Aihetta lähdettiin tutkimaan määrällisellä ja laadullisella tutkimusmenetelmällä. Ensin järjestettiin kysely tapahtuma-alalla toimiville henkilöille. Kyselyyn osallistui promoottori, agentti, tuottaja, tapahtuman järjestäjä, artisti / DJ ja markkinoija. Tämä toi monenlaista näkökulmaa vastauksiin eri kokoisissa tapahtumissa mukana olleilta.
Kyselyssä kartoitettiin vastaajien mielestä parhaat tavat saada ennakkolippuja myytyä, sekä missä kanavissa näitä keinoja tulisi käyttää. Kyselyssä selvisi, että suurin osa pitää myöhäistä lipunostamista suurena ongelmana. Esille nousi myös se, kuinka markkinointi on viime vuosikymmenellä digitalisoitunut. Instagram nimettiin yhdeksi parhaista kanavista mainostaa tapahtumia. Ilmiönä nousi esille myös ns. sosiaalinen todistus, millä tarkoitetaan esim. sitä, kun ystäväsi ovat menossa tapahtumaan, niin sinäkin haluat mennä (Cialdini, 2009). Myös ns. FOMO eli englanniksi ”Fear Of Missing Out” nousi keskeiseksi ilmiöksi kyselyssä. FOMO on tunne siitä, että jää jostain merkityksellisestä paitsi (Przybylski et al., 2013). Tämä aiheuttaa FOMOn tunnetta ja voi nopeuttaa lipun ostamista (Hodkinson, 2019). Kysely antoi arvokasta tietoa suoraan alan toimijoilta, ja sen pohjalta lähdettiin rakentamaan kysymyksiä syvähaastatteluun.
Syvähaastattelu tehtiin neljälle tapahtuma-alan konkarille – eri toimijoille – ja näin saatiin erilaisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Syvähaastattelun pohjana käytettiin teoreettista viitekehystä, sekä aiemmin saatuja kyselyn vastauksia. Haastattelu toteutettiin sähköisellä lomakkeella, johon vastaajat saivat vastata vapaasti omin sanoin. Vastaajien rooleina tapahtuma-alalla olivat markkinoija, esiintyjä / järjestäjä, järjestäjä ja tuottaja. Parhaita nostoja oli toteamus siitä, että tapahtuman kävijä on tapahtuman paras markkinoija. Ostaessaan lipun tapahtumaan, osallistuja kertoo lähipiirilleen. Tämä voi herättää lähipiirissä halun osallistua tapahtumaan ja luo näin tietoisuutta tapahtumasta uudelle yleisölle (Kaplan & Haenlein, 2010; Mangold & Faulds, 2009).
Kuluttajan tapahtumalipun ostohalukkuuteen vaikuttaa moni seikka, mihin tapahtuma tapahtuman järjestäjä voi vaikuttaa – mielikuva tapahtumasta, yhteisöllisyyden tunne, ohjelma, hinta, markkinoinnin kohdentaminen ja ajastaminen. Kun edellä mainitut asiat ovat kohdallaan, voidaan siirtyä lipunmyynnin vauhdittamiseen. Keinoja siihen on esim. ”early bird” -myynti, porrastettu hinnoittelu, FOMO:n luominen, yhteisöjen luominen, vaikuttajamarkkinointi ja lippujen rajattu määrä (Pine & Gilmore, 1999).
”Early bird” -myynti tarkoittaa lipunmyyntiä, jossa lipun hinta on alhaisempi, mutta kaikkea tietoa festarin ohjelmasta ei välttämättä ole vielä paljastettu. Tämä toimii hyvin samalla periaatteella, kuin porrastettu hinnoittelu, jossa lipun hinta nousee portaittain korkeammaksi lähempänä tapahtumaa (Dolgui & Proth, 2010; Hinterhuber, 2008). Tämä liittyy myös FOMO ilmiöön, koska kuluttaja pelkää jäävänsä paitsi halvemmasta hinnasta. FOMO:n luominen liittyy vahvasti myös lähipiiriin – osallistujalle luodaan tunne siitä, että tätä ei kannata jättää välistä.
Yhteisöjen luominen vaikuttaa tutkimuksen mukaan olevan tulevaisuuden uusi trendi. Tapahtumat haluavat luoda itselleen mahdollisimman vahvan seuraajakunnan, joka pitää yhtä. Tämä lisää osallistujan tunnetta siitä, että hän on osa jotain suurempaa ja merkittävämpää.
Yhteisöjen luominen vaikuttaa tutkimuksen mukaan olevan tulevaisuuden uusi trendi. Tapahtumat haluavat luoda itselleen mahdollisimman vahvan seuraajakunnan, joka pitää yhtä. Tämä lisää osallistujan tunnetta siitä, että hän on osa jotain suurempaa ja merkittävämpää.
