Nuoret aikuiset elävät elämänvaihetta, johon liittyy paljon valintoja. Kysymykset elämäntavasta, opiskelupaikasta, työnteosta, parisuhteista, ystävyyssuhteista, muutosta ja itsenäistymisestä ovat samanaikaisesti läsnä. Näitä valintoja tehdään ajassa, jossa tulevaisuus näyttää nuorten aikuisten näkökulmasta epävarmemmalta kuin koskaan aiemmin (Laine & Happonen 2025). Tätä elämänvaihetta voidaan kuvata myös välitilana, jossa oma paikka, suunta ja identiteetti ovat vasta muotoutumassa (Arnett 2000).
Mirca Mäensivu-Puukon Vaasan ammattikorkeakoulun YAMK-opinnäytetyössä tutkittiin Pysähtymisen polku -kaupunkipyhiinvaellusta, joka on nuorille aikuisille suunnattu pysähtymisen ja levon paikka arjen keskellä. Pysähtymisen polku on kaupunkipyhiinvaellus, jossa osallistuja kulkee ennalta suunnitellun reitin tai pysähtyy valitsemaansa paikkaan tekstien ja pysähtymisen teeman äärelle. Polku yhdistää kaupunkiympäristön, henkilökohtaisen reflektion ja hengellisyyden elementtejä tavalla, joka mahdollistaa osallistumisen omaan tahtiin ja itselle sopivalla tavalla. Kokemus voidaan toteuttaa yksin tai yhdessä, fyysisesti reittiä kulkien tai täysin digitaalisesti. Reitti on löydettävissä mm. Citynomadi palvelusta.
Kaupunkipyhiinvaellus kutsuu osallistujaa hidastamaan tahtia ja tarkastelemaan omaa sisäistä maailmaa samalla, kun hän liikkuu tutussa, mutta ehkä uudella tavalla avautuvassa ympäristössä. Kuten yhdessä Pysähtymisen polun Kivisalon tekstissä todetaan: “Tällä tarinalla on sinun nimesi.” Keskeiseksi kysymykseksi nousee, löytääkö osallistuja itselleen mielekkään tavan kulkea ja voiko hän kokea olevansa osa polkua.
Tutkimuksessa haastateltiin Pysähtymisen polulle osallistuneita nuoria aikuisia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä saa nuoret aikuiset osallistumaan Pysähtymisen polulle, miten polku vastaa heidän odotuksiinsa ja tarpeisiinsa sekä millaisia kehittämisnäkökulmia heillä on kokemuksen jälkeen. Tutkimus toteutettiin vuosina 2025–2026 laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista nuorta aikuista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Kutsu liikkeelle – sisäiset ja ulkoiset motiivit kulkemisen taustalla
Tutkimuksen mukaan nuoria aikuisia kaupunkipyhiinvaellukselle ohjasivat sekä sisäiset että ulkoiset motiivit. Yksi tutkimuksen keskeisimmistä havainnoista oli, että lähes kaikki osallistujat olivat lähteneet polulle jonkun kutsusta. Tämä antaa vahvan viestin siitä, että nuorille suunnatut välineet, menetelmät tai mahdollisuudet eivät välttämättä toimi yksin, vaan liikkeelle lähtemiseen tarvitaan usein kutsu, muistutus tai henkilökohtainen pyyntö.
Osallistuminen ei kuitenkaan perustunut pelkästään ulkoiseen kutsuun. Sen taustalla vaikuttivat vahvasti myös sisäiset motiivit, kuten tarve pysähtyä, pohtia omaa elämää, etsiä merkitystä ja rauhoittua. Ulkoinen kutsu toimi usein liikkeellepanevana voimana, mutta sisäiset motiivit antoivat kulkemiselle henkilökohtaisen merkityksen.
Vastasiko kaupunkipyhiinvaellus odotuksiin ja tarpeisiin? Tutkimuksen perusteella kaupunkipyhiinvaellus vastasi monien osallistujien odotuksiin ja tarpeisiin. Osallistujat kuvasivat, että he olivat saaneet polulla pysähtymistä, rauhaa ja mahdollisuuden pohtia omaa elämäntilannettaan. Kaupunkipyhiinvaellus tarjosi tilan, jossa sai kulkea omaan tahtiin, ajatella ja pysähtyä elämää koskevien kysymysten äärelle.
Osallistujat kertoivat, että reitin tekstit resonoivat heissä vahvasti, toivat lohtua ja vahvistivat ajatuksia omasta elämästä. Kuten yhdessä Pysähtymisen polun tekstissä sanotaan: “Maailma pysyy pystyssä.” Ajatus siitä, että kaiken ei tarvitse olla valmista ja että elämä kantaa keskeneräisenäkin, koettiin merkityksellisenä.
Reittiä suunniteltaessa tavoitteena oli luoda vahva vuoropuhelu paikkojen ja tekstien välille. Tutkimuksen mukaan paikka ei kuitenkaan muodostunut osallistujille erityisen merkitykselliseksi, vaan merkityksellisin matka tehtiin omassa sisäisessä maailmassa. Joidenkin osallistujien vastauksissa luontoyhteys nousi kuitenkin tärkeäksi osaksi kokemusta. Luonnon merkitystä hyvinvoinnille tukee myös aiempi tutkimus, jossa on havaittu, että viheralueiden kautta kulkeva arki lisää positiivisia tuntemuksia ja vähentää stressiä (Tyrväinen ym. 2007).
Osallistujat antoivat paljon kiitosta myös siitä, että reitti on toteutettavissa itselle sopivalla tavalla – kokonaan digitaalisesti, omassa valitussa paikassa tai kulkemalla fyysisellä reitillä osittain tai kokonaan.
Kehittämisen näkökulmat
Kehittämisen näkökulmat eivät nousseet tutkimuksessa keskeisiksi, sillä osallistujat olivat valtaosin tyytyväisiä menetelmään. Yksi selkeä kehittämistoive kuitenkin nousi esiin: polun toivottiin olevan saatavilla myös yhtenäisenä äänitiedostona, jotta sen voisi kuunnella ilman, että puhelimen näyttö häiritsee kokemusta. Lisäksi osallistujat toivoivat, että polku laajenisi, jotta yhä useampi nuori voisi löytää sen.
Nuoret nostivat esiin monia lohtua tuovia teemoja polun teksteistä. He kuvasivat elävänsä uuvuttavaa elämänvaihetta, viestivät kaipaavansa tukea ja sitä, kuinka tärkeältä tuntui, että joku näki heidät. Pysähtymisen polun Kivisalon kirjoittamista teksteistä nousi esiin kohtia, jotka puhuttelivat heitä syvästi. Yksi tällaisista oli teksti:
“Onnellisten maa on lasten kaltaisen. Niiden, jotka huutavat ‘Kato mua’ hypätessään kylmään veteen silmät kiinni ja sielu auki, jotka uskaltavat itkeä ääneen pienintä haavaa kuin suurinta surua aina lohdun saapumiseen asti.”
Tämä puhutteli myös opinnäytetyön tekijää. Tekstin viesti herättää kysymään, onko siinä kutsu jokaiselle nuoren kanssa työskentelevälle pysähtyä katsomaan tarkasti ja kohtaamaan aidosti.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuoret aikuiset eivät välttämättä osaa itse etsiä niitä hetkiä, mutta kaipaavat enemmän tilaa pysähtyä, pohtia, levätä ja tulla nähdyksi. Kaupunkipyhiinvaellus voi tarjota yhden tällaisen rauhoittumisen tilan – paikan, jossa kuljetaan hetki ulkoisesti kaupungissa, mutta rauhassa oman elämän äärellä. Ehkä siksi yksi polun lauseista kiteyttää jotain olennaista myös tästä ajasta ” suurinta rohkeutta on levätä.”
