KLO 8:15 – 9:45
Eilisen opiskelijabileet ovat verottaneet osallistujamäärää ja aloitamme aamun uurastuksen normaalia pienemmällä porukalla. Porukka ilmestyy tiputellen paikalle ja loppujen lopuksi voin olla olosuhteisiin nähden tyytyväinen opiskelijoiden lopulliseen lukumäärään. Osallistujat – kaikki kymmenen – ovat jakautuneet tuttuun tapaan: noin puolet luokassa ja toinen puoli osallistuu Zoomin kautta. Luokassa on pari innokasta opiskelijaa ja Zoomissakin yksi osallistuu opetukseen kysymällä kysymyksiä chatin kautta. Loput zoomilaiset jäävät minulle arvoitukseksi. Kuinka moni kuuntelee oikeasti? Tämä sama epätietoisuus vaivaa minua käytännössä joka päivä. Kurssipalautteiden perusteella opiskelijat ovat kuitenkin tyytyväisiä mahdollisuuteen osallistua myös Zoomin kautta. Tunneilta poissaolevien suhtautumista videotallenteisiin en tiedä. Tämäkin askarruttaa.
KLO 10:00 – 11:30
Oppitunnin jälkeen vien oppitunnin muistiinpanot pdf-muodossa ja tallenteen videona kurssin Moodle-sivulle. Seuraavaksi valitsen tehtäväpankistani aiheeseen sopivat tehtävät laskuharjoituksiin ja vien myös sen Moodleen opiskelijoiden saataville. Ai niin – tehtävät vaativat päivitystä, sillä ne ovat usein liian vaikeita. Tästä olen saanut palautetta opiskelijoilta. Nyt onkin jo kiire Technobothnialle ohjaamaan fysiikan laboratoriotyöskentelyä. Laboratoriossa on vaihtelevalla menestyksellä aikaa valmistautua seuraavan päivän oppitunteihin. Tänään on näköjään vauhdikkaampi päivä: parin työn välineet ovat edellisen päivän mittausten jäljiltä hukassa, mutta löytyvät onneksi pienen vaivan jälkeen Novian hyllyistä. Problem solved. Myös mittaustiimien välillä on suuria eroja. Yksi tiimi on hoitanut hommansa jo tunnin työskentelyn jälkeen, toisella tiimillä on vaikeuksia laitteiston rakentamisen kanssa. Myönnetään: Työohjeet voisivat olla selkeämpiä. Uusi tehtävä työlistalle.
Kesken laboratoriomittausten sähköpostiini kilahtaa viesti: ”Voitko lisätä laskuharkat Moodleen?” Siirtymä VAMK:n päärakennuksesta Technobothnialle oli näköjään niin nopea, että osa töistä jäi tekemättä. Kiitän opiskelijaa huomiosta ja lisään puuttuvat tehtävät Moodleen. Työajan loppupuolella pyydän kaikkia siivoamaan työpisteensä ja viemään työvälineet hyllyille. Siivoamisen jälkeen korjaan pari mitta-anturia paikoilleen ja huomaan jälleen kerran miettiväni miten työtapoja tulisi kehittää, jotta jokainen mitta ja anturi löytäisi varmasti tiensä oikealle paikalle.
KLO 11:30 – 12:30
Hektisen perhearjen ja intensiivisen opetuksen keskellä haluan usein viettää ruokataukoni yksin nauttien ruokani vain Netflixin seurassa. Hetken striimausspurtin jälkeen seuraani istuu työkaveri, jonka kanssa on kiva jauhaa yhteisistä harrastuksista. Seuraaviin kiireisiin juostessamme huomaan, että olisi tämä lounas voinut huonomminkin mennä. Epäsosiaalisen ruudun tuijottamisen sijaan sain tuulettaa ajatuksiani hyvän ystävän seurassa.
12:30 – 14:15
Taas mennään! Tällä kertaa pidän matematiikan laskuharjoitukset. Eilisen päivän bilesankarit ovat keränneet voimansa ja palanneet joukolla kouluun. Ja hyvin he työt hoitavatkin. On ilo nähdä miten pienet ryhmät työskentelevät yhdessä matemaattisten ongelmien ratkaisemiseksi. Usein opettajan apu ei edes kelpaa, vaan opiskelijat haluavat ratkaista ongelmat keskenään. Ja nämäpä vasta ovatkin intensiivisiä tuokioita, jotka usein myös venähtävät hieman pitkiksi. Onneksi oma työpäiväni päättyy tähän, joten minulla on varaa odotella vielä hetki. Lopulta kaikki saavat urakkansa vaiheeseen, jossa voivat olla tyytyväisiä.
14:15
Istun uupuneena opettajan pöydän äärestä. Viimeinenkin opiskelija on poistunut luokasta. Jälleen takana on päivä, jonka aikana on ollut hyviä kohtaamisia ja opiskelijan kasvoilta luettuja oivalluksen hetkiä. Voin myöntää nauttivani ammattikorkeakoulun opettajan työstä. Työni ei ole niinkään kasvatusta (johon totuin aiemmin peruskoulun opettajana), vaan yhdessä tekemistä, tsemppaamista ja valmentamista. Kunpa vain ei olisi aina niin kova kiire. Luen vielä päivän aikana kerääntyneet sähköpostit. Pari opiskelijaa kyselee lähestyvän valmistumisen vuoksi mahdollisuutta suorittaa aiemmin rästiin jääneen kurssin puuttuvat osat. Yllättävää kyllä, näihin pikku maileihin kuluu usein suunnattoman paljon selvittelyaikaa. Mikä kurssi on kyseessä? Mitä opiskelijalta puuttuu? Miten puuttuva suoritus hoidetaan?
Jään miettimään miten voisin kehittää opetustani siihen suuntaan, että ryhmän vahvimmat saisivat loistaa osaamisellaan, mutta heikoimmatkaan eivät tuupertuisi matemaattisen kuormansa alle. Tähän en ole vieläkään löytänyt aukotonta vastausta, vaikka opetusuraa on takana jo yli 10 vuotta. Tunnistan kyllä hyvin sen paljon puhutun negatiivisen trendin pisa-tutkimuksissa. Oma huoleni kohdistuu lähinnä välinpitämättömän asenteen lisääntymiseen. Moni opiskelija pärjäisi varmasti paremmin, jos vain uskaltaisimme vaatia heiltä aikataulujen ja kurssivaatimusten säntillistä noudattamista. Olemmeko me opettajat loputtomalla joustamisella osittain itse luoneet ongelman itsellemme? Mitä voisin tehdä, jotta opiskelijat rohkaistuisivat ottamaan enemmän vastuuta omasta menestymisestään? Ehkä osaan kertoa paremmin seuraavassa, kymmenen vuoden päästä julkaistavassa kirjoituksessani? Nyt on kuitenkin aika sulkea laitteet, istua pyörän selkään ja lähteä kotiin. Kohta nappaan nuoremman lapsen pyörän kyytiin hoidosta ja nautimme vaimoni valmistaman maittavan päivällisen. Vai onko sittenkin minun vuoroni kokata tänään?
PS: Otsikossa mainittu ”luma” on lyhenne, joka viittaa sanoihin ”luonnontieteet” ja ”matematiikka. Kirjoittaja toimii matematiikan ja fysiikan opettajana Vaasan ammattikorkeakoulussa.
