Pienet osaamiskokonaisuudet eli micro-credentials on nostettu EU:ssa keskeiseksi välineeksi, jolla pyritään vastaamaan työelämän ja yhteiskunnan nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin. Yhteistyössä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa suunniteltuina ne tarjoavat ketteriä ratkaisuja osaamisvajeisiin sekä joustavia tapoja osaamisen kehittämiseen ja päivittämiseen. (European Comission, 2024.)
Suomessa kehittämisen painopiste on erityisesti tutkintojen ulkopuolisissa koulutusratkaisuissa. Näille on ominaista, että ne rakentuvat korkeakoulujen erityisosaamisen sekä TKI-toiminnan varaan, vastaavat tarkasti määriteltyjen kohderyhmien osaamistarpeisiin, tukevat uuden osaamisen syntyä ja ovat myös kaupallisesti hyödynnettävissä.
Pienten osaamiskokonaisuuksien laajuus voi vaihdella yhdestä jopa 59 opintopisteeseen. Ne perustuvat siihen, että osaamistulokset kuvataan, arvioidaan ja dokumentoidaan selkeästi ja luotettavasti, ja ne vastaavat työelämän todellisiin osaamistarpeisiin. Osaamiskokonaisuudet voivat olla itsenäisiä tai ne voidaan yhdistää laajemmaksi osaamiseksi tai tutkinnoksi. (Karvi,2025.)
Suomessa kansallista viitekehystä valmistellaan Opetus‑ ja kulttuuriministeriön (OKM) asettamassa työryhmässä. Tällä pyritään luomaan yhteinen ymmärrys ja määritelmä siitä, mitä pienillä osaamiskokonaisuuksilla tarkoitetaan ja millä periaatteilla niitä suunnitellaan, toteutetaan ja laadunhallintaan. Tavoitteena on lisätä jatkuvan oppimisen ja työelämärelevanssin näkyvyyttä sekä luoda yhtenäiset käytännöt koko koulutusjärjestelmään. (Koulutus, 2025.)
PINKO – Pienet osaamiskokonaisuudet työelämän tukena -hanke
PINKO – Pienet osaamiskokonaisuudet työelämän tukena -hanke on 11 suomalaisen ammattikorkeakoulun yhteinen kehityshanke, jonka tavoitteena on edistää pienten osaamiskokonaisuuksien suunnittelua, toteutusta ja laadunhallintaa osana jatkuvaa oppimista. Keväällä 2025 benchmarkkauskierroksella VAMK ja SEAMK kartoitti, miten laadunhallintaa tällä hetkellä toteutetaan, mitä hyviä käytäntöjä on jo olemassa ja mitä haasteita korkeakouluissa koetaan. Bechmarkkauskierrokselle osallistuivat hankkeessa mukana olevat 11 ammattikorkeakoulua (JAMK, Lapin AMK, SEAMK, KAMK, Humak, OAMK, Karelia, VAMK, DIAK, Savonia ja Centria). Lisäksi hankkeen ulkopuolisena korkeakouluna benchmarkattiin XAMK.
Benchmarkkauksessa havaittiin, että monilla korkeakouluilla on tarjontaa, joka vastaa micro‑credentials -‑mallin periaatteita, mutta sitä ei aina tunnisteta tai nimetä tässä muodossa.
Benchmarkkauksen aikana tunnistettiin kuusi keskeistä haastealuetta:
- Yhteisen määritelmän ja jaetun käsitteistön puute.
- Vaihtelevat käytännöt osaamisen arvioinnissa ja dokumentoinnissa.
- Puutteellinen yhteistyö opetuksen, tutkimus‑, kehitys‑ ja innovaatio (TKI) ‑toiminnan ja hallinnon välillä.
- Laadunhallinnan painottuminen edelleen tutkintokoulutukseen.
- Kansallisen ja kansainvälisen kehittämisen eritahtisuus.
- Työelämäyhteistyön hajanaisuus.
Ammattikorkeakoulut toivovat tueksi kansallista viitekehystä, yhtenäisiä digitaalisia ratkaisuja kuten sähköisiä todistuksia ja osaamismerkkejä sekä räätälöityjä auditointimalleja pienille osaamiskokonaisuuksille. Lisäksi toivotaan, että TKI-toiminta kytketään tiiviimmin koulutustarjontaan, jotta hankkeissa syntyvä tieto voidaan hyödyntää oppimistavoitteiden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Työelämän edustajat ovat myös korostaneet erityisesti tarvetta kuvata osaamistasoja selkeämmin, jotta pienten kokonaisuuksien sisältö ja vaativuus ovat ymmärrettäviä esimerkiksi rekrytointitilanteissa.
Pienten osaamiskokonaisuuksien laadunhallinta ja kansallinen kehittämissuunta
Laadunhallinnan kannalta pienet osaamiskokonaisuudet edellyttävät selkeästi määriteltyjä prosesseja osaamistavoitteiden asettamiseen, luotettavia ja läpinäkyviä arviointikäytäntöjä sekä yhtenäistä dokumentointia. Lisäksi niiden tulee olla vertailukelpoisia eri korkeakoulujen ja muiden toimijoiden välillä, jotta osaamisen taso ja laatu voidaan varmistaa. (SEAMK, 2025.)
Laadunhallintakäytännöt vaihtelevat korkeakouluittain. Joissakin korkeakouluissa jatkuva oppiminen on vakiintunut osa laadunhallintaa, ja siellä hyödynnetään selkeitä laatukriteerejä, auditointeja sekä säännöllistä palautteen keruuta. Toisissa korkeakouluissa jatkuvaa oppimista tarkastellaan vielä pitkälti tutkintokoulutukseen liittyvänä osana, eikä sitä ole otettu omaksi kokonaisuudekseen laadunhallinnassa.
Yhteinen kehityssuunta on vahvistaa jatkuvan oppimisen ja pienten osaamiskokonaisuuksien asemaa itsenäisinä laadunhallinnan kohteina, jotta kehittämistyö olisi systemaattisempaa, vertailtavampaa ja selkeämmin ymmärrettävää.
Suomen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on mukana tarkastelemassa pienten osaamiskokonaisuuksien laadunhallintaa osana korkeakoulujen arviointitoimintaa. Karvin mukaan kansallisen viitekehyksen luonnos toimii jo laatulistana, jota korkeakoulut voivat hyödyntää esimerkiksi hyväksyessään pieniä osaamiskokonaisuuksia osaksi tarjontaansa. (Karvi,2025.)
Kaiken kaikkiaan pienten osaamiskokonaisuuksien kehittäminen ja laadunhallinnan rakenteiden rakentaminen tukevat Suomen tavoitteita vahvistaa jatkuvaa oppimista, lisätä osaamisen tunnistamista ja helpottaa osaamisen kehittämistä joustavilla ja työelämälähtöisillä tavoilla. Kun kansallinen viitekehys viimeistellään ja otetaan käyttöön laajemmin, pienet osaamiskokonaisuudet voivat muodostua entistä näkyvämmäksi ja arvostetummaksi väyläksi osaamisen kehittämiseen Suomessa.
