(Musiikkia)
Tervetuloa kuuntelemaan hyvinvointi vaakalaudalla season 3 podcassarjan uutta tuotanto kautta. Tässä podcast sarjassa sosionomiopiskelijat käsittelevät opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia aiheita rohkealla otteella. Sarja on tuotettu eri ikäisten mielenterveystyön osaamisen syventäminen opintojakson oppimistehtävänä. Minä olen Karina Björninen mielenterveys ja päihdetyön lehtori ja toivotan teille mielenkiintoisia kuunteluhetkiä meidän hyvinvointi vaakalaudalla season 3 sarjan parissa.
(Musiikkia)
Aiheena meillä on koulunkäynnin romantisointi somessa. Mä oon Siiri ja meitä on täällä myös.
Sofia, Edit, Sofia, Erika
Mitä te ajattelette, että sellainen romantisointi olisi?
No romantisointi käsitteenähän tarkoittaa siis jonkun asian kaunistelua ja sitten semmoista todellisuuden silottelua, että jätetään kaikki niinku negatiiviset puolet sitten pois.
No miksi me sitten valittiin tää aihe?
Me valittiin tää aihe sen takia, että koska tää on tosi ajankohtainen ja varsinkin luultavasti melkein niinku kaikilla opiskelijoilla on tullut tää ilmiö niinku somessa vastaan. Tää on sen verran iso kuitenkin varmaan niin kun enimmäkseen tiktokissa ja instagramissa ja youtubessa näihin videoihin törmää.
Joo kyllä mäkin oon nähnyt instagramissa semmoisia studygrammejä ja tiktokissa tosi paljon myös, että kyllä näihin törmäämään.
Joo ja sitten tosiaan, kun suomessa tätä asiaa ei ole käsitelty hirveästi, niin sen takia kanssa halutaan tästä keskustella nyt.
No ootteko te huomannut tässä ilmiössä jotakin positiivisia puolia?
Joo, kyllä mä ainakin sanoisin, että mä oon ainakin itse saanut tosi paljon inspiraatiota mun omaan opiskeluun, että somesta löytää tosi paljon erilaisia tekniikoita ja niitä kokeilemalla mä oon löytänyt just ne itselle sopivat tavat opiskella että, mulla on itsellä tosi paljon haasteita ajanhallinnan kanssa ja saada itseni alottaa koulujuttuja kaiken arjen kiireen keskellä, niin varsinkin sitten kun on dedikset alkaa painaa päälle niin en oikein tiedä mistä aloittaisin niin sitten mä törmäsin tiktokissa sellaiseen videoon jossa joku opiskeli tuommoisella pomodoro timerin avulla. Eli tässä videossa joku laittoi siis tiimerin päälle 25 minuutiksi, opiskeli sen ajan ja sitten sen jälkeen piti pienen tauon ja sitten sama uusiksi. Niin se kuulosti tosi yksinkertaiselta ja sitten mä päätin kokeilla sitä ja siitä tuli mulle ainakin tosi toimiva tapa opiskella.
Joo ja siis tota tähän väliin, niin tuo tosta pomodoro timeristä tuli mulla mieleen, että kaverin kanssa oltiin opiskelemassa kerran niin tota ei oikein motivaatiota sitten löytynyt tekemiseen niin tota mentiin sitten youtubeen etsittiin just tommoinen tiimeri ja sitten laitettiin se siihen niinku isolle TV ruudulle viereen päälle ja se oli semmoinen söpö tunnelmallinen opiskelu ish video että, sekin että siihen niin kun opiskelutilaan piti saada semmoinen niinku visuaalinen tota opiskelutapa semmoinen kiva esteettinen viba et voi niinku keskittyä tekemiseen.
Joo mä oon huomannut kanssa että noi visuaaliset aspektit on siinä opiskelussa niin on kanssa sellaisia mitkä vaikuttaa varsinkin niinku siihen muistamiseen ja sitten se tekee siitä lukemisesta paljon kivempaa ylipäätään ja sitten kanssa maininnan arvosena tommoiset erilaiset to do listat ja stady plannerien käyttö että, en ole aikaisemmin tajunnut miten paljon semmoiset selkeät listat helpottaa sitä opiskelua.
Joo, kyllä muakin on helpottanut tosi paljon semmoiset listaukset ja visuaaliset elementit opiskelussa.
Somessa on siis selkeä opiskelijayhteisö. Koetteko, että olette saanut vertaistukea? Esimerkiksi jaksamisen ja opiskelufiiliksen ylläpitämisessä.
No joo, siis mun kohdalla ainakin opiskeluyhteisöt ja vertaistuki on ollut kyllä tosi iso osa mun opiskelufiilistä tai sellaista kokonaisvaltaista niinku jaksamista, että kun ihmiset jakaa omia opiskelupäiviä. Niitä onnistumisia ja sitten myös niitä vaikeimpia hetkiä, niin se on tuonut mulle sellaisen fiiliksen, etten ole todellakaan niinku yksin näitten asioitten kaa, kun näkee että muillakin on samoja haasteita tai sitten just oikeasti jotkut puhuu tosi rehellisesti vaikka uupumuksesta tai opiskelu ahistuksesta. Niin kyllä siitä saa tietyllä tapaa vertaistukea ja vinkkejä.
Joo se rehellisyys ainakin mulle tavallaan normalisoi sellaisia tunteita ja tekee siitä opiskelusta vähemmän noloa tai sellaista hävettävää silloin kun kaikki ei menekään ihan täydellisesti, että se vähentää selkeästi paineita kun näkee että jokainen tekee parhaansa omalla tavallaan eikä kenenkään arki oikeasti ole niin täydellistä kun välillä voisi ajatella.
Ja sitten tulee semmoinen yhteisöllinen fiilis. Et tietyllä tapaa me kaikki kuljetaan sitä samaa matkaa niin motivoi kun näkee vaikka jonkun kommentoivan et mäkin opiskelen just nyt et tsemppiä meille vaikka se onkin siellä netissä, niin kyllä siitä tulee oikeasti aika yhteisöllinen tunne.
Joo mullakin se vertaistuki ehdottomasti auttaa. Että sellainen oman opiskelun romantisoiminen auttaa kääntämään sitä omaa ajattelumaailmaa siitä opiskelusta sellaiseksi, että se onkin jotenkin paljon hienompaa tai tärkeämpää mitä tekee, että se tuntuu kivemmalta ja sitten se motivoi. Ja se motivaatio on ehdottomasti myös mulle just se isoin juttu, että miksi mä sellaisia videoita saatan katsoa ja sehän voi auttaa myös itsetunnon kanssa jollain ihmisillä, että haluaa tavoitella niitä asioita mitä siellä videoissa tapahtuu ja sitten kun onnistuu niissä jutuissa mitä tavoittelee, niin se tuntuu tietenkin hyvältä.
Joo, kyllä tähän pystyy niinku samaistuu ja mitä mieltä te ootte näistä varjopuolista mitä tässä ilmiössä myös on?
Joo mulla mitä mä oon niinku itse huomannut niin on aika usein sellainen että, mä en saa kotona niin kun tehtyä hirveän hyvin koulujuttuja että mä oikein niinku haen sitä esteettistä vibaa, että mä saisin itseni niinku motivoituu tekemään näitä kouluhommia, että just että pitää joko olla se niin kun opiskelupaikka semmoinen jotenkin esteettinen, että esim. kirjasto tai kahvila ja sitten kun tuossa puhuttiin sitten äsken tuosta vertaistuesta, niin kanssa se tunne, että täytyy niinku tehdä jonkun kanssa, että tulee ehkä vähän semmoinen, että niinku jos mä kärsin niin olisi kiva jos joku niinku kärsii mun kanssa niin just se että peilaa omaa tekemistä siihen kaveriin, että sä saisit tehtyä niitä koulujuttuja.
Ja just tosta itsensä peilaamisesta, vaikka noihin videoihin niin siihen helposti voi käydä silleen, että rupeaa just sitä itse ja omaa opiskelua vertaa vaikka siihen videoon, että mitä siellä, miten joku toinen opiskelee tai kuinka sen muistiinpanot näyttää tosi hienolle jos omat muistiinpanot ei vaikka näytä, niin siitä voi tulla ainakin itsellä vähän semmoinen että, tuntuu, että onko jotenkin vähän ehkä huonompi tai se oma opiskelu vähemmän niinku tärkeä tai tälleen kun se ei näytä niin hienolta tai kun mä en voi käydä kahvilassa tekee koulujuttuja, kun se ympäristö häiritsee niin sitte helposti käy sitten silleen että, että rupeaa niinku just vertaa että mun opiskelut on varmaan sitten vähän huonompaa kuin jonkun muun kun se ei pysty näyttää samalta.
Ja sitten niinku ylipäänsä kaiken muotoinen niinku itsensä vertaaminen toisiin, niin siinä tulee kanssa sitten tällaiset niinku taloudelliset eriarvoisuudet. Että sähän voit niin kun saada tosi huonon omakuvan just itsestäsi, kun porukalla on ne uusimmat mcbookit ja kaikki mahdolliset hienot kynät ja vihkot ja vähän jopa ehkä niinku turhia asioita mitä ei vältis tarvitse. Sä voit ruveta jopa ehkä käyttämään rahaa niihin NS. turhiin asioihin, että sä saisit sen niinku hyvän fiiliksen itsestäsi ja Lancasterin yliopiston oppilaskunnan nettisivuilla, missä on siis paljon uutisia ja artikkeleita siellä, mainittiin se, että niin kuin sä voit kokea pelkoa tai niinku ahdistusta tai inhoa sitä kohtaan niin, kun että sä et saa tehtyä niitä asioita mitä esim. ne ihmiset niillä videoilla saa ja sitten kun sä haluat sen hyvän omakuvan niin sitten, että rupeat tekemään niitä kaikkia mahdollisia asioita mitä niillä videoilla jotta sä saat se hyvä itsetunnon, mutta se voi sitten niinku johtaa myrkyllisten opiskelumallien niinku sisäistämiseen ja jopa ehkä niinku burnouttiin.
Niin että tuleeko sitten siinä tavallaan niissä videossa, tuodaan ehkä vähän liian täydellistä kuvaa siitä opiskelusta, että se on sellaista helppoa ja kivaa aina, että sitten se jää ehkä vähän sellaiseksi yksipuoliseksi kuvaksi siitä oppimisesta, että ei välttämättä tuoda niitä epäonnistumisia tai mahdollisia oppimisvaikeuksia esille, että näytetään vaan tosiaan se kiva ja hieno puoli siitä oppimisesta, mutta ei niitä negatiivisia vaikeita asioita.
Joo just tää on niinku täydellinen kuva niin sehän voi, johtaa niin kuin epärealistisiin odotuksiin sun omasta niin kuin koulumenestyksestä ja jos sulla on niinku tosi korkeat odotukset niin sittenhän sä niinku tiput kanssa korkeammalta alas ja yhessä blogissa puhuttiin siitä, että niin kun vaikka tuntuisi siltä, että sä niinku nyt panostaisit tosi kovaa sun koulunkäyntiin niin jos sä unohdat niinku levon ja tauotuksen ja tämmöisen niin sitten kaikki se työ mitä sä oot laittanut siihen niin se voi mennä helposti niinku hukkaan.
Miten sitten välttää näitä varjopuolia mitä tässä romantisoinnissa tulee ilmi?
Se on ihan ekana mä nostaisin, että olisi tärkeää jokaisen tiedostaa se, että se some ei ikinä näytä sitä kokonaiskuvaa, että se on just semmoinen pieni siloteltu hetki jonkun elämästä, että se ei todellakaan oo se kaaos, mikä todennäköisesti siellä ulkopuolella on ja sekin, että se opiskelu on oikeesti ihan sellaista tavallista tekemistä, että se ei ole aina vaan sitä, että istutaan kahvilassa kavereiden kanssa monta tuntia ja näin.
Joo, ei se aina kyllä ole pelkkää semmoista matchalattee.
Joo ei ja siis pitää muistaa se, että opiskelu on niinku ja se on niinku inhimillistä ja se ei ole mikään niinku esteettinen suoritus ja sehän on muutenkin haitallista vähän niinku sun koulunkäynnille, että jos sä oot 5 tuntia esimerkiksi yhtäjaksoisesti se naama siinä kirjassa kiinni, niin sitten jossain vaiheessa sun aivot ei niin kun enää sitten saa yhtä hyvin sitä tietoa tai kerää sitä tietoa enää.
Niin ja todellisuushan on se, että koulunkäynti on välillä vaan tylsää, että ei se aina voi olla kiinnostavaa ja hauska, vaikka kuinka kiinnostavaksi kokisi oman alan ja sen koulunkäynnin, niin aina ei vaan ole motivaatiota.
No joo ja sen takia ne realistiset tavat opiskella ne omat semmoiset tavoitteiden asettaminen, niin on tosi tärkeätä, että ei tarvitse kopsaa muilta vaan sen takia että se vaikuttaa coolilta tai jotain vastaavaa, että tärkeintä olisi tehdä niitä asioita mitkä tukee sua ihan itseäsi oppimaan, että jos nyt mun muistiinpanot on tosi sotkuset tai mä välillä vähän epäergonomisesti opiskelen omassa sängyssä, mutta mä saan silti ne asiat tehtyä ja mä opin siitä niin on se yhtä arvokasta kuin ne siistit muistiinpanot tai sitten se opiskelu siellä kahvilassa.
Joo mustakin ehdottomasti on tärkeä ja priorisoida oikeasti se oppiminen eikä sitä oppimisen esteettisyyttä. Itselläkin mun realistinen tapa opiskella voi olla se, että ruokatunnilla mä röhnötän kavereiden kanssa jossain sohvalla läppäri kädessä ja yritän edes saada jotain tehtyä, että ei sen aina tarvitse olla mikään iso suoritus, että kunhan saa jotain tehtyä ja välillä on ihan OK alittaa rimaa.
Joo, ei se susta epäonnistunutta tee.
No ei todellakaan ja sen takia olisi ihan hyvä välillä ihan tarkoituksella olla pois sieltä somesta tai pitää pientä taukoa tai sitten ihan yksinkertaisesti lopettaa seuraamasta semmoisia tilejä, jotka tuottaa sitä negatiivista fiilistä et, jos sen jonkun sisältö saa sut tuntee semmoista riittämättömyyttä niin ei se sitten ole sellaista oikeanlaista motivaatiota tai vertaistukea mitä tarvisit.
Joo ja sitten tota Karlettonin yliopistossa Kanadassa niin siellä tehtiin yksi tutkimus. Jossa havaittiin, että sosiaalisen median käytön vähentäminen liittyy ihan suoraan myös niinku ahdistuksen vähenemiseen. Eli toivottavasti kaikki opiskelijat muistaa ottaa taukoja ja myös muistaa sen, että somessa se sisältö ei ole niin mustavalkoista miltä se näyttää.
(Musiikkia)
Kiitos kun kuuntelitte. Vielä ennen, kun lopetellaan niin kuuntelijat voisi miettiä että oletteko te törmänneet tämmöiseen koulunkäynnin romantisointiin somessa. Missä menee todellisuuden raja? Ootko joskus itse huomannut että esität ulkopuolelle enemmän kuin miltä susta oikeasti opiskelu tuntuu? Onko se oikeasti aina vaan sitä matchalattee ja tehokasta työtä? Kiitos.
(Musiikkia)
Tämä oli hyvinvointi vaakalaudalla podcast. Kiitos kun kuuntelit ja toivottavasti käyt myös kuuntelemassa sosionomiopiskelijoiden podcast sarjan loputkin jaksot. Minä olen Karina Björninen muista pitää itsestäsi huolta, jottei sinun hyvinvointi johdu vaakalaudalle.
