Fokusryhmäkeskustelut opettajien kanssa Suomessa
Digitaalisen teknologian merkitys kouluissa ja oppilaiden jokapäiväisessä arjessa on kasvanut nopeasti. Samalla on herännyt kysymys siitä, miten varmistamme, että digitaalinen teknologia tukee oppilaiden hyvinvointia eikä heikennä sitä. Erasmus+ -ohjelman osarahoittaman DWELL-hankkeen kumppaneiden toteuttamat fokusryhmäkeskustelut opettajien kanssa Bulgariassa, Kyproksella, Kreikassa, Puolassa, Romaniassa ja Suomessa tarjoavat tähän ajankohtaiseen kysymykseen arvokkaita vastauksia.
Tässä blogitekstissä tarkastellaan, millaisia käytännön ratkaisuja oppilaiden digitaalisen hyvinvoinnin edistämiseen nousi esiin Suomessa. Teamsissa järjestettyihin fokusryhmäkeskusteluihin osallistui yhteensä 157 opettajaa kuudesta ylä- ja yhtenäiskoulusta.
Ratkaisuja digitaalisen hyvinvoinnin edistämiseen
DWELL-hankkeessa digitaalista hyvinvointia tarkastellaan yksilön kokemana kokonaisvaltaisena terveyden tilana digitaalisessa oppimisympäristössä (DWELL, 2025; Vanden Abeele, 2021). Digitaalisen hyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa koulussa ennen kaikkea sitä, että ohjataan ja ylläpidetään oppilaiden terveellistä ja tasapainoista suhdetta teknologian käyttöön. Olennaista on ymmärtää ja säädellä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat myönteisesti tai kielteisesti oppilaiden digitaaliseen hyvinvointiin. (Ks. Tayiz ym., 2025.)
Fokusryhmissä nousi esiin muun muassa seuraavia käytännön ratkaisuja, joilla voidaan edistää digitaalista hyvinvointia kouluissa:
1. Selkeät ja yhteiset pelisäännöt
Selkeiden ja koko koulua koskevien linjausten katsottiin tukevan sekä oppimista että digitaalista hyvinvointia. Opettajien mukaan yhteisiä linjauksia tarvitaan siihen, milloin ja miten digitaalisia välineitä käytetään. Opettajat totesivat, että digitaalisen teknologian käytön rajojen määrittelyn ei tulisi jäädä yksittäisten opettajien vastuulle, vaan tarvitaan koulun ja kaupungin tasoisia ratkaisuja. Yhtenäisten käytäntöjen nähtiin vähentävän oppilaille välittyviä ristiriitaisia viestejä ja helpottavan sääntöjen noudattamista.
Opettajat korostivat muun muassa tarvetta selkeille ohjeistuksille, jotka määrittelevät esimerkiksi tekoälyn ja digitaalisten välineiden käyttöä arviointitilanteissa. Lisäksi oppilaiden puhelimen käyttöön toivottiin yhteisiä koulutason linjauksia, sillä puhelinvapaiden oppituntien oli havaittu parantavan työrauhaa ja keskittymistä sekä lisäävän oppilaiden välistä kasvokkaista vuorovaikutusta.
2. Digitaalisen teknologian tarkoituksenmukainen käyttö
Keskusteluissa korostui tarve löytää tasapaino digitaalisten ja perinteisten opetusvälineiden välille. Opettajan työssä tarvitaan jatkuvaa arviointia siitä, milloin digitaaliset välineet tuovat opetukseen aidosti lisäarvoa ja milloin perinteiset menetelmät toimivat paremmin. Opettajat painottivat, että kaikkea ei tarvitse eikä kannata tehdä digitaalisesti, sillä digitaalisuus ei automaattisesti edistä oppimista tai hyvinvointia.
Opettajat toivat myös esiin, että eri oppiaineissa digitaalisuuden rooli vaihtelee. Esimerkiksi matematiikassa pelillisiä digitaalisia sovelluksia käytetään tukemaan perusharjoittelua, kun taas äidinkielessä ja muissa aineissa kynä–paperi-työskentelyä suositaan erityisesti ajattelun ja arvioinnin tukena. Digitaalisen teknologian tärkeimpänä tehtävänä nähtiin oppimisen tukeminen tarkoituksenmukaisella ja pedagogisesti perustellulla tavalla.
3. Opettajien digiosaamisen vahvistaminen
Opettajat kokivat, että oma digiosaaminen ei aina riitä. Fokusryhmissä nousi esiin tarve opettajien jatkuvalle koulutukselle erityisesti verkkokiusaamisen torjumisesta ja uusien teknologioiden, kuten tekoälyn, käytössä.
Opettajien mukaan digitaalisten välineiden käyttöön ja digitaaliseen hyvinvointiin liittyvän osaamisen vahvistaminen vähentäisi oman työn kuormittavuutta sekä parantaisi heidän valmiuksiaan tukea myös oppilaiden digitaalista hyvinvointia.
4. Kodin ja koulun yhteistyö
Fokusryhmissä keskusteltiin siitä, että oppilaiden digitaalisen hyvinvoinnin edistäminen ei rajoitu vain koulupäivään. Koulun ja kodin roolit oppilaiden digitaalisen hyvinvoinnin tukemisessa nähtiin toisiaan täydentävinä.
Opettajat korostivat kodin ja koulun yhteistyön merkitystä erityisesti ruutuajan sekä vastuullisen ja tasapainoisen teknologian käytön ohjaamisessa. Yhteiset linjaukset kodin ja koulun välillä helpottavat arkea ja tukevat oppilaiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.
Digitaalinen teknologia – hyvä renki, huono isäntä
Fokusryhmäkeskustelujen perusteella digitaalinen teknologia toimii parhaimmillaan silloin, kun sen käyttö on pedagogisesti perusteltua ja selkeästi rajattua. Hallitusti käytettynä teknologia voi tukea oppimista ja hyvinvointia, mutta ilman yhteisiä pelisääntöjä ja harkittua käyttöä se voi myös kuormittaa oppilaita ja opettajia. Voidaankin sanoa, että digitaalinen teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Digitaalinen teknologia tarjoaa paljon mahdollisuuksia oppimisen rikastamiseen, vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja erilaisten oppilaiden tukemiseen. Digitaalinen hyvinvointi on osa laajempaa pedagogista ja kasvatuksellista kokonaisuutta. Sen edistäminen edellyttää opettajien, vanhempien ja oppilaiden osaamisen vahvistamista sekä selkeitä yhteistyö- ja toimintamalleja, jotka tukevat oppimista ja oppilaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Lue lisää DWELL-hankkeesta: https://dwell.projectsgallery.eu/
VASTUUVAPAUSLAUSEKE
Tämä julkaisu on tuotettu osana DWELL-hanketta (hankenumero 101195998), joka on Euroopan unionin osarahoittama. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat ainoastaan tämän tekstin laatijoiden näkemyksiä eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) kantaa. Euroopan unioni ja EACEA eivät ole vastuussa niistä.
