Syksyn aikana tutkimus, kehitys- ja innovaatiotoiminnan merkitys Suomen kasvun tukijalkana on nostettu vahvasti esiin. On ollut mielenkiintoista seurata jo edellisen hallituskauden parlamentaarista työtä, ja kuinka sen tulokset ovat realisoitumassa hallitusohjelman myötä. Hallitus on sitoutunut toimeenpanemaan parlamentaarisen TKI-työryhmän ehdotukset Suomen T&K-toiminnan rahoituksen nostamiseksi neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelman kirjaukset TKI-toiminnasta ovat vahvat, mutta tarkemmin hallitusohjelman kirjauksia lukiessa ammattikorkeakouluja koskevat maininnat TKI-toiminnasta olivat varsin laimeat yliopistoihin verrattuna. Tämän ammattikorkeakoulut myös nostivat vahvasti esiin. Jos ei ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan merkitystä täysin tunnisteta, on sillä vaikutuksensa rahoitusinstrumenttien suunnitteluun ja rahoituksen suuntaamiseen. Aivan liian usein ammattikorkeakoulut ovat jääneet Business Finlandin ja Suomen Akatemian rahoitusten ulkopuolelle. Kun TKI-lisärahoituksesta suuri osa ollaan kanavoimassa kilpailtuna rahoituksena juuri Business Finlandin ja Suomen Akatemian kautta, riskinä on, etteivät ammattikorkeakoulut pääsisi näihin rahoituksiin kunnolla mukaan. Tämän vuoksi olikin erinomaista, että budjettiriihen tuloksena Business Finlandille kehitetään rahoitusinstrumentti soveltavan tutkimuksen tarpeisiin. Tärkeää, ammattikorkeakoulujen näkökulmasta, on myös mm. hyvinvointialueiden osallistumisen mahdollistaminen Business Finland -TKI-rahoitukseen yritysten ja korkeakoulujen kumppaneina.
TKI-rahoituksen suuntaamisessa on oltava kriteerinä vaikuttavuus. Rahoituksen suuruus, kun ei yksinomaan takaa Suomen kilpailukyvyn nousua suhteessa kilpailijamaihin. Korostaisin myös entistäkin vahvemmin korkeakoulujen merkitystä alueellisten, mutta kansallisesti ja globaalisti verkottuneiden innovaatioekosysteemien merkittävinä toimijoina. Monialaisissa verkostoissa haetaan yhdessä ratkaisuja sekä ajankohtaisiin että heikkoina siintäviin tuleviin haasteisiin. Näissä verkostoissa syntyvät vaikuttavuus ja lisäarvo, ja näissä työelämää hyvin lähellä olevilla ammattikorkeakouluilla on tärkeä roolinsa. Jos saisin ehdottaa, kehittäisin edelleen innovaatioekosysteemien ja verkostojen rahoitusta siten, että ajureina olisivat entistäkin useammin yliopistojen lisäksi juuri ammattikorkeakoulut. Tätä puoltaa vahvasti myös ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävä. Hallitusohjelmassa korostetaan olemassa olevien tehokkaiden rahoitusvälineiden, kuten veturirahoituksen ja lippulaivahankkeiden että TKI-rahoittajaorganisaatioiden uusien yhteisten ohjelmien hyödyntämistä. Ammattikorkeakoulut eivät vielä ole riittävän vahvasti näissä mukana. Veturi- ja lippulaivahankkeiden osalta ammattikorkeakouluilla on paljon annettavaa vahvan, monipuolisen yritysyhteistyössä tehtävän soveltavan tutkimuksen myötä.
Entäpä sitten profilaatiorahoituksemme? Tänä vuonna profilaatiorahoitusta ei jaeta, mutta onko se todella kulkenut tiensä päähän? Profiilirahoitusta on ilman muuta tärkeää tarkastella kriittisesti, uudistaakin, mutta en siitä kokonaan luopuisi. Profiilirahoitus mahdollistaa ammattikorkeakoulujen prioriorisoidun, ajassa tapahtuvan osaamisen vahvistamisen ja kehittämisen, tiiviissä yhteistyössä elinkeino- ja työelämän kanssa. Se luo polkua kohti vaikuttavampaa TKI-toimintaa mahdollistaen monimuotoisiin ilmiöihin vastaamisen ajassa. Suuntaisinkin rahoituksen jatkossa vielä vahvemmin ilmiölähtöiseen ja monialaiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan, jolla haettaisiin innovatiivisia ratkaisuja arjen monimutkaisiin haasteisiin nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössämme.
Ammattikorkeakoulujen tuloksiin ja vertailtavuuteen liittyen vielä loppukaneettina seuraavaa: Ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin kehitystyö on edennyt pitkälle. Hyvin tärkeää on selkeä ohjaus sekä yksiselitteiset ja selkeät indikaattorit. TKI- indikaattoreiden osalta olisi tärkeää huomioida ammattikorkeakoulujen erilaiset toimintaympäristöt.
Länsirannikon historiallisen suuri, kymmenien miljardien investointiaalto avaa erittäin mielenkiintoisia mahdollisuuksia korkeakoulujen ja elinkeino- ja työelämän yhteistyölle. Yhteistyöllä saamme aluekehitysrahoituksen niin alueilla kuin kansallisesti parhaiten allokoitua. Verkostoina ja laajempina konsortioina olemme selkeästi vahvemmassa asemassa merkittävien kansainvälisten rahoitusten haussa – meidän onkin löydettävä toisemme vieläkin paremmin.
Näiden muutamien ajatusten kera toivotan kaikille mielenkiintoista syksyä.
