Bolognan julistuksesta osaamisperustaisuuteen
Osaamisperustaisuus on ”pedagogista toimintaa ohjaava periaate, jonka mukaan koulutuksessa tärkeintä on se, että oppija saavuttaa hänelle tavoitteeksi asetetun osaamisen” (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2021: 243). Tämä periaate on juurtunut vähitellen ammattikorkeakouluihin Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Osaamisperustaisuuden kehittymistä ammattikorkeakouluissa on ohjannut erityisesti vuonna 1999 Bolognan julistuksesta käynnistynyt prosessi, jonka tavoitteena on ollut muodostaa Eurooppaan yhtenäinen ja kilpailukykyinen korkeakoulutusalue. Bolognan prosessissa on pyritty lisäämään opetussuunnitelmien yhteneväisyyttä jäsenmaissa niin, että eri maiden tutkintojen vaativuustasojen vertailtavuus ja opiskelijoiden osaamisen tunnustaminen selkiytyvät – sekä edistää siten liikkuvuutta ja elinikäistä oppimista Euroopassa. Bolognan julistuksessa asetettiin tavoitteeksi mm. ottaa jäsenmaissa käyttöön opintopisteperustainen mitoitusjärjestelmä ja luoda viitekehys tutkintojen vertailuun Euroopassa. (Eurooppalainen korkeakoulutusalue, 1999.)
ECTS-mitoitusjärjestelmä ja EQF-viitekehys sillanrakentajana Euroopassa
ECTS-mitoitusjärjestelmän kehittämisen voidaan katsoa alkaneen jo ennen Bolognan julistusta Erasmus-ohjelmassa, jossa se pilotoitiin ensimmäistä kertaa osana kansainvälistä opiskelijavaihtoa vuonna 1989 (Euroopan komissio, 2015). Suomen ammattikorkeakoulujen osalta ECTS-mitoitusjärjestelmä otettiin kuitenkin käyttöön vasta vuonna 2005 (Arene, 2007). ECTS-pisteillä koulutuksessa saavutettu osaaminen tunnustetaan suhteessa osaamistavoitteisiin ja opiskelijan työmäärään (riippuen maasta 25–30 tuntia / opintopiste). Tämä on helpottanut opiskelijoiden opintosuoritusten tunnustamista siirryttäessä maasta toiseen Euroopassa. (Euroopan komissio, 2015.)
Vuonna 2008 julkaistussa EQF-viitekehyksessä eri tutkintojen ja oppimäärien tuottamaa osaamista määritellään kahdeksalla vaativuustasolla jaoteltuna tietoihin (knowledge), taitoihin (skills) ja pätevyyksiin (competences) (Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2008). Sittemmin vuonna 2017 uudistetussa EQF-viitekehyksessä pätevyys -käsite on korvattu vastuullisuudella ja autonomialla (responsibility and autonomy) (Euroopan neuvosto, 2017).
Bolognan prosessiin osallistuneet maat ovat tuottaneet myös omat kansalliset versionsa EQF-viitekehyksestä Suomi mukaan lukien (FiNQF). Viitekehys on yhtenevä myös eurooppalaisen korkeakoulututkintojen viitekehyksen (EHEA qualifications framework) kanssa (Opetushallitus, 2018). Tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä säädetään laissa (93/2017) ja valtioneuvoston asetuksessa (120/2017). Tämä viitekehys ohjaa osaamistavoitteiden asettamista ammattikorkeakoulututkinnoissa. Viitekehyksessä AMK-tutkinnot sijoittuvat tasolle 6 sekä YAMK-tutkinnot ja erikoistumiskoulutus (erko) tasolle 7 (ks. taulukko 1). Alla olevasta taulukosta voidaan havaita, että osaamisvaatimukset ovat osittain samoja molemmilla vaativuusoilla, kuten esimerkiksi valmius elinikäiseen oppimiseen.
| Taso 6: AMK-tutkinnot | Taso 7: YAMK-tutkinnot ja erkot |
|---|---|
| Hallitsee laaja-alaiset ja edistyneet oman alansa tiedot, joihin liittyy teorioiden, keskeisten käsitteiden, menetelmien ja periaatteiden kriittinen ymmärtäminen ja arvioiminen. | Hallitsee laaja-alaiset ja pitkälle erikoistuneet oman alansa erityisosaamista vastaavat käsitteet, menetelmät ja tiedot, joita käytetään itsenäisen ajattelun ja/tai tutkimuksen perustana. |
| Ymmärtää ammatillisten tehtäväalueiden ja/tai tieteenalojen kattavuuden ja rajat. | Ymmärtää oman ja muiden alojen rajapintojen tietoihin liittyviä kysymyksiä ja tarkastelee niitä ja uutta tietoa kriittisesti. |
| Hallitsee edistyneet kognitiiviset ja käytännön taidot, jotka osoittavat asioiden hallintaa, kykyä soveltaa ja kykyä luoviin ratkaisuihin ja toteutuksiin, joita vaaditaan erikoistuneella ammatti-, tieteen- tai taiteenalalla monimutkaisten tai ennakoimattomien ongelmien ratkaisemiseksi. | Ratkaisee vaativia ongelmia myös luovin toteutuksin tutkimus- ja/tai innovaatiotoiminnassa, jossa kehitetään uusia tietoja ja menettelyjä sekä sovelletaan ja yhdistetään eri alojen tietoja. |
| Työskentelee itsenäisesti alan asiantuntijatehtävissä ja kansainvälisessä yhteistyössä tai toimii yrittäjänä. | Työskentelee itsenäisesti alan vaativissa asiantuntijatehtävissä ja kansainvälisessä yhteistyössä tai toimii yrittäjänä. |
| Johtaa monimutkaisia ammatillisia toimia tai hankkeita. Kykenee päätöksentekoon ennakoimattomissa toimintaympäristöissä. | Johtaa ja kehittää monimutkaisia, ennakoimattomia ja uusia strategisia lähestymistapoja. Johtaa asioita ja/tai ihmisiä. |
| Vastaa oman osaamisensa arvioinnin ja kehittämisen lisäksi yksittäisten henkilöiden ja ryhmien kehityksestä.Valmius elinikäiseen oppimiseen. | Arvioi yksittäisten henkilöiden ja ryhmien toimintaa. Kartuttaa oman alansa tietoja ja käytäntöjä ja/tai vastaa muiden kehittymisestä. Valmius elinikäiseen oppimiseen. |
| Toimii erilaisten ihmisten kanssa opiskelu- ja työyhteisössä sekä muissa ryhmissä ja verkostoissa huomioiden yhteisölliset ja eettiset näkökulmat. | Toimii erilaisten ihmisten kanssa opiskelu- ja työyhteisössä sekä muissa ryhmissä ja verkostoissa huomioiden yhteisölliset ja eettiset näkökulmat. |
| Viestii hyvin suullisesti ja kirjallisesti sekä alan että alan ulkopuoliselle yleisölle äidinkielellään. Viestii ja on vuorovaikutuksessa toisella kotimaisella kielellä sekä kykenee kansainväliseen viestintään ja vuorovaikutukseen omalla alallaan ainakin yhdellä vieraalla kielellä. | Viestii hyvin suullisesti ja kirjallisesti sekä alan että alan ulkopuoliselle yleisölle äidinkielellään. Viestii ja on vuorovaikutuksessa toisella kotimaisella kielellä sekä kykenee vaativaan kansainväliseen viestintään ja vuorovaikutukseen omalla alallaan ainakin yhdellä vieraalla kielellä. |
Arenen suositus ammattikorkeakoulututkintojen yhteisistä kompetensseista
Ammattikorkeakoululain (932/2014) mukaan kukin ammattikorkeakoulu päättää itsenäisesti opetussuunnitelmistaan valtioneuvoston sille myöntämän toimiluvan koulutusvastuiden puitteissa. Tutkintojen osaamistavoitteet määritellään koulutuskohtaisina ja yhteisinä kompetensseina. Arene (2022) on laatinut suosituksen ammattikorkeakoulututkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta. Suosituksen tavoitteena on edistää yhteistä näkemystä siitä, miten kansallisessa tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksessä esitettyjä osaamistasokuvauksia sovelletaan opetussuunnitelmatyössä, osaamisprofiilien laadinnassa ja osaamisen arvioinnissa.
Kompetensseilla Arene viittaa yksilön tietojen, taitojen ja asenteiden muodostamiin laajoihin osaamiskokonaisuuksiin. Koulutuskohtaiset kompetenssit muodostavat opiskelijan ammatillisen asiantuntijuuden perustan. Yhteiset kompetenssit ovat eri tutkinnoille ja koulutuksille yhteisiä osaamisalueita, jotka luovat perustan työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Arenen suosituksen mukaan AMK- ja YAMK-tutkinnoille yhteisiä kompetensseja ovat oppimaan oppiminen, työelämässä toimiminen, eettisyys, kestävä kehitys, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus sekä ennakoiva kehittäminen (ks. taulukko 2).
| Kompetenssi | AMK-tutkinto | YAMK-tutkinto |
|---|---|---|
| Oppimaan oppiminen | Tunnistaa osaamisensa ja oppimistapojensa vahvuuksia ja kehityskohteita sekä hyödyntää oppimisessaan yhteisöllisyyden ja digitalisaation mahdollisuuksia. | Edistää omaa ja yhteisönsä jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittymistä hyödyntäen eri alojen tietoa ja digitalisaation mahdollisuuksia. |
| Työelämässä toimiminen | Omaa monipuoliset työelämävalmiudet ja osaa toimia alansa työyhteisöissä. | Osaa kehittää ja johtaa työyhteisöään sekä uudistaa työelämää. |
| Eettisyys | Toimii ammattialan eettisten periaatteiden ja arvojen mukaisesti huomioiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteet. | Arvioi ja edistää ammattialan eettisten periaatteiden ja arvojen toteutumista työyhteisössä huomioiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteet. |
| Kestävä kehitys | Tuntee kestävän kehityksen periaatteet, edistää niiden toteutumista ja toimii vastuullisesti ammattilaisena ja yhteiskunnan jäsenenä. | Kehittää ja johtaa kestäviä ja vastuullisia toimintatapoja työssään sekä tukee kestävyysmuutosta työyhteisössään ja yhteiskunnassa. |
| Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus | Osaa toimia monikulttuurisissa ja kansainvälisissä toimintaympäristöissä ja verkostoissa. | Osaa kehittää ja johtaa monikulttuurisia ja kansainvälisiä toimintaympäristöjä ja verkostoja. |
| Ennakoiva kehittäminen | Etsii oman alansa tulevaisuutta ennakoivia ratkaisuja soveltaen alan olemassa olevaa tietoa sekä tutkimus- ja kehittämismenetelmiä. | Osaa johtaa uusien, tulevaisuutta ennakoivien ratkaisujen kehittämistä ja tuottaa uutta tietoa erilaisia tutkimus- ja kehittämismenetelmiä hyödyntäen. |
Osaamisperustaisuudesta linjakkaaseen opetukseen
Osaamisperustainen opetuksen suunnittelu perustuu konstruktiiviseen linjakkuuteen. Opetuksen suunnittelun keskiössä on aina opiskelija, hänen työelämässä tarvitsemansa osaamisen kehittäminen ja oppimisprosessin tukeminen. Konstruktiivisella linjakkuudella pyritään edistämään opiskelijoiden kognitiivisesti tasokkaaseen ja syvälliseen ymmärrykseen tähtäävää oppimista. Konstruktiivisesti suuntautunut opetus ei ole pelkkää tiedon välittämistä ja siirtämistä opiskelijoille vaan myös heidän oman aktiivisen tiedon rakentamisprosessin tukemista. Oppimisen kannalta on tärkeää, että opiskelija ymmärtää ja sisäistää osaamistavoitteet, sekä sitoutuu työskentelemään niiden saavuttamiseksi. (Biggs & Tang, 2011; Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2011.)
Konstruktiivinen linjakkuus opetuksen kulmakivenä
Konstruktiivisesti linjakas opetus koostuu Biggsin mukaan kolmesta keskeisestä elementistä 1. osaamistavoitteista, 2. opetusmenetelmistä ja oppimistehtävistä sekä 3. arviointimenetelmistä ja -kriteereistä. Näiden elementtien tulee muodostaa toisiaan tukeva ja yhdenmukainen kokonaisuus, sekä edistää opiskelijoiden aktiivista ja itsenäistä tiedonrakentamis- ja oppimisprosessia. (Biggs, 1996, 2014; Biggs & Tang, 2011.)
Linjakkaan opetuksen lähtökohtana toimii opetussuunnitelmassa julkaistavat osaamistavoitteet. Osaamistavoitteet (intented learning outcomes) kuvaavat, mitä ”opiskelijan odotetaan tietävän, ymmärtävän tai pystyvän tekemään” suoritettuaan opintojakson (Euroopan komissio, 2015: 10). Osaamistavoitteet määritellään opiskelijan työelämässä tarvitsemien osaamistarpeiden pohjalta huomioiden koko tutkinto-ohjelman tavoitteet sekä laissa ja valtioneuvoston asetuksessa säädetyn kansallisen tutkintojen ja muiden osaamisten viitekehyksen mukaiset vaativuustasot (emt.).
Osaamistavoitteiden perusteella määritellään edelleen, millaisia osaamistavoitteiden saavuttamista ja opiskelijan syvällistä oppimista edistäviä opetusmenetelmiä ja oppimistehtäviä (teaching/learning activities) käytetään opetuksessa. Osaamistavoitteet ohjaavat myös arviointimenetelmien ja -kriteerien (assessment task, grading criteria) valintaa. Oikeanlaiset arviointimenetelmät ja -kriteerit mahdollistavat osaamistavoitteiden seuraamisen ja mittaamisen. Ne auttavat myös opiskelijaa kiinnittämään huomion oikeisiin asioihin ja opiskelemaan arvioinnin kohteena olevia asioita, mikä edistää osaamistavoitteiden saavuttamista. (Biggs & Tang, 2011; Biggs, 2014.) (Ks. kuvio 1.)
Osaamistavoitteiden määrittely Bloomin taksonomialla
Hyvät osaamistavoitteet ovat merkittävässä osassa linjakkaassa opetuksessa, koska ne ohjaavat edelleen opetusmenetelmien ja oppimistehtävien sekä arviointimenetelmien ja -kriteerien suunnittelua. Mutta millaisia ovat hyvät osaamistavoitteet? Ne kuvaavat ensinnäkin yksinkertaisesti, selkeästi ja ymmärrettävästi, mitä opiskelijan odotetaan ja toivotaan osaavan suoritettuaan tietyn opintojakson. Hyvät osaamistavoitteet ovat myös opiskelijan saavutettavissa ja arvioitavissa, jotta niiden toteutumista pystytään seuraamaan. (Andersonin & Krathwohlin, 2001; Cedefop, 2017.)
Osaamistavoitteiden määrän pitäminen maltillisena helpottaa opetuksen suunnittelua, opiskelijan oppimista ja arvioinnin suorittamista. Yksittäistä opintojaksoa kohden tulisi olla enintään noin 4–6 osaamistavoitetta. Osaamistavoitteen kirjoittamisessa käytetään aktiivimuotoista verbiä (tekemistä) ja opittavaa tietosisältöä (teon kohdetta) kuvaavaa objektia. Verbien valinnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että ne kuvaavat, millaisen oppimisen tason opiskelijan odotetaan saavuttavan. (Emt.) Esimerkiksi:”Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa suunnitella (vaativinta oppimistasoa kuvaava verbi) osaamisperustaisen ja linjakkaan opetuksen (oppimissisältöä kuvaava objekti).
Apuna verbin ja siihen liittyvän oppimistason valinnassa voi käyttää mm. Bloomin taksonomiaa tai sen uudistettua versiota, joka on yksi suosituimmista työkaluista osaamistavoitteiden määrittelyssä. Bloomin (1956) kehittämässä alkuperäisessä taksonomiassa kognitiivisen oppimisen haastavuutta kuvataan siten, että siirrytään perusasioista (tieto ja käsittäminen) yhä monimutkaisempiin taitoihin (soveltaminen, analyysi synteesi ja arviointi). Myöhemmin Andersonin ja Krathwohlin (2001) uudistamassa versiossa Bloomin taksonomiasta oppiminen luokitellaan kognitiiviselta vaativuudeltaan hierarkkisesti kuudelle tasolle: muistaa, ymmärtää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda. Alhaalta ylöspäin siirryttäessä oppimisen kognitiivinen haastavuus lisääntyy. (Ks. kuvio 2.)
Osaamisperustaisuuden hyödyt
Osaamisperustaisuudesta on havaittu olevan monia hyötyjä niin opiskelijalle, opettajalle kuin ammattikorkeakoululle. Tämän artikkelin lopuksi on koottu yhteen joitakin merkittävimpiä osaamisperustaisuuden hyötyjä W5W2 (Honkala ym., 2009) ja Osaamisperustaisuus korkeakouluissa (Kullaslahti & Yli-Kauppila, 2014) -hankkeiden tulosten pohjalta:
- Opiskelijalle osaamisperustaisuudesta on se etu, että osaamistavoitteet auttavat tiedostamaan, mitä opiskelijan odotetaan osaavan suoritettuaan tietyn opintojakson tai tutkinnon. Osaamisperustaisuus kannustaa tavoitteelliseen ja tehokkaaseen oppimiseen sekä ylläpitää opiskelijan motivaatiota ja sitoutumista opintoihin. Opiskelija pystyy paremmin seuraamaan omaa oppimistaan ja kiinnittämään huomionsa osaamistavoitteiden ja arvioinnin kannalta oikeisiin asioihin. Osaamisen ja arvioinnin kriteerien näkyväksi tekeminen mahdollistavat opiskelijalle itsearvioinnin ja oman osaamisen peilaamisen opetussuunnitelman osaamistavoitteisiin. Osaamisperustainen opetussuunnitelma helpottaa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista (AHOT) sekä oman osaamisen sanoittamista esimerkiksi työnhakutilanteissa. Osaamisperustaisuus tukee myös opiskelijan jatkuvaa oppimista sekä oman osaamisen ja osaamistarpeiden hahmottamista.
- Opettajan näkökulmasta osaamisperustainen opetussuunnitelma auttaa varmistamaan linjakkaan opetuksen ja valitsemaan osaamistavoitteisiin sopivat opetus- ja arviointimenetelmät. Osaamistavoitteet toimivat opintojakson runkona ja tukevat opettajaa opetusmateriaalin tehokkaassa suunnittelussa. Selkeät osaamistavoitteet avaavat myös muille opettajille, mitä osaamista opintojaksolla tavoitellaan helpottaen siten opettajien välistä yhteistyötä ja tiedon jakamista.
- Ammattikorkeakoulun kannalta osaamisperustaisuus on tärkeä osa laadunhallintaa. Osaamistavoitteiden avulla tehdään näkyväksi, mitä koulutuksella tavoitellaan ja pystytään seuraamaan tavoitteiden saavuttamista. Koulutuksen läpinäkyvyyden lisäksi osaamisperustaisuus mahdollistaa koulutuksen kansallisen ja kansainvälisen vertailun sekä edistää opiskelijan ja opettajan liikkuvuutta. Osaamisperustaisuus helpottaa myös opetushenkilöstön työaikasuunnittelun joustavoittamista. Tämä lisää opettajan vapautta oman työn suunnittelussa ja mahdollisuutta kohdentaa työaikaa osaamisen ja oppimisen suunnittelun kannalta keskeisiin asioihin.
