Omavalvonnan lakiperusta vahvistuu kun uusi valvontalaki kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon omavalvontaa koskevat säännökset ja vahvistaa palvelunjärjestäjien ja palveluntuottajien välistä yhteistyövelvoitetta omavalvonnan toteuttamista koskien. Omavalvonnan tavoitteena on ehkäistä palvelutoiminnassa ilmeneviä epäkohtia, korjata ilmeneviä puutteita sujuvasti ja vähentää valvontaviranomaisten tarvetta puuttua niihin valvonnan keinoin. Omavalvonta on laadun hallintaa, riskienhallintaa ja asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamista. Viranomaisvalvonnan tehtävänä on kuitenkin jatkossakin edistää ja varmistaa omavalvontaa sekä puuttua asioihin, kun yksikön omavalvonta ei riitä. Tavoitteena on myös varmistaa, että valvonta sekä lupakäytännöt ovat yhdenvertaiset sekä julkiselle että yksityiselle palveluntuotannolle. Täten varmistetaan myös, että erilaisten lupien myöntöehdot eivät ole eri alueiden välillä tiukemmat kuin lain vähimmäisvelvoite. Valvovan viranomaisen ei myöskään tule vaatia palveluorganisaatioilta sellaista, mitä ei ole laissa säädetty.
Uudistuksen myötä myös omavalvontatapahtumaan liittyvät käytänteet uudistuvat, kun valvontatehtävä siirtyy varsinaisilta valvontaviranomaisilta aiempaa enemmän hyvinvointialueiden tehtäväksi. Ensi vuonna voimaan astuva laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 741/2023, on osa tätä muutosta. Lain tavoitteena on selkeyttää valvontatapahtuman roolia ja merkitystä, mikä on erittäin tärkeää niin valvojan roolin kannalta kuin myös palveluntuottajille eli yrittäjille ja yhteisöille. Lisäksi tämä tarkoittaa sitä, että omavalvonta nousee entistäkin merkittävämpään asemaan myös asiakkaan ja potilaan näkökulmasta.
Mitä omavalvonta tarkoittaa?
Omavalvonta on pohdittu ja kirjattu tapa seurata ja arvioida terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen laatua ja turvallisuutta. Omavalvontaohjelma on julkinen dokumentti, jonka kaikki hyvinvointialueet laativat jo vuoden 2022 loppuun mennessä. Omavalvontasuunnitelma on sen yksi osa, niin kutsuttu yksikkökohtainen ”työkalu”, joka jokaisen työntekijän tulee tuntea ja toimia sen ohjauksen mukaisesti. Kaikilla sosiaali- terveyspalveluita tuottavilla yksiköillä tulee olla omavalvontasuunnitelma. Omavalvontasuunnitelmaan on kirjattu ohjeistus, miten ennaltaehkäistä mahdollisia riskejä ja haittatapahtumia. Toisaalta myös pohditaan etukäteen, miten menetellään, jos ja kun poikkeamia havaitaan tai niitä tapahtuu. On tärkeää korostaa, että omavalvonta ohjelma ja omavalvontasuunnitelma on nimenomaan arjen käytäntöjä ja toimintatapoja yhtenäistävä dokumentti ja toimintatapa. Se ei ole pelkästään hallinnollinen velvoite, vaan se kuuluu aivan kaikkien alalla työskentelevien arkeen.
Mitä voimme tehdä?
Hyvinvointialueiden toiminta on käynnistynyt. Muutos on toimialan suurimpia ja sen toteuttamisen rajat ja mahdollisuudet alkavat selkiytyä, nyt kun toiminta alueilla on ollut käynnissä vähintään tämän kuluvan vuoden ajan. Yksi tärkeä osa näitä muutoksia on omavalvonta, jonka tavoitteena on asettaa asiakkaan ja potilaan turvallisuus kaiken toiminnan keskiöön.
Omavalvonta on ensisijaisesti palveluntuottajien, niin yksityisen, – julkisen sektorin kuin myös sote-palveluja tuottavien järjestöjen vastuulla, mutta myös meillä asiakkailla, potilailla ja omaisilla on yhä tärkeämpi rooli tässä prosessissa. Voimme osallistua aktiivisesti ja rakentavasti omavalvontaan antamalla palautetta kokemuksistamme ja osallistumalla avoimesti keskusteluun terveydenhuollon ja sosiaalipalveluista. Asiakkaat, potilaat ja omaiset ovat yhä tietoisempia omista oikeuksistaan ja osaavat käyttää erilaisia palautteen antokanavia. Kannustan niin henkilöstöä, palveluntuottajia kuin asiakkaita, potilaita ja omaisia perehtymään omavalvonnan antamiin mahdollisuuksiin potilas ja asiakasturvallisuuden takaamiseksi. Se on aivan meidän kaikkien yhteinen asia. Vain annettu palaute voi johtaa mahdollisesti tarvittavaan muutokseen.
Tutustu omavalvontakoulutukseemme tästä
Omavalvonta sosiaali- ja terveydenhuolto-alan yrityksissä – VAMK
