Ala-asteella välitunneilla pelattiin jalkapalloa ja hypittiin narulla, yläasteella heiteltiin vielä koripalloa, ehkä pelattiin pingistä. Välitunnille juostiin kiireellä, jotta ehdimme tekemään jotakin yhdessä pihalla. Ehkä lukiossakin vielä pelattiin joskus pihalla. Sitten tuli jatko-opintojen aika. Mihin katosi koripallo?
Kun tarkastelemme rakennettua ympäristöä, se joko houkuttaa liikkumaan tai sitten ei. Se joko tarjoaa mahdollisuuksia heitellä ja potkia palloa, keinua tai sitten ei. Millaisia korkeakouluympäristöt ovat? Kutsuvatko ne liikkumaan ja nousemaan ylös? Olemmeko edes ajatelleet tätä näkökulmaa, kun olemme rakentaneet kampuksia. Edistävätkö ne terveyttä liikunnan ja liikkumisen mahdollisuuksien näkökulmasta? Toki on todettava, että kampukset ovat hyvin erilaisia ja osalla kampuksia liikuntamahdollisuuksia on tuotu jo kampusrakenteeseen. Monelta kampukselta löytyykin pingispöytä ja liikuntasali, mutta ei kaikilta.
Opiskelijoiden liikuntaliiton haaste meille rehtoreille on kirpaisevan totta. Opiskelijamme istuvat päivittäin erittäin pitkiä aikoja. Luennot ja muut pedagogiset kohtaamiset tapahtuvat pääsääntöisesti istuen. Puhummeko pedagogiikkaa pohtiessamme siitä, miten se edistää hyvinvointia? Hyvinvointipedagogiikkaa. Samaan aikaan olemme tuskallisen tietoisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyvistä haasteista, jotka koskettavat koko aikuisväestöämme.
Miten korkeakoulupedagogiikka ja kampusten rakenteet tukevat liikkumista? Varsin vaihtelevasti. Ehkä meidän on ymmärrettävä sisällyttää liikkumisen monet muodot osaksi toimintaamme, kun teemme kampuskehitystyötä ja kehitämme pedagogiikkaamme. Olemme keskittyneet viime aikoina etenkin mielenhyvinvointiin ja se on todella tärkeätä. Olisiko kuitenkin edelleen niin, että terve mieli terveessä kehossa? Liikkuminen tukee mielenhyvinvointia ja toisinpäin.
Meidän koulutusjohtajamme Sanna Eronen on opettanut meidän johtoryhmällemme välituntikäytännön. Pidämme välitunnit tunnin kokoustamisen jälkeen ja muutoinkin huolehdimme tauotuksesta. Opiskelijat saattavat istua päivässä jopa kahdeksan tuntia kampuksella ja illalla lisää opiskelutöiden parissa. Miksi korkeakouluopiskelijoilla ei voisi olla liikunnallisia välitunteja tai taukoja opiskelupäivien keskellä?
Vaasan ammattikorkeakoulussa opiskelijoiden liikuttamisesta kiitos kuuluu meidän opiskelijakunnallemme. He järjestävät monipuolista liikuntaa säännöllisesti ja tuovat erilaisia lajeja kokeiluun. Viikoittainen liikuntaohjelma on hyvin kattava ja monipuolinen. Tuemme heitä tässä työssä sekä henkisesti että taloudellisesti. Jaamme myös yhteiset kuntosali- ja ryhmäliikuntavuorot opiskelijoiden ja henkilöstön kesken, jotka ovat maksuttomia heille.
Tarjonta on todella moninainen Suomen suurimmalla liikuntakeskuksella, Palosaaren kampusalueella.
Vaasan ammattikorkeakoulu järjestää vuosittain syksyisen sidosryhmätapaamisensa Vaasan Sportin kotiottelun yhteydessä. Näin haluamme korostaa sidosryhmiemme suuntaan sekä urheiluyhteistyön että urheilun ja hyvinvoinnin tärkeyttä. Teemme myös tiivistä yhteistyötä paikallisten urheiluseurojen kanssa. Syksyllä 2023 osallistumme huippu-urheilijamyönteisen korkeakoulun auditointiin ja haluamme edistää urheilijaopiskelijoiden mahdollisuuksia opiskella aktiivisen urheilu-uran rinnalla. Olemme rakentaneet urheilijaopiskelijoille myös urheilijapolun, jota pitkin opiskelijaksi voi hakeutua ilman erillisiä valintakokeita erillishaun kautta.
Mutta ei tämä riitä. Liikuntaa tarvitaan arkeen. Luonnolliseksi osaksi opiskelua. Liikunnan ja liikkumisen ei tulisi aina olla erillissuoritus vaan luonteva osa arkea. Meidän kehomme kun on luotu olemaan liikkeessä.
Haastankin kaikki ammattikorkeakoululehtorit Suomen Presidentin Sauli Niinistön tavoin kävelemään opiskelijoiden kanssa.
Oppiminen ei ole paikkasidonnaista ja tutkitusti liike voi edistää oppimista!
