekee ja millä lailla ja  yhdessä keskustella näitä keskeisiä asioita. Esimerkiksi tässä tää elinikäinen ohjausryhmä on tää alueellinen ryhmä, joka on paikallisen ELYn vetämä, jossa on kaikki tällaista ohjaustyötä tekevät eri tasoilla elikkä myös toinen aste, yläaste, TE-keskus ja niin poispäin. He ovat mukana siinä ja siinä on myös sitten valtakunnallinen verkosto. Elikkä seminaareja, jotka on useimmiten online, järjestetään muutaman kerran vuodessa, jossa sitten on ihan ministeriön edustus ja niin pois päin. Jos ottaa vielä askeleen eteenpäin, joka antaa melkein vielä enemmän, niin sitten on kansainväliset yhteistyöt ja muun muassa olen viime vuosien aikana käynyt tutustumassa eri paikkoihin Tanskassa ja Hollannissa ja heidän heidän  ohjausmalleihin ja mitenkä heillä tää tää asia toimii. Ja se on mielenkiintoista; siitä saa perspektivin tähän kotitekemiseen. Kyllä verkostot ovat erittäin tärkeitä ja olisi hirveän vaikea toimia niinku vakuumissa.

EM: Joo, kyllä se varmaan näin on, että niistä verkostoista saa niitä uusia ideoita eikä tarvitse olla niin yksin sen tehtävänsä kanssa, että sitä voi kehittää sitä työtänsä, vaikka teitä opoja varsinaisesti meillä VAMKissa ei kovin montaa olekaan.

PS: Joo. Mutta tuossa toi on mielenkiintoinen. Muistan, että mä kirjoitin artikkelin tosta opo-koulutuksessa justiin vertaistuesta ohjauksessa. Meillähän on tää meidän sisäinen kolmen opon vertaisryhmä, jossa on hyvä aina keskustella ja tuuletella ajatuksia ja mitenkä tästä eteenpäin. Se kyllä tukee työssä.

EM: Niin se on se lähiverkosto. Entä onko jotain muita erityisiä asioita, jotka ovat auttaneet sua onnistumaan tässä tehtävässä näiden verkostojen lisäksi?

PS: No kaiken lähtökohtahan on oma asenne; että millä asenteella sitä työtä tekee. Opiskelijakeskeisyys ja se kyky asettuu niin kuin opiskelijan tilanteeseen ja olla läsnä. Ja tietysti yhteistyökyky eri tahojen kanssa ja yksi hirveän tärkeä asia on tietysti oman esihenkilön tuki tässä työssä, että jos ei sitä ole niin se on aika vaikeata.

EM: Joo, kyllä tuo asenne on todella monessakin tehtävässä semmoinen valtavan tärkeä perustavaa laatua oleva asia, joka auttaa siinä onnistumisessa. Oon ihan samaa mieltä. Mutta entäs sitten ammattikorkeakoulun menestys? Miten opo voi siihen vaikuttaa?

PS: No toihan on aika suoranaisesti; suuri osahan meidän rahoituksesta tulee näistä valmistuvista opiskelijoista. Sen puitteissa elikkä tukemalla näitä opiskelijoita heidän opintopolullaan valmistumaan ja ja auttamaan ratkaisemaan näitä esteitä ja haasteita, joita heidän opintopolulla on, että se on se keskeinen. Ja tietysti toimii ylipäätänsä tavoitteellisesti ja ja organisaation strategian mukaan, niin se tukee sitä meidän meidän VAMKin menestystä.

EM: No sä oot työssäsi opona tottunut auttamaan opiskelijoita eteenpäin, mutta onko tää työ opettanut sulle jotain?

PS: No kyllähän kaikki että jatkuvastihan kehittyy ja enemmän ja enemmän tietysti. Mitä nuorempi oli, niin sitä enemmän oli, ajatteli monia asioita kerralla ja yritti suorittaa. Ja jos jotain teki, niin ajatus oli jo seuraavassa asiassa tai sitä seuraavassa. Mutta viimeistään tää opinto-ohjaajan tehtävä ja aiemmin jo opettajan tehtävä, ja vielähän mä opetan joitakin kursseja myös, niin se on opettanut sen kyvyn  fokusoida paremmin kun ollaan 100% läsnä opiskelijatapaamisissa ja fokusoida siihen. Ja se on paljon tehokkaampaa kuin että sä jo miettisit sitä seuraavaa asiaa. Se vie niin paljon kapasiteettia siitä, että siitä tulee vähän niinkuin puoliksi tehty sitten ja ei niin hyvä lopputulos. Ja ennen kaikkea siihen ehkä sekin, että nuorempana ja kun aloitti VAMKissa, se oli enemmän, että itse viesti ulospäin. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä paremmin oppii kuuntelemaan, analysoimaan ja sen kautta saamaan  parempia tuloksia ja se toimii varsinkin tässä opinto-ohjauksessa Että todellakin se opiskelija on siinä keskiössä ja saadaan ne asiat esille, mitkä painaa tai mitkä on haasteita tai miksi hän on siellä ohjauksessa. Eikä niin, että mä syötän jo valmiita ratkaisuja enkä anna opiskelijalle suunvuoroa. Ehkä se on se keskeisin.

EM: No tosi kiinnostavaa ja tämmöiset ura-askeleet auttaa ihan ilmeisesti myöskin kehittymään. Ja tää tottakai rohkaisee myöskin tarttumaan niihin uusiin haasteisiin ja kehittymään sitä kautta, kun niitä on näköpiirissä. Kiitos tästä haastattelusta, Peter.

PS: Kiitos, Elina, kutsusta.