Työelämä on jo pitkään ollut murroksessa, jota menneet koronavuodet ovat vauhdittaneet entisestään. Työ- ja opiskeluelämään sisältyy yhä enenevissä määrin odotuksia ja erilaisia toiveita. Merkityksellisyyden tunne korostuu, mutta myös mahdollisuus tehdä työtä ja suorittaa opintoja ajasta tai paikasta riippumatta nousee entistä tärkeämpään rooliin. Yksilöt arvostavat omaa hyvinvointiaan ja asettavat yksilöllisiä vaatimuksiaan niin toiveidenmukaisen työpaikan kuin opiskelupaikankin osalta. Joustavat työskentelytavat, oman osaamisen kehittyminen sekä sosiaalisesti vastuullinen toiminta ovat ominaisuuksia, joita uudet sukupolvet etenkin työelämässä arvostavat. (Sippola, 2023, 36–37.)
Koulutusten kansallinen arviointikeskus Karvin vuosien 2022–2023 teettämän arvioinnin mukaan korkeakoulujen toiminnassa ja etenkin opetuksen kehittämisessä avainasemaan nousee opettajien ja opiskelijoiden hyvinvointi sekä jaksaminen. Arvioinnin mukaan opiskelijat kaipaavat inhimillisyyttä sekä enemmän sosiaalista tukea korkeakouluyhteisöltä. Opettajien osalta hyvinvointiin vahvasti vaikuttavina tekijöinä nähtiin työajan ja resurssien riittämättömyys sekä muuttuva toimintaympäristö.
Jokaisella yksilöllä, työntekijällä ja opiskelijalla on oma yksilöllinen taustansa ja henkilökohtainen elämäntilanne. Opiskelija voi korkeakouluopintojensa ohella urheilla tavoitteellisesti tai olla työelämässä. Toisaalta osa meistä, opiskelijana tai työelämässä olevana, elää keskellä ruuhkavuosia. Töistä ja koulusta saapuessamme, kotona odottavat pienet lapset ja perhe harrastuksineen, jonka osa lapsuutta oma työ- ja opiskeluelämämme on.
Voitaneen ajatella, että niin työelämässä kuin opiskeluarjessa yleisesti inhimillisyyttä ja sosiaalista tukea lisää yksilöllisyyden sekä erilaisten elämäntilanteiden huomioon ottaminen. Näillä on eittämättä myös vahvasti vaikutusta hyvinvointiimme ja jaksamiseemme. Sen lisäksi, että olemme työ- ja opiskeluelämän toimijoita, meillä on myös yksityiselämä, jolla on merkittävä rooli kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Erilaisten elämäntilanteiden huomioonottamisella voidaan huomioida esimerkiksi huippu-urheilun tai perhe-elämän yhteensovittamista työ- tai opiskeluelämään.
Petra Sippola (2023) kuvaa Inhimillisyyden voima työelämässä – teoksessaan tulevaisuuden megatrendinä korostuvan inhimillisyyden. Hyvinvointia tavoitellessa inhimillisten näkökulmien ja aiemmin vallalla olleen tehokkuuden yhdistäminen on tärkeässä roolissa. Inhimillisyys luo parhaimmillaan pitovoimaa, mutta on myös kansantaloudellisesti merkityksellinen vahvistaessaan yksilöiden jaksamista. Inhimillisyys ja ihmiskeskeisyys korostavat joustavuutta, työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa, työn monimuotoisuutta sekä yhteistyötä ja henkilökohtaisia kasvu- ja kehittymismahdollisuuksia. Kaiken keskiössä keskinäinen luottamus ja psykologinen turvallisuus.
Huippu-urheilija- tai perhemyönteisyydellä tarkoitetaan joustavuutta yksilön arjen, työn tai opintojen yhteensovittamisessa. Toimintakulttuuria ohjaa erilaisten ihmisten ja elämäntilanteiden ymmärtäminen — niin huippu-urheilijoiden, perheellisten, perhettä perustavien kuin perheettömien työntekijöiden. Eri ikäisillä tai eri elämäntilanteissa olevien tarpeet työajan ja opintojen joustoihin saattavat muuttua paljonkin ja joskus tarpeet ovat vain lyhytaikaisia. Esimerkiksi pienten lasten vaiheen jälkeen – tai samaan aikaan saattaa olla hoitovastuita omista ikääntyvistä vanhemmista. Kun työn tai opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu, henkilöstö ja opiskelijat voivat keskittyä työhönsä tai opintoihinsa, ovat tyytyväisiä ja sitoutuvat työ- tai opiskelupaikkaansa.
Lapsi- ja perhemyönteinen Suomi
Suomen ensimmäinen kansallinen lapsistrategia julkaistiin 2021. Se perustuu perus- ja ihmisoikeussopimuksiin ja sen visiona on aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi. Yhdeksi tavoitteeksi lapsistrategiaan on kirjattu työn ja perheen yhteensovittaminen. Kunkin Suomen hallituksen tehtävänä on laatia ja toteuttaa tarkempi toimeenpanosuunnitelma strategian linjausten edistämiseksi hallituskaudellaan. Pääministeri Marinin hallituksen seurantakertomus kansallisen lapsistrategian toimeenpanosta toteaa, että tavoitteen saavuttamiseksi on toimenpiteenä toteutettu vaikuttamiskampanjat yksityisen sektorin toimijoiden ja julkisen sektorin kanssa työn ja perheen yhteensovittamisesta. Toimenpiteen tavoitteena oli vaikuttaa hyvien käytäntöjen vakiinnuttamiseen ja perheystävälliseen työelämään sekä vahvistaa ymmärrystä lapsen oikeuksista myös työelämän asiana. Kampanjan toteutuksesta vastasi lapsiasiavaltuutettu. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikuttamis- ja viestintäkampanja nimettiin ”Lasten vuoro” -kampanjaksi. Kampanja huipentui Lapsen oikeuksien viikolla järjestettyyn Lapset mukaan töihin -päivään marraskuussa 2022. Teemapäivä, jolloin yhden päivän ajan lapsilla on mahdollisuus tulla tutustumaan vanhemman, isovanhemman tai muun tärkeän aikuisen työpaikkaan onkin yhä enenevässä määrin suosiotaan nostanut suosiotaan. Myös meillä Vaasan ammattikorkeakoulussa toteutettiin työntekijöiden toiveesta Lapsi mukaan töihin – päivä menneenä vuonna 2023.
Perhemyönteinen työ- tai opiskelupaikka käytännössä
Viime vuosina on kasvanut kiinnostus sosiaalisesti vastuulliseen henkilöstöhallintoon (SR-HRM), mikä tarkoittaa työntekijöiden ymmärtämistä organisaation välineellisenä arvona sekä pyrkimystä huolehtia ja täyttää työntekijöiden henkilökohtaiset ja sosiaaliset odotukset ja tarpeet. Vastuullista henkilöstöhallintoa noudattava työnantaja tukee työntekijöiden hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämässä ja luo toimillaan kestävää työelämää. Tämä lähestymistapa korostaa työntekijöillä olevan paitsi instrumentaalinen arvo organisaatiolle myös henkilökohtaisia ja sosiaalisia tarpeita, jotka on otettava huomioon. Esimerkkinä vastuullisesta henkilöstöhallinnosta on työntekijöiden tarve integroida työ ja perhe. Samoin vastuullisesti toimivien korkeakoulujen tulee toiminnassaan huomioida myös opiskelijoiden perhetilanteet.
Perhemyönteisessä työpaikassa työnantaja tukee perhe-elämän ja työn yhteensovittamista mm. luomalla aidosti mahdollisuudet joustavaan työaikaan, etä- tai monipaikkatyöhön sekä lyhennetyn tai osa-aikaisen työajan soveltamiseen. Sairaspoissaoloja saattaa perheelliselle tulla ajoittain paljonkin; työnhyvinvoinnille on keskeistä, että työnantaja on myötämielinen näiden poissaolojen suhteen ja antaa mahdollisuuden esimerkiksi etätyöhön mahdollisuuksien mukaan lapsien sairauksista johtuvien poissaolojen ajaksi.
Työyhteisössä on tärkeää sopia pelisäännöt sille, koska työntekijän tulee olla tavoitettavissa ja koska työpuhelin ja sähköposti on aidosti mahdollista sulkea. Perhemyönteinen työnantaja suhtautuu kannustavasti tasa-arvoiseen vanhemmuuteen kannustamalla myös isiä perhevapaisiin.
Erinomaisen hyviä käytäntöjä, jotka osoittavat aitoa välittämistä perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseksi ovat mm. joissain työpaikoissa käytäntönä oleva vanhemman palkallinen vapaapäivä koulunsa aloittavan ekaluokkalaisen ensimmäiseksi koulupäiväksi, tai työnantajan järjestämät teemapäivät työntekijöiden koko perheille, joihin voi osallistua yksin, puolison kanssa tai lasten tai lastenlasten kanssa. Päivä voi olla esimerkiksi yhteistä ulkoilua tai muuta liikuntaa tai konsertti tai muu tapahtuma. Joissain työpaikoissa lapset ovat myös poikkeustilanteissa tervetulleita toimistolle työpäivien aikana. Eräässä työpaikassa pieni sylivauva kiersi sylistä syliin työpaikan palaverissa vanhemman osallistuttua palaveriin kesken vanhempainvapaansa. Lapset ovat myös saaneet leikkiä ja väritellä piirustuslehtisiä toimiston leikkitilassa vanhempien kokoustaessa.
Päätoiminen opiskelu on opiskelijan työtä. Perheellisille opiskelijoille joustoja voidaan joutua pohtimaan tapauskohtaisesti, ja esimerkiksi lasten sairauksista johtuvia poissaoloja opinnoista olisi toivottavaa käsitellä muista syistä johtuvia poissaoloja tai tenttijärjestelyjä joustavammin. Tällä tavoin varmistettaisiin yksilöllisyyden ja perhemyönteisyyden toteutuminen myös osana korkeakouluopintoja. Kun mietitään perhemyönteisyyttä valtakunnallisesta näkökulmasta, voidaan ajatella sen olevan myös merkittävä osa ennaltaehkäisevää sosiaali- ja perhetyötä. Työtä, joka tukee ennaltaehkäisevänä toimena vanhempien jaksamista ja perheen hyvinvointia. Kokonaisuudessaan voidaankin ajatella, että toimintamallilla on myös vaikutusta kansantaloudellisesti.
Työ tai opiskelu ja perhe toistaan tukevina voimavaroina
Työterveyslaitos korostaa voimavarakeskeisyyttä työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, sillä työ vaikuttaa muuhun elämään ja muu elämä työhön. Sama koskee myös opiskelua. Kun muu elämä ja työ tai opiskelu ovat voimavaroja toisilleen, työntekijä tai opiskelija tekee parempaa tulosta ja on sitoutunut. Toisaalta työntekijän tai opiskelijan tunne ajan, energian ja voimien puutteesta aiheuttaa ristiriidan tunteen ja heikentää työhön sitoutumista sekä lisää (työ- tai opiskelu-) uupumuksen riskiä ja poissaoloja. Työterveyslaitos suosittaakin yhtäältä järjestämään työt niin, että ne eivät aiheuttaisi turhaa kuormitusta ja stressiä vaan työ (tai opiskelu) voisi olla voimavara ja henkisen hyvinvoinnin lähde, ja toisaalta tarkastelemaan työn ja muun elämän yhteensovittamistakin osana henkilöstön työhyvinvoinnin kehittämistä.
Työterveyslaitoksen mukaan elämänalueelta toiselle siirtyvät voimavarat voivat olla konkreettisia, esimerkiksi opittuja taitoja, tai myönteisten tunnetilojen siirtymistä. Esimerkiksi onnistuneen työ- tai opiskelupäivän jälkeen kotiin meneminen hyväntuulisena ja tyytyväisenä ja jaksavana. Työssäolon tai opiskelun ja sen ulkopuolisen elämän rajoja voi myös tietoisesti säädellä hyödyntämällä erilaisia selviytymisstrategioita, joista Työterveyslaitos esittelee kaksi; sulauttamisstrategian ja rajaamisstrategian. Sulauttamisella tarkoitetaan sitä, että työn ja muun elämän rajojen annetaan hämärtyä ja hyödynnetään joustavuutta puolin ja toisin. Sulauttamista on esimerkiksi se, kun etätyöpäivällä vie lapsen koulupäivän kesken hammaslääkäriin tai vapaapäivänään ohjaa puhelimitse kokemattomampaa työntekijää hankalassa työvaiheessa. Rajaamista on esimerkiksi työn tekemisen rajaaminen työpaikalle ja se, että työaikana ei soita kotiasioihin liittyviä puheluita.
Yksittäisten toimintatapojen määrittelyä tärkeämpää onkin kokonaisvaltainen ymmärrys siitä, miten merkityksellinen rooli yksilöllisten elämäntilanteiden huomioimisella on yksilön hyvinvoinnille, jaksamiselle ja menestymiselle.
