Karina – (intro+musiikki)
Tervetuloa kuuntelemaan Hyvinvointi vaakalaudalla Season 3 podcast-sarjan uutta tuotantokautta. Tässä podcast-sarjassa sosionomiopiskelijat käsittelevät opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia aiheita rohkealla otteella. Sarja on tuotettu eri ikäisten mielenterveystyön osaamisen syventäminen -opintojakson oppimistehtävänä. Minä olen Karina Björninen mielenterveys ja päihdetyön lehtori ja toivotan teille mielenkiintoisia kuunteluhetkiä meidän Hyvinvointi vaakalaudalla Season 3:n parissa.
(musiikki jatkuu)
***
Samuli
Hyvää päivää, aamua, yötä, milloin ikinä kuuntelettekaan tätä opiskelijoiden podcast-sarjaa. Tämän jakson aiheena on Päihteet ja stigma. Eli tarkalleen sanottuna päihteiden käyttäjien kokema stigma. Minä olen Samuli tämän podi-jakson juontaja ja osa-aikainen asiantuntija. Ja sitten meillä täällä puhuu Essi, joka itse asiassa aiheeseen liittyen parhaillaan tekee opparia. Ja sitten meillä on täällä Sen. Kolmin kesken nyt lähdetään taklaamaan aihetta. Ihan ensimmäiseksi päihteet; no päihteet, mehän kaikki tiedetään mitä ne on. Niitähän on alkoholi ja sitten nämä laittomat kuten huumeet, ja päihde on päihde silloin jos se on ilman hoidollista tavoitetta käytetty psyykkisiin tai keskushermoston toimintoihin vaikuttava aine. Mutta sitten taas stigma. Mikä tää stigma oikein on?
Essi
Eli stigmalla tarkoitetaan ei-toivottua leimautumista esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, ammatillisesti tai hoitoa hakiessa. Päihteidenkäyttäjistä puhuttaessa aika usein esimerkiksi hoitoon hakeutuessa kohdataan stigmaa, kuten myös sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kertoessa avoimesti päihteiden käytöstään. Näin lyhyesti sanottuna.
Sen
Niin, stigman voi nähdä ihmisen tapana määritellä kanssaeläjiään ja se voi vaikuttaa myös huomaamatta täällä meidän sote-alalla työskentelevien asenteissa ja toiminnassa.
Samuli
Mielenkiintoista. Kertokaa toki lisää.
Sen
Joo. Se on se että, useimmiten nähdään ne henkilöt, jotka käyttävät päihteitä, niin heillä on se pelko siihen hoitoon hakeutumisesta, koska siellä on se leimaantumisen pelko jota tämä stigma tuo. Niin heillä voi olla se niin korkealla tasolla, että se toteutuu siten, että ei uskalleta hakeutua ylipäätänsä hoitoon.
Samuli
Okei, joo mutta… Mistä se pelko ylipäätänsä kumpuaa, että on niin suuri kynnys hakeutua hoidon piiriin?
Essi
No ensinnäkin terveydenhuollossa päihteiden käyttäjät tosi usein kokee, että heitä ei oteta vakavissaan. Ja että he saa osakseen vähättelyä, negatiivisesti suhtautumista, ennakkoluuloja ja tämän takia saattaa vältellä hoitoon hakeutumista ihan somaattisissakin sairauksissa. Ja lisäksi vielä sellainenkin, että koska meillä Suomessa on kirjaamisvelvollisuus, niin ihmiset myös saattaa pelätä tuoda esille omaa päihteiden käyttöään. Etenkin kun puhutaan laittomista päihteistä eli huumeista niin käyttäjä käytännössä syyllistyy joka kerta rikokseen käyttäessään, niin he pelkää myös rikosoikeudellisia seuraamuksia ja saattaa kokea niin, että terveydenhuollossa heitä kohdellaan ensisijaisesti rikollisena eikä sairaudesta kärsivinä.
Sen
Joo eli terveydenhuollon työntekijöiden asenteilla on myös huomattava vaikutus asiakkaiden samaan hoitoon. Tää ilmenee siten, että useimmiten päihdekuntoutujiin koettiin kohdistuvan negatiivisempia mielikuvia kuin mielenterveyskuntoutujiin. Ja sitten nää päihde- tai mielenterveysalan ammattilaisten asenteet ne voi vaikuttaa sitten näiden asiakkaiden tarjottuihin hoitomuotoihin. Ja ne myös voi ilmetä siten, että heille annetaan epäkunnioittavaa tai epätasa-arvoista kohtelua ja sitten voidaan myös päihdeeongelmaiselle tarjota esimerkiksi kahdenkeskisen keskustelun sijaan lääkekeskeisempiä hoitomuotoja.
Samuli
Okei joo, tätä voisi nyt laittaa moneen suuntaan, mutta mua kiinnostaa kuulla, että miten tämä epätasa-arvoinen kohtelu päihteidenkäyttäjiä kohtaan näkyy hoitomuodoissa konkreettisesti?
Essi
Esimerkiksi sillä tavalla, että mielenterveys ja päihde-alan ammattilaiset saattaa kokea toivottomana tarjota minkäänlaista keskusteluapua päihteidenkäyttäjille. Juurikin kuten Sen tossa hyvin tiiviisti, että mennään helpommin siihen lääkekeskeiseen hoidon muotoon kuin tarjota keskusteluapua. Vaikka päihteidenkäyttäjä kaipaa yhtä lailla sitä että hänet kohdataan ihmisenä jolla on sairaus samalla tavalla kuin mielenterveyshaasteita kärsivät kohdataan. Ja kuten myös sanottiin, että nykyään mielenterveyshaasteita ei stigmatisoida enää yksi vahvasti kuin aiemmin, mutta se sama edistys ei näy vielä päihteidenkäyttäjien kohtelussa.
Samuli
Mitä taustasyitä päihteidenkäyttäjillä voi olla, että on haluttomuutta hakeutua sinne hoidon pariin?
Sen
Joo näitä taustasyitä on monia. Ensimmäisiä mitä tulee mieleen on toi Essin aiemmin mainitsema kirjaamisvelvollisuus joka on sosiaalihuollon ja terveyden alan ammattilaisilla. Eli on useimmiten se pelko että tulee joku merkintä Omakantaan liittyen omaan päihteiden käyttöön ja sitten että se merkintä Omakannassa seuraisi sitten tulevaisuudessa jokaisessa ammatinhaussa ja sun muussa asiassa. Sitten se olisi siellä, niin sanotusti kummittelemassa. Päihteidenkäyttäjille se on suuri pelko. Sitten useimmiten tää ilmenee siten, että kyselyissä tai AUDIT-kyselyissä haluaa vähätellä omaa käyttöänsä ja ei halua saada sitä niin sanottua kovaa totuutta omasta päihteiden käytöstä, koska pelkää, että se on se askel siihen avun hakemiseen, josta sitten juuri tulee näitä ongelmia. Ja tää myös voi ilmentyä siinä, että esimerkiksi asevelvollisuuslupaa hakiessa tai ajokorttilupaa hakiessa ei uskalla mainita omaa päihteiden käyttöään, koska pelkää tämän päihteiden käytön vaikeuttavan tai hankaloittavan luvan saamista.
Essi
Niin ja vaikka sote ammattilaisten työtä ohjaa nää monet eettiset periaatteet ja ohjeistukset. Joihin kuuluu keskeisinä esimerkiksi ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioitus, oikeudenmukaisuus, asiakkaan etu, luottamus ja vastuu työn laadusta, näin lyhyesti tiivistettynä. Niin silti nää ihmiset joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja terveydenhuollon ammattilaisilta. Sanotaan nyt vaikka konkreettisena esimerkkinä voi käydä niin, että jos haet apua mielenterveyshaasteisiin ja esille tulee päihteiden käyttö, niin ammattilaiset saattaa suoraan ohjata takaisin päihdehoitoon, vaikka tosi usein ja lähes aina päihdeongelmat on seurausta mielenterveyden haasteista, jolloin myös asiakas jää vaille tarvitsemaansa apua koskien mielenterveyshaasteita. Ja sitten vaikka nää eettiset periaatteet ovat olemassa, niin ne ei aina realisoidu näissä hoito ja asiakastilanteissa johtuen nimenomaan työntekijöiden tietyistä ennakkoluuloista joita he eivät välttämättä itsekään tunnista. Ja näihin vaikuttaa ihan nämä yleiset sosiaaliset asenteet, josta hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää, nyt 2025 syksynä äänittäessä pinnalla olevasta peukku eli alfa-PVP huumeen käyttäjiä koskevasta uutisoinnista ja puheista, johon liittyy yleistyksiä siitä, että käyttäjistä puhutaan enemmänkin sellaisina vaarallisina olentoina enemmän kuin ihmisinä, joilla on päihdeongelma. Ja esimerkiksi ohjeistukset on mediassa sellaista luokkaa jotka ovat tosi epäinhimillistäviä. Eli enemmän puhutaan siitä, että kuinka toimit kun kohtaat peukun käyttäjän. Ja ne neuvot kuulostaa melkein samalta kuin on neuvottu; mitä teet kun kohtaat karhun? Vaikka kyseessä on kuitenkin ihmisiä joilla on päihdeongelma ja ensimmäinen kulma tuntuu olevan mediassa se, että he ovat jollakin tavalla vaarallisia joita pitää vältellä ja miten muiden ihmisten täytyy varautua heidän kohtaamiseen. Ja se kulma menee enemmän tällaisen pelon ja vihan kautta kun inhimilliseen kohtaamiseen ja väkisinkin tällaiset asenteet heijastuu myös ammattilaisten käytökseen ja heidän ennakkoasenteisiinsa.
Samuli
Niin, ettei kuitenkaan ihan semmoista arkirealismia, kun peukun käyttäjiä siellä torilla laidalla sitten ihmiset kohtaavat, että sieltä soi taustalta tunnusmusiikki, että ”TÄÄLTÄ TULEE HIRMUINEN PEUKKU!”.
(studiossa naurua)
***
Samuli
Miten tällainen stigma voisi ilmetä esimerkiksi opiskelijoiden keskuudessa?
Essi
No esimerkiksi jos ajatellaan vaikkapa sote-alan opiskelijoita, niin meitä tosiaan koskee tällainen SORA-lainsäädäntö. Joka vaikuttaa siihen, että esimerkiksi jos sattuu olemaan entinen käyttäjä, että kuinka paljon sä uskallat tuoda sitä sun taustaa esille vaikkapa opiskelijaterveydenhuollossa.
Sen
Niin ja koulutuksen järjestäjät tai korkeakoulu voi vaatia opiskelijaa esittämään huumeainetestiä koskevan todistuksen, mikäli siihen on epäilyksiä ja vaaditut edellytykset täyttyvät. SORA-lainsäädäntöä soveltavia aloja ammattikorkeakoulussa ovat meidän sosiaali ja terveysala, humanistien ala, liikunnan ala ja merenkulku. Ja mikäli opiskelija on käyttänyt huumausaineita ei lääkinnälliseen tarkoitukseen, se voi vaikuttaa hänen terveydentilaansa tai toimintakykyynsä heikentävästi, joten hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus ja sitten teon toistuessa voidaan opiskelija erottaa määräajaksi, mikä on enintään vuodeksi.
Essi
Ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisellä voi olla pelko tuoda omaa päihteiden käyttöään ilmi, kuten aiemmin mainittu. Ja jos ajatellaan entistä käyttäjää jolla siitä käyttöajasta voi olla kauankin, niin se voi myös tuoda tosi paljon työkaluja sote-alan opiskeluun ja työhön, että on omaa henkilökohtaista kokemusta ja sen takia tää stigmatisointi on hyvinkin haitallista. Ja, että ihminen joutuu peittelemään sitä menneisyyttään ja omaa kokemustaan. Ja jos ajatellaan hoitoon hakeutuessa esimerkiksi YTHS llä, niin voi olla todella hyödyllistä että tuo ilmi esimerkiksi käyttötaustansa, jos puhutaan mielenterveyshaasteista. Mutta ihmiset ei uskalla tehdä sitä, koska pelkää juurikin näitä Senin mainitsemia seuraamuksia.
Samuli
Millä tätä stigmaa voitaisiin vähentää yhteiskunnassa ja esimerkiksi sosionomin työssä?
Essi
Lähdetään siitä, että stigma ensinnäkin hankaloittaa tämän avoimen päihdekeskustelun luomista. Ainakin näin yhteiskunnallisesti ja sieltä voidaan lähteä purkamaan ainakin ammattilaisten toimesta ihan sillä, että miten puhutaan työyhteisön sisällä ja kuinka lähestytään asiakasta. Että, ei nähdä asiakasta ihan ensimmäisenä vain avuttomana ja toivottomana tapauksena vaikka heillä olisi päihdeongelma. Ja tähän sisältyy myös se, että vältetään tällaisia leimaavia termejä niinku esimerkiksi ”narkkari” tai ”juoppo” ja puhutaan ”ihmisestä, jolla on addiktio” tai ”päihdeaddikteista”. Niin tällä voidaan erottaa se sairaus siitä ihmisestä. Ja, koska tosiaan riippuvuus on aivosairaus ja se vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään ja päätöksentekokykyyn. Eikä niinku tarkoita sitä, että ihmisellä on heikko tahdonvoima tai heikko moraali ja he jotenkin haluaa olla päihdeongelmaisia tai päihderiippuvaisia. Ja sitten tähän tarvitaan tosiaan näitä asenteellisia ja lisäksi noita rakenteellisia muutoksia. Ja niin kauan kun päihteidenkäyttäjiä katsotaan ensisijaisesti rikollisina, etenkin näin laittomien päihteiden eli huumeiden käyttäjiä katsotaan yhteiskunnassa rikollisina, niin on hankalampi hakeutua hoitoon ja hankkia apua. Ja sitten on vielä yksi minkä haluaisin lisätä tähän on tällainen assosiatiivinen stigma, joka syntyy siitä, että esimerkiksi päihdehoitoon ei tarpeeksi kohdisteta resursseja ja se voi herättää sellaista tunnetta, että heitä ei pidetä yhteiskunnallisesti hirveän tärkeänä. Ja sitten se heijastuu kanssa työntekijöihin ja lisää heidän pahoinvointiaan ja tämä saattaa heijastua asenteina asiakkaisiin ja siihen itse työhön, valitettavasti. Eli tässä on myös sellainen laajempi yhteiskunnallinen vaikutin eli heikot resurssit. Ja sitten on hyvä myös ihan ammattilaisilta, että myös kaikilta ihmisiltä ymmärtää traumoja ja sitä, että mikä niiden vaikutus on päihderiippuvuuden syntymiseen. Hyvin suurella osalla, lähes kaikilla päihdeongelmista kärsivillä on jonkinnäköistä traumataustaa ja jonkinlaisia muita psyykkisiä haasteita. Ja sitten kun tiedostaa tämän niin se auttaa tuntemaan empatiaa ja ymmärrystä päihteidenkäyttäjiä ja päihdeongelmaisia kohtaan.
Sen
Joo olen aivan samaa mieltä Essin kanssa ja sitten alleviivaisin myös tota Essin aiemmin esille ottamaa hoitoon pääsyn parantamista, kuinka tärkeää se on että kun hoito on helposti saatavilla ja sitä tarjotaan arvostavasti niin tämä stigma päihteiden käyttäjiä kohtaan vähenee. Ja on myös tärkeää varmistaa, että päihdepalvelut ovat helposti saavutettavissa ja integroitu muuhun terveydenhuoltoon. Ja samalla terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaisten tulisi välttää tuomitsevaa kieltä ja heidän tulisi tarjota empaattista yksilöllistä hoitoa. Ja tällä sitten voidaan luoda turvallisuuden tunnetta ja kannustaa avun hakemista näille päihteiden käyttäjille. Ja pitäisi olla enemmän tietoa. Pitäisi olla suvaitsevaisempia palveluita – ei rankaisua, kieltoa, lailla puuttumista, vaan enemmän keskittymistä sairauden hoitoon, koska usein päihdeongelma voi olla seuraus psyykkisistä haasteista. Ja täytyy olla myös enemmän optimistisia asenteita, vaikka ihmisellä olisikin vaikea tilanne, niin ei tulisi leimata, että yhteiskunnallisen ymmärryksen taso tulisi olla parempaa.
Samuli
Vau. Kiitos Sen ja Essi erittäin avartavasta ja informatiivisesta asiasta. Kuulkaas, tästä olisi meille aika monelle oppia. No hei, laitetaan tätä hommaa pakettiin. Hei, kiitos kaikki kuuntelijat. Kiitos kun olit kanssamme pohtimassa tätä raskasta mutta elintärkeää aihetta, eli päidestigmaa. Toivon, että tänään jokainen meistä on oivaltanut kuinka suuri voima sanoillamme on. Olemme oppineet tänään, että päihderiippuvuus on krooninen hoidettavissa oleva sairaus, ei luonteen heikkous. Stigma ei vain tunnu pahalta, vaan se on todellinen este avun hakemiselle ja toipumiselle. Stigma pakottaa ihmiset piiloon yksinäisyyteen ja valitettavan usein kuolemaan johtaviin tekoihin. Hyvä kuulija, jätän sinulle haasteen. Muuta tapaa jolla puhut riippuvuudesta. Kun seuraavan kerran kuulet jonkun käyttävän leimaavia sanoja kuten ”narkkari” tai ”juoppo” muista tämä: pyri näkemään sairauden takana oleva ihminen. Käytä termiä ”henkilö, jolla on päihderiippuvuus”. Tämä pieni kielellinen muutos voi olla suurin teko, jonka voit tehdä tänään stigman murtamiseksi. Muistakaamme, että kenellä tahansa vastaan tulevalla voi olla rankempi ja värikkäämpi elämäntausta mitä päällepäin voisi äkkiseltään arvata. Jokainen meistä tuntee, tai ainakin vähintään tietää jonkun päihderiippuvaisen. Ja tämähän osoittaa kuinka universaaliongelma riippuvuus on. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu nousuja ja laskuja, ja on tärkeää muistaa, että kuka tahansa meistä voi ajautua ja harhautua pois polulta. Jos olet itse riippuvainen, toipuva tai riippuvaisen läheinen, muista että häpeä ei ole sinun taakkasi. Olet ansainnut avun ja toipuminen on mahdollista. Hae tukea vertaisryhmiltä, ammattilaisilta tai luotettavilta ihmisiltä. Eikö näin?
Essi ja Sen
Kyllä.
Samuli
Mahtavaa! Kuullaan ensi viikolla, kun käsittelemme uutta inhimillistä aihetta. Pidä huolta itsestäsi ja lähimmäisistäsi. Hei hei!
Karina (outro)
Tämä oli hyvinvointi vaakalaudalla podcast. Kiitos kun kuuntelit ja toivottavasti käyt myös kuuntelemassa sosionomi opiskelijoiden podcast sarjan loputkin jaksot. Minä olen Karina Björninen. Muista pitää itsestäsi huolta, jottei sinun hyvinvointi johdu vaakalaudalle.
(Äänitiedosto loppuu)
