Tiimiopettajuus on opetuskäytäntö, jossa useampi opettaja työskentelee yhdessä ja jakaa vastuuta opiskelijoiden oppimisesta. Tällainen malli on erityisesti hyödyllinen monimutkaisissa oppimisympäristöissä, joissa oppilaiden tarpeet voivat vaihdella ja opetus vaatii erikoistuneita taitoja. Tiimiopettajuus tarjoaa opettajille mahdollisuuden hyödyntää toistensa vahvuuksia ja kokemusta, parantaa opetuksen laatua sekä tukea oppilaita tehokkaammin (Rytivaara ym. 2018.)
Tiimiopettajuuden ydin on yhteistyö ja yhteinen vastuunkanto. Opettajat jakavat luokkahuoneen tilan ja resurssit, mutta myös suunnittelevat ja toteuttavat opetusta yhdessä. Tämä voi tarkoittaa muun muassa opetustunnin jakamista, jossa yksi opettaja keskittyy johonkin osa-alueeseen ja toinen toiseen, tai opettajien vuorottelua opetustilanteessa, jotta eri näkökulmat tulevat esiin. Tiimiopettajuus mahdollistaa erilaisten pedagogisten lähestymistapojen käytön. Erilaiset opettajat voivat tuoda esiin omia vahvuuksiaan, olipa kyseessä eri oppimisstrategioiden, teknologian tai vuorovaikutustaitojen hyödyntäminen. Tiimiopettajuus tarjoaa opettajille mahdollisuuden kehittää omaa pedagogista osaamistaan ja oppia toisiltaan. Yhteistyö vahvistaa työyhteisöä ja voi parantaa työtyytyväisyyttä, koska opettajat voivat jakaa kokemuksia ja saada tukea työssään (Erkkilä & Peurunka 2016.)
Tiimiopettajuus ei ole pelkästään opettajien yhteistyötä keskenään, vaan myös opiskelijoiden hyödyksi. Opettajat voivat antaa henkilökohtaisempaa tukea, ja opiskelijat voivat hyötyä eri opettajien pedagogisista lähestymistavoista. Tällöin luodaan monipuolisempi ja joustavampi oppimisympäristö, jossa kaikkien tarpeet otetaan paremmin huomioon Kun useampi opettaja on läsnä, oppilaat saavat enemmän yksilöllistä huomiota ja tukea. Tämä voi auttaa erityisesti niitä opiskelijoita, jotka tarvitsevat enemmän apua tai tukea oppimisessaan. Tiimiopettajuus voi auttaa eriyttämään opetusta. Opettajat voivat yhdessä suunnitella, miten eri tasoiset opiskelijat saavat tarvitsemansa tuen ja haasteet. Tämä tekee opetuksesta enemmän tasa-arvoista ja saavutettavaa kaikille opiskelijoille (Rytivaara ym. 2018.)
Vaasan ammattikorkeakoulussa toteutettiin vuosina 2007–2009 tiimiopettajuuden kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena oli kehittää opetusta ja oppimista, oppimisyhteisöä ja vahvistaa innostavan ja korkeakoulumaisen opetusilmapiirin syntymistä myös yhteisöllisyys oli kantava teema (Nurmi ym. 2009.)
Lääkehoidon opinnot ovat tärkeä osa sairaan- ja terveydenhoitajaopintoja. Ensimmäisenä opiskeluvuotena opiskellaan lääkehoidon perusosaamista ja toisena lääkehoito-osaamisen syventämistä. Molempiin opintoihin sisältyy teoriaa, lääkelaskuja ja harjoitustunteja eli pienryhmissä työskentelyä harjoitusluokissa.
Ensimmäisen opiskeluvuoden harjoitustunneilla jaetaan lääkkeitä lääkeannostelijaan eli dosettiin, opetellaan käyttämään lääketietokantoja ja harjoitellaan eri injektioiden antamista. Injektioiden antamista harjoitellaan ensiksi injektiotyynyihin ja sen jälkeen opiskelijat antavat injektion toisilleen aseptiikkaa noudattaen opettajan valvonnassa.
Toisen opiskeluvuoden harjoitustunneilla opiskellaan perifeerisen laskimokanyylin asettamista ja laskimonsisäisen lääkityksen valmistelua ja annostelua sekä nesteensiirron aloittamista aseptisesti. Laskimonsisäisen kanyylin asettamista harjoitellaan ensiksi nuken harjoituskäteen ja sen jälkeen opiskelijat asettavat laskimokanyylin toisilleen opettajan valvonnassa.
Lääkkeenanto harjoitusten valvominen on aikaa vievää ja haastavaa yhdelle opettajalle, koska esimerkiksi injektioiden antaminen ja vastaanottaminen aiheuttaa opiskelijoille monenlaisia haasteita ja tuntemuksia. Pohdimme vaihtoehtoisia toteutustapoja, joissa opettajia olisi useampi ohjaamassa ja valvomassa harjoituksia.
Syksyllä -23 toteutimme kahden sairaanhoitajaryhmän ja yhden terveydenhoitajaryhmän lääkehoidon harjoitukset yhteisopetuksena (kolme opettajaa ohjaamassa). Varasimme kolme vierekkäistä harjoitusluokkaa ja jaoimme ryhmien opiskelijat eri harjoituspäiville. Luokat oli jaettu eri injektioharjoitusten mukaan esimerkiksi luokassa 1. harjoiteltiin lihasinjektiota pakaralihakseen, luokassa 2. harjoiteltiin lihasinjektioita reiteen ja olkavarteen ja luokassa 3. oli injektioharjoituksia ihonalaiskudokseen ja ihoon. Opiskelijat kiersivät kaikki luokat, mutta eri opettajat valvoivat ja ohjasivat luokissa tietyt injektioharjoitukset.
Tämä toteutustapa mahdollisti pienemmät ryhmät, joten opetus oli yksilöllisempää ja opettajat ehtivät ohjaamaan harjoituksia tehokkaammin. Lisäksi haastavissa tilanteissa oli mahdollista saada kollegan tukea. Ryhmäkokojen kasvaessa tiimiopettajuus harjoitustuntien toteuttamisessa olisi hyvä vaihtoehto pohdittavaksi myös muissa hoitotyön opinnoissa.
