Ikäihmisten hyvinvointi
Ikääntyneiden hyvinvointiin vaikuttavat paitsi yksilöllinen toimintakyky ja terveydentila myös ympäristötekijät, jotka voivat joko tukea tai heikentää kokonaisvaltaista elämänlaatua. Luonnon tarjoamat mahdollisuudet voivat toimia tärkeänä voimavarana ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä, joissa arjen rakenteet, toimintatavat ja ympäristö voivat joko edistää tai rajoittaa luontokokemusten syntymistä. Luonnon hyvinvointivaikutukset, kuten stressin lievittyminen sekä psyykkisen ja fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen, ovat laajasti tunnistettuja (Hartig ja muut, 2014). Erityisesti ikääntyvien elämässä luonnon merkitys korostuu, sillä se tarjoaa monipuolisia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia voimavaroja, joiden hyödyntäminen hoivaympäristöissä on yhä ajankohtaisempaa.
Aila Vääräniemien YAMK-opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella luontoyhteyden merkitystä ikääntyneiden elinympäristössä. Tavoitteena oli kuvata, miten luontolähtöiset menetelmät voivat tukea asukkaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Lisäksi artikkelissa esitellään kehittämistyö, joka toteutettiin ympärivuorokautisen hoivan yksikössä osana opinnäytetyötä. Kehittämistyössä hyödynnettiin arjen pieniä luonnonläheisiä toimintoja, kuten syötävien kasvien kasvatusta, joilla pyrittiin vahvistamaan asukkaiden luontoyhteyttä ja osallisuuden kokemusta.
Opinnäytetyön toteuttaminen
Opinnäytetyön osana toteutettu kehittämistyö suoritettiin rauhallisella ja viihtyisällä asuinalueella sijaitsevassa länsisuomalaisessa ympärivuorokautisen hoivan yksikössä. Alueen esteetön ympäristö tukee turvallista liikkumista ja osallistumista, ja hyvät kulkuyhteydet mahdollistavat läheisten vierailut myös pidemmän matkan päästä. Luonto voidaan integroida hoivaympäristöjen arkeen matalan kynnyksen toiminnoilla ilman suuria investointeja (Wang ja muut, 2022). Tässä opinnäytetyössä tämä toteutui syötävien kasvien kasvatuksena, pienimuotoisina puutarhatekoina ja luontohavaintoina. Läheiset, fysioterapeutti tai hoitohenkilökunta keräsivät opinnäytetyön aineiston ennalta laaditun lomakkeen avulla tilanteissa, joissa yksikön ikääntyneet osallistuivat ulkoiluun tai muuhun luonnossa toteutuvaan toimintaan. Toiminnan jälkeen havainnoija dokumentoi havainnot välittömästi havainnointikaavakkeelle. Aiheeseen liittyvät keskustelut sekä muistiinpanot täydensivät aineistoa erityisesti ilmeiden, eleiden ja spontaanien kommenttien osalta. Kaavakkeet täytettiin anonyymisti sen henkilön toimesta, joka oli ollut läsnä kyseisessä toiminnassa, ja jokaisesta ikääntyneestä laadittiin oma kaavake jokaiselta havainnointikerralta. Täytetyt kaavakkeet palautettiin ryhmäkotiin lukittuun laatikkoon myöhempää analyysiä varten.
Luonnon merkitys ikäihmisten hyvinvointiin
Tutkimusnäyttö osoittaa, että luontoympäristöt tukevat ikääntyneiden psyykkistä, kognitiivista ja sosiaalista hyvinvointia. Vaikutukset välittyvät erityisesti stressireaktioiden rauhoittumisen, tarkkaavuuden palautumisen, fyysisen aktiivisuuden lisääntymisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kautta. (Hartig ja muut, 2014; Tyrväinen & Sinkkonen, 2023.) Myös tässä opinnäytetyössä havaittiin psyykkisen kuormituksen lievittymistä ja elpymisen kokemuksia luonnossa ja luontoelementtien äärellä, mikä näyttäytyi esimerkiksi rauhoittumisena, mielihyvän ilmaisuna ja arjen palautumisen vahvistumisena.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että luontolähtöisen toiminnan aikana ja sen jälkeen ikääntyneiden asukkaiden myönteiset tunnetilat lisääntyivät. He osoittivat iloa, uteliaisuutta ja tyyneyttä, ja heidän osallistumisensa aktivoitui arjen pienissä hetkissä. Havaintomme kytkeytyvät tuoreeseen näyttöön. Myös Vegaraju ja muut (2024) ovat tutkimuksessaan todenneet, että luonnossa vietetty aika ja luontokokemukset tukevat tunteiden tasapainoa, vähentävät ahdistuneisuutta ja vahvistavat myönteisiä tunnetiloja (Van Dongen, 2024). Yhdessä nämä tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että luontoperustaiset toiminnot voivat edistää ikääntyneiden emotionaalista hyvinvointia arjen konteksteissa.
Sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys ovat tärkeä osa ikääntyneiden elämänlaatua, ja luonto tarjoaa niille luontevan ympäristön. Yhteiset ulkoiluhetket, puutarhatyöt ja kasvien hoitaminen luovat tilaisuuksia keskusteluille ja jaetuille kokemuksille (Wolf & Housley, 2016). Lisäksi viherympäristöjen on havaittu vähentävän koettua yksinäisyyttä ja tarjoavan mahdollisuuksia rauhoittumiseen sekä merkitykselliseen yhteyden kokemiseen (McConatha ja muut, 2023). Myös tässä opinnäytetyössä luontolähtöinen toiminta lisäsi asukkaiden välistä vuorovaikutusta ja vahvisti yhteisöllisyyden kokemusta. Myös niiden asukkaiden osallisuus koheni, joilla aloitteellisuus oli heikentynyt esimerkiksi muistisairauden vuoksi.
Kirjallisuudessa on tuotu esiin, että luonnon integroiminen hoiva-arkeen voidaan toteuttaa pienillä, toistuvilla ja suunnitelmallisilla teoilla ilman suuria investointeja (Wang ja muut, 2022). Tässä kehittämistyössä syötävien kasvien kasvatus, pienimuotoiset puutarhateot ja järjestelmälliset luontohavainnot olivat toteutettavissa olemassa olevilla resursseilla. Ne toivat asukkaille toistuvia luontokokemuksia. Näiden toimintojen kautta psyykkinen palautuminen vahvistui, myönteiset tunnetilat lisääntyivät, kognitiivinen virittyminen parani ja sosiaalinen osallisuus vahvistui.
Tutkimusnäyttö korostaa luontoyhteyden merkitystä ikääntyneiden hyvinvointia edistävänä voimavarana (Hartig ja muut, 2014; Tyrväinen & Sinkkonen, 2023; Vegaraju ja muut, 2024; McConatha ja muut, 2023; Wolf & Housley, 2016), ja tämän opinnäytetyön tulokset tukevat johdonmukaisesti näitä havaintoja osoittaen, että ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä pienet, suunnitelmalliset luontolähtöiset toimet ovat realistisesti toteutettavissa ja monivaikutteisesti hyödyllisiä arjessa. Tämä muodostaa käytännöllisen perustan luontoympäristöjen systemaattiselle integroimiselle hoiva‑arjen pysyväksi käytännöksi (Wang ja muut, 2022).
