Työterveyslaitoksen sivuilla on artikkeli palautteen antamisesta otsikolla ”Palaute on työelämän pienin suuri asia”. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen kertoo, että palautteen tulisi olla hyödyllistä saajalle, jotta palaute veisi tekemistä eteenpäin. Mikropalautteeksi kutsutaan esim. työpaikan käytävällä annettua palautetta, joka on lähinnä tervehdys tai toteamus ”hyvin tehty”. Toisen ääripään palaute on työn tekemisen järjestelmällistä ja kokonaisvaltaista arviointia, jota suoritetaan esim. jokavuotisissa kehityskeskusteluissa. (Työterveyslaitos, 2017).
Oli kyse sitten mikropalautteesta tai kokonaisvaltaisesta arvioinnista, palaute saa työntekijälle tunteen siitä, että työ tulee huomatuksi. Työntekijästä voi välillä tuntua siltä, että joutuu puurtamaan urakkaansa yksin. Palautteen ansiosta voi tulla tunne, että työ tulee jaetuksi jonkun toisen kanssa. Lisäksi myönteinen palaute saa tuntemaan, että tekee oikeita asioita ja, että on menossa oikeaan suuntaan, ja voi jatkaa etenemistä samalla tavalla. Tämä lisää myös energiaa ja työn imua. Jatkuvan kannustavan palautteen antamisella on myönteisiä vaikutuksia myös työidentiteettiin. Työidentiteetti tulee tuetuksi, ja työntekijälle muodostuu käsitys siitä, minkälainen työntekijä hän on. Tämä lisää myös motivaatiota oppia ja kehittyä lisää, ja saa aikaan työpaikalle psykologisesti turvallisen ilmapiirin. (Työterveyslaitos, 2017).
Mitä jos en saa palautetta?
Mikäli palautetta ei anneta, työntekijä ei voi tietää, tekeekö hän oikeita asioita. Työ voi alkaa tuntua merkityksettömältä, joka heikentää työmoraalia ja hyvinvointia. Tämä on ominaista suomalaisilla työpaikoilla, jotka ovat tunnettua arvostus- ja palautevajeesta, jossa jaetaan hyvää vain ”säästöliekillä”. (Työterveyslaitos, 2017).
Tärkeää on muistaa, että palautteen ei aina tarvitse tulla esihenkilöltä, vaan myös työkaveri voi antaa palautetta. Työkavereilta saadut kommentit voivat jäädä mieleen koko työuran ajaksi, ja ne kannattelevat pitkään tulevaisuudessa. Itse muistan erään entisen työpaikkani työhyvinvointipäiviltä istunnon, jossa annettiin tehtäväksi kirjoittaa jonkun työkaverin selkään post-it-lappu, jossa on jotain positiivista kyseisestä henkilöstä. Nämä muutamat saamani lauseet olivat kyseisessä vaiheessa työhistoriaa hyvin merkityksellisiä ja muistuvat mieleen vieläkin ajoittain. (Työterveyslaitos, 2017).
Miten palautetta annetaan?
Useita vuosia sitten Karl-Magnus Spiikin kurssilta oppimaani hampurilaistekniikkaa on hyvä käyttää korjaavan palautteen antamiseen. Periaatteena siinä on, että ensin annetaan positiivista palautetta, sitten käsitellään kehittämistä vaativa kohde ja lopetetaan palautteen antaminen asiaan, joka on mennyt hyvin. (Karl-Magnus Spiik Oy, 2015).
Kaiken kaikkiaan palautteen antamisessa on tärkeintä se, että palaute auttaa palautteen saajaa eteenpäin. Palautteen tulee olla aitoa ja vilpitöntä, palaute menettää merkityksensä, mikäli sillä ei ole perustetta. Palaute tulisi antaa mahdollisemman selkeästi ja ymmärrettävästi, on sitten kyse positiivisesta tai negatiivisesta palautteesta. Palautteen antajan olisi myös hyvä olla oikeassa mielentilassa, ärtyneenä ja väsyneenä ainakin korjaava palaute on syytä jättää antamatta. Erityisesti korjaava palaute olisi hyvä antaa kahden kesken työntekijää latistamatta ja nolaamatta. Palautteesta on aina voitava keskustella, tarvittaessa sitä on tarkennettava ja mikäli työntekijällä on kysymyksiä, niihin on pyrittävä vastaamaan. (Työterveyslaitos, 2017).
