Ajatus Kissatalon kesäprojektista lähti käytännön ongelmasta. Harjoittelupaikkoja oli vaikea löytää, ja erityisen hankalassa tilanteessa oli moni kansainvälinen opiskelija. Ilman harjoittelua opinnot voivat viivästyä:insinööritutkintoon kuuluu 30 opintopistettä ammattitaitoa edistävää harjoittelua (Valtioneuvosto, 2014). Tämä vastaa noin viiden kuukauden täysiaikaista työskentelyä. Harjoittelusta osan (20 op) tulee olla teknistä oman alan harjoittelua. Halusimme löytää opiskelijoille mahdollisuuden kerryttää oman alan työkokemusta myös vaikeassa työmarkkinatilanteessa.
Aloimme opettajien kesken pohtia, voisiko harjoittelupaikan rakentaa itse. Tarvitsimme asiakkaan, jolla olisi todellisia kehittämistarpeita ja jolle opiskelijoiden osaamisesta voisi olla hyötyä. Vaasan Kissatalo oli juuri muuttanut uusiin tiloihin Isolahteen, ja siellä tarpeita riitti. Vapaaehtoisvoimin toimivalla yhdistyksellä oli paljon ideoita, mutta rajalliset mahdollisuudet toteuttaa esimerkiksi teknisiä ratkaisuja omin voimin. Opiskelijoilla puolestaan oli osaamista, aikaa ja tarve päästä soveltamaan oppimaansa. Näistä lähtökohdista syntyi koko kesän kestänyt harjoittelupilotti.
Yksi asiakas, monta erilaista projektia
Projektissa oli mukana 22 energia- ja tietotekniikan insinööriopiskelijaa suomalaisista ja kansainvälisistä tutkinto-ohjelmista. Työ jakautui neljään pääkokonaisuuteen: Kissatalon ulkotarhaan, KissaIoT-mittausratkaisuihin, KissaLiveen ja CatRM-kissatietojärjestelmään. Opiskelijat työskentelivät sekä Technobothnian laboratorioissa että Kissatalolla. Kansainvälisten opiskelijoiden harjoitteluun yhdistettiin myös suomen kielen opiskelua.
Ulkotarhatiimin tehtävänä oli korvata talon itäpäädyssä sijainnut pieni ulkoiluhäkki tilavalla ja turvallisella tarhalla. Kiertotalous tuli projektissa mukaan hyvin konkreettisella tavalla, sillä käytettyä puutavaraa ja kuormalavoja hyödynnettiin esimerkiksi aidassa ja kissatarhan sisustuksessa, ja vanhoista materiaaleista syntyi kissoille petejä, kiipeilyrakenteita ja muita kalusteita. Ennen uuden materiaalin hankkimista selvitettiin, voisiko jo olemassa olevaa käyttää uudelleen. Kuvassa 1 nähdään lähtötilanne kissatalolla ennen tarhan rakentamisen aloitusta.

Rakennusprojektin lopputulokset eli uusi, suuri ulkoilutarha ja kaavamääräysten kissatalolta edellyttämä 2 m korkea tonttiaita, jonka opiskelijat valmistivat kierrätetystä materiaalista (vanhoista kuormalavoista) näkyvät kuvassa 2. He tekivät perustustyöt ja valmistivat tarhan sekä aidan betonianturat Technobothnian betonilaboratoriossa. Valutyössä heitä opasti Novian laboratorioinsinööri Mikael Renlund.

KissaIoT-tiimi kehitti ratkaisuja kissojen ja niiden ympäristön huomaamattomaan seurantaan. Kesän aikana syntyi sisäilman lämpötilaa, kosteutta ja hiilidioksiditasoa seuraavia mittareita sekä kissojen hyvinvointiin liittyviä prototyyppejä. Yksi toteutuksista oli onnenkissan muotoinen Kissamittari (kuva 3), joka kertoo sisäilman tilanteesta värillisillä merkkivaloilla. Liikkuva tassu tekee mittarista hauskan ja helposti huomattavan osan Kissatalon tiloja.

Opiskelijat valmistivat mittarit ja anturisuojat (yksi esimerkki kuvassa 4) itse. Anturien asentamisen ja käytön rinnalla he harjoittelivat myös 3d-tulostamista. Mittaustulokset välitetään kaupungin käyttämälle, Wapicen toimittamalle IoT-Ticket-alustalle, josta käyttöoikeuden saaneet voivat seurata niitä reaaliajassa.

Anturisuojien muodoissa ja väreissä opiskelijat saivat käyttää luovuuttaan, mutta asennusten turvallisuus asetti suunnittelulle rajat. Kissatalossahan piti huomioida myös se, että uteliaat kissat eivät saa päästä pureskelemaan johtoja tai vahingoittamaan antureita, kameroita tai muuta taloon asennettua tekniikkaa.
KissaLive näyttää kissat, ei ihmisiä
KissaLive alkoi ajatuksesta rakentaa Kissatalolle oma kissa-tv. Kolmen kameran kuvasta piti toteuttaa suoratoistojärjestelmä, joka toisi kodittomia kissoja näkyviin ja suojaisi samalla vapaaehtoisten yksityisyyttä. Käytännön haasteita tuli vastaan jo kameroiden sijoittelussa. Sopivissa paikoissa ei ollut sähköpistorasioita, joten kameroiksi valittiin PoE-laitteet. Ne saavat sähkön ja verkkoyhteyden saman Ethernet-kaapelin kautta.
Järjestelmä tunnistaa tietokonenäön avulla kuvassa olevat ihmiset ja kissat. Ihmiset sumennetaan ennen videokuvan lähettämistä rakennuksen ulkopuolelle. Jos yksityisyyteen liittyvät tarkistukset eivät mene läpi, kuvaa ei lähetetä. Toteutuksessa hyödynnettiin muun muassa YOLO11n-mallia, OpenVINOa ja OpenCV:tä sekä FFmpeg-suoratoistotyökaluja. Ohjelmisto rakennettiin Pythonilla ja FastAPIlla, ja sen käyttöönottoa tuettiin Dockerilla sekä CI/CD-käytännöillä.
KissaLiven toteutuksessa opiskelijoiden piti sovittaa yhteen siis kuvantunnistus, suoratoisto, tietosuoja, laitteisto ja verkkoyhteydet. Lisäksi oli mietittävä, miten vapaaehtoiset käyttäisivät ja ylläpitäisivät järjestelmää kesän jälkeen. KissaLiven tavoitteena on auttaa kodittomia kissoja löytämään uusia koteja. Lähetysajat ja katselulinkki löytyvät Kissatalon verkkosivuilta (Vaasan Kissatalo, 2026) ja lähetyksiä voi seurata myös suoraan KissaLiven YouTube-kanavalta, josta kuvakaappaus on näkyvissä kuvassa 5 ( VaasanKissaLive, 2026).

Kaikki kissan tiedot yhdestä paikasta
Kissatalon kymmenillä kissoilla jokaisella on omat terveystietonsa, rokotuksensa ja eläinlääkärikäyntinsä. Lisäksi vapaaehtoisten on seurattava uusia tulokkaita ja adoptioita. Projektin alussa kaikki nämä tiedot säilytettiin paperilla mapissa.
Kolme tietotekniikan opiskelijaa kehitti CatRM-kissatietojärjestelmän kokoamaan tietoja yhteen. Siihen toteutettiin kissakohtaiset profiilit, terveystietojen hallinta, haku ja suodatus, rokotusmuistutukset sekä adoptio- ja saapumistilastot. Tavoitteena oli helpottaa vapaaehtoisten päivittäistä työtä: tarvittavan tiedon pitäisi löytyä nopeasti, jotta aikaa jää kissojen hoitamiseen. Kuvassa 6 on nähtävissä CatRMn etusivu.

Harjoittelu oikean asiakkaan kanssa
Kissatalon projekti erosi tavallisesta kurssiprojektista ennen kaikkea siinä, että tilaaja oli oikea ja myös lopputuloksille oli todellinen tarve. Opiskelijat työskentelivät koko kesän monialaisissa tiimeissä, joissa työtä piti suunnitella, jakaa ja sovittaa yhteen muiden projektien kanssa. Asiakkaan tarpeita ei annettu valmiina vaatimusmäärittelynä vaan niitä selvitettiin yhdessä Kissatalon kanssa. Teknisiä vaihtoehtoja kokeiltiin ja suunnitelmia muutettiin työn edetessä. Opettajien tehtävänä ei ollut kertoa, millainen lopputuloksen pitäisi olla, vaan auttaa projekteja eteenpäin ja sparrata opiskelijoita silloin, kun siihen oli tarvetta. Teknisen toteutuksen rinnalla opiskelijat harjoittelivat asiakkaan kanssa viestimistä, aikataulutusta ja vastuun jakamista. Päätöksiä piti tehdä myös silloin, kun kaikkia tarvittavaa tietoa ei vielä ollut.
Kesäprojektissa oli yhteisölähtöisen oppimisen (CBL – Community Based Learning) piirteitä: opiskelijoiden oppiminen kytkeytyi paikallisen yhteisön tarpeisiin, ja työn tulokset palvelivat myös korkeakoulun ulkopuolisia käyttäjiä (Great Schools Partnership, 2026). Kissatalo tarjosi ympäristön, jossa teknisten ratkaisujen toimivuutta oli arvioitava osana vapaaehtoisten arkea.
Yhteistyö ulottui opiskelijatiimejä laajemmalle
Tällaista harjoittelumallia voi katsoa useasta suunnasta. Opiskelijalle se tarjoaa mahdollisuuden suorittaa tutkintoon kuuluva harjoittelu ja jatkaa opintoja suunnitellusti. Samalla kertyy oikeaa projektikokemusta – juuri sitä kokemusta, jota ensimmäistä työpaikkaa hakiessa usein jo odotetaan. Kansainvälisille opiskelijoille kesä tarjosi lisäksi mahdollisuuden työskennellä suomalaisessa ympäristössä, käyttää suomen kieltä ja tutustua paikalliseen työelämään ja työtapoihin. Myös projektista viestiminen kuului harjoitteluun. Tiimit tuottivat sisältöä työstään yhteiselle LinkedIn-sivulle (VamkBBF, 2026). Projekti sai näkyvyyttä sanomalehdessä, radiossa ja television iltauutisissa, joten opiskelijat pääsivät seuraamaan myös oman työnsä käsittelyä mediassa (YLE, 2026a; YLE 2026b; Yle Vega, 2026; Ilkka-Pohjalainen, 2026).
Kissatalo sai käyttöönsä ja jatkokehitettäväkseen ratkaisuja, joihin vapaaehtoisorganisaation omat resurssit eivät välttämättä olisi riittäneet. Ulkotarha laajensi kissojen elinympäristöä, ja mittausratkaisut sekä tietojärjestelmä voivat helpottaa niiden hoidosta huolehtimista. KissaLive (Vaasan Kissatalo, 2026) voi uusien kotien löytymisen lisäksi tarjota yhdistykselle myöhemmin mahdollisuuksia varainhankintaan.
Projektin toteutusta tukivat myös alueen yritykset ja yhteisöt. Wapice, Vaasan Teknillinen Seura, Promeco, Rittal, RS Vuokraus ja Vaasan Soraterminaali osallistuivat projektiin erilaisin sponsorointituin.
Projektin suunnitteluun, ohjaukseen ja käytännön toteutukseen osallistuivat energiatekniikan lehtorit Shekhar Satpute ja Thomas Vikström, tietotekniikan lehtorit Anna-Kaisa Saari ja Tommi Rintala, harjoitteluista vastaava yliopettaja Lotta Saarikoski sekä osaamispäällikkö Riitta Niemelä. Kesäksi palkattu Kjell Klemets tuki käytännön toteutusta. Laboratoriotyöskentelyssä opiskelijoita auttoivat VAMK:n laboratorioinsinööri Ari Urpiola ja Novian laboratorioinsinööri Mikael Renlund. Kuva 7 on otettu projektin onnistuneesta iloisesta päätöstilaisuudesta, jonka kissatalon edustajat järjestivät opiskelijoille ja VAMKn projektihenkilöstölle.

Pilotti päättyi, ajatus ei
Opiskelijat luovuttivat työnsä tulokset Kissatalolle elokuussa. Syyskuussa ulkotarha oli jo käytössä, hyvinvointia seurattiin kesän aikana rakennetuilla ratkaisuilla ja Kissatalolla valmistauduttiin säännöllisiin KissaLive-lähetyksiin. Kissatalon edustaja kuvasi kokemusta Ylelle “aivan mielettömäksi”. (Yle, 2026b)
Meille opettajille kesä jätti pohdittavaa: miksi tällaista pitäisi tehdä vain silloin, kun harjoittelupaikoista on pulaa? Yrityksissä, yhdistyksissä ja julkisissa organisaatioissa on kehittämistarpeita, joista ei synny omaa hanketta tai työpaikkaa. Samalla opiskelijat tarvitsevat tilaisuuksia harjoitella keskeneräisten ja avoimien ongelmien ratkaisemista.
Kissatalon kesäprojekti oli pilotti. Samaa mallia ei voi sellaisenaan kopioida kaikkialle, eikä sen tarkoitus ole korvata yrityksissä tehtäviä harjoitteluja. Kesä kuitenkin osoitti, ettei harjoittelupaikan aina tarvitse olla valmiina odottamassa. Joskus se voidaan rakentaa yhdessä.

