Osallisuus ja sen lähikäsitteet
Kielitoimiston sanakirja (2022) tarjoaa osallistamisen (involve, engage, enable/allow to participate) määritelmäksi osalliseksi tekemisen. Osallinen puolestaan ottaa osaa, eli on omalta osaltaan mukana jossakin asiassa, kuten vaikkapa työssä tai ryhmätyön tekemisessä. Osallisuus (involvement) on puolestaan enemmänkin yksilöllinen tunne tai kokemus johonkin kuulumisesta esimerkiksi kuulumisesta yhteisöön ja yhteiskuntaan (Jämsén & Pyykkönen 2014).
Osallisuus nähdään siis kokemuksena. Kokemuksena, jonka osallistuminen johonkin tiettyyn toimintaan mahdollistaa. Kokiessaan osallisuutta ihminen kokee voivansa vaikuttaa itseään ja ympäristöään koskeviin asioihin. Osallisuuden kokemus ilmenee esimerkiksi silloin kun ihminen kokee kuuluvansa yhteisöön, jossa häntä kuullaan ja yhteisön jäsenet luottavat ja kunnioittavat toisiaan. Osallisuuden rakentumisen tarkastelussa voidaan käyttää myös Erik Allardtin (1976) klassiseen hyvinvoinnin luokitteluun pohjautuvaa Raivion ja Karjalaisen (2013) kuvaamaa osallisuuden ulottuvuuksien määrittelyä. Ulottuvuuksia on kolme ja ne ovat; 1. Having (riittävä toimeentulo ja hyvinvointi, taloudellinen osallisuus) 2. Acting (valtaisuus/toimijuus, toiminnallinen osallisuus) sekä 3. Belonging (yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys, yhteisöllinen osallisuus). Nämä osallisuuden kolme ulottuvuutta toimivat pohjana osallisuuden rakentumiselle. Puutteet jossain ulottuvuudessa voivat johtaa osallisuuden vähenemiseen ja syrjäytymisriskin kasvuun. Toisaalta korkeakouluopiskelijoiden kohdalla taloudellinen tilanne (having) ei välttämättä ole sidoksissa osallisuuden kokemuksiin, koska nuoruuteen ja etenkin opiskeluvaiheeseen tavallaan kuuluu tietty taloudellinen vähäosaisuus. Opintojen aikana ja opiskelijana, kuulluksi tulemisen kokemukset ja yhteisöön kuuluminen voivatkin olla vahvin osallisuuden muoto.
Osallisuuden on tutkittu edistävän sekä yksilön, että koko yhteiskunnan hyvinvointia (Rouvinen-Wilenius 2014). Osallistumalla ihminen voi toteuttaa itseään sekä vaikuttaa omaan elämäänsä ja hänelle tärkeisiin asioihin. Osallisuus voi toteutua monella eri tavalla esimerkiksi mukana olona opinnoissa, työelämässä ja harrastuksissa sekä erilaisilla vaikuttamisareenoilla, kuten kunnallispolitiikassa. Osallisuuden edistäminen on tärkeää, sillä se vähentää eriarvoisuutta, torjuu pitkällä tähtäimellä köyhyyttä ja ehkäisee syrjäytymistä. (THL 2022a.)
Osallisuus korkeakoulussa
Ammattikorkeakoululla on tärkeä tehtävä osallisuuden lisäämisessä, sillä tehtävänä on työelämän kehittämisen lisäksi valmistaa opiskelijoita työelämään ja yhteiskuntaan. Osallisuudella korkeakoulussa tarkoitetaan mukanaoloa ja kuulumista johonkin yhteisöön esimerkiksi korkeakouluyhteisöön, opiskelijakuntaan tai pienemmässä mittakaavassa opiskelijaryhmään. Opiskelijoiden osallisuus tarkoittaa, että opiskelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan opiskeluunsa ja opiskelijayhteisöön liittyviin asioihin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja esittää mielipiteitään opiskeluun liittyvissä asioissa. Opiskelijoiden osallisuuden lisäämisen tavoitteena on edistää opiskelijoiden opintomenestystä ja yhteisöllisyyttä sekä luoda heille merkityksellisiä oppimiskokemuksia.
Opiskeluun ja opiskelijana oloon liittyy paljon osallistumis- ja valinnanmahdollisuuksia, mutta myös tiettyä vastuuta sekä opettajan että opiskelijan osalta. Korkeakoulun rooli yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistäjänä korostuu, koska oppilaitos on se syy, että korkeakouluyhteisö on ylipäätään olemassa ja se on yhteisön jäseniä yhdistävä asia.
Vastakohtana osallisuudelle oppilaitosympäristössä on syrjäytyminen, jonka vähentämiseksi myös korkeakouluyhteisöissä on tehtävä töitä. Opiskelijoiden syrjäytymisriskiä korkeakouluyhteisössä lisää muun muassa uudelle paikkakunnalle muutto, uudet ihmiset, epävarmuus tehdystä opiskeluvalinnasta, toimeentulo-ongelmat tai päihde- ja mielenterveysongelmat (esim. THL 2022b). Miten opiskelijoiden osallisuutta voidaan sitten edistää?
Osallisuutta edistävä korkeakoulu ja pedagogiikka
Yleensä ihminen sitoutuu parhaiten sellaisiin asioihin, joihin kokee voivansa vaikuttaa ja joiden suhteen voi tehdä itse valintoja. Näin voidaan myös opiskelijan ajatella toimivan. Ammattikorkeakoulun tulisi tarjota opiskelijoilleen mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa omaan opiskeluunsa ja opiskeluympäristöönsä. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi järjestämällä opiskelijoille foorumeita, joissa he voivat esittää mielipiteitään ja ideoitaan sekä tarjoamalla opiskelijoille mahdollisuuksia osallistua erilaisiin projekteihin ja hankkeisiin. Näin opiskelijat voivat kehittää itseään ja osaamistaan sekä saada kokemusta päätöksenteosta, mikä on tärkeää niin työelämässä kuin yhteiskunnassa yleensäkin.
Oppilaitoksen rooli kanssaopiskelijoihin ja oppilaitokseen tutustumisessa on merkittävä. Opiskelijahuollolla ja opiskelijajärjestöillä on korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksien edistämisessä tärkeä tehtävä. Toiminnassa tulisi pyrkiä siihen, että kaikki opiskelijat tuntevat itsensä tervetulleiksi toimintaan ja tapahtumiin ja, että opiskelijahuollon palveluihin olisi mahdollisimman matala kynnys hakeutua. Opiskelijakunnan tehtävä on lain mukaan ”valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen sekä toimia jäsenten yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiään” (Ammattikorkeakoululaki 2014/932).
Opiskelijan osallisuutta edistävä pedagogiikka pitää sisällään myös opettajan taidon hyödyntää opiskelijoita osallistavia opetusmenetelmiä. Opiskelijoita osallistavassa opiskelussa eri osallistavilla opetusmenetelmillä saadaan nostettua ryhmän energiatasoa, luotua myönteistä ilmapiiriä ja lisättyä ryhmän jäsenten välistä luottamusta. Tämä nousee tärkeäksi elementiksi, kun puhutaan opiskelijoiden osallisuudesta korkeakouluyhteisöön esimerkiksi omaan opiskeluryhmään. Osallistavia opetusmenetelmiä aktiivisesti käyttävä opettaja luo parhaimmillaan toiminnallaan opiskelijoita osallistavan yhteisöllisen toimintakulttuurin. Osallistavien menetelmien käyttämisessä on ennen kaikkea kyse opettajan asenteesta. Myönteinen asenne osallistaviin menetelmiin edesauttaa opiskelijoiden kuuntelemista, dialogiin pyrkimistä ja päätöksenteon paikkojen mahdollistamista (Rouvinen-Wilenius 2014).
Korkeakouluyhteisön tulisi varmistaa, että opiskelijoilla on jokin säännöllinen sosiaalinen kontakti ja yhteisö, johon he kokevat olevansa tervetulleita. Korkeakoulu ja opettaja voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin tarjoamalla tukipalveluja ja tutorohjausta sekä vaikuttamalla opintojen toteutuksiin, muun muassa lukujärjestyksellä, opintojärjestelyiden joustavuudella, opiskelutaito-opetuksella ja opintojen ohjauksella.
Opiskelijan osallisuuden toteutumiseen korkeakoulussa vaikuttavat siis monet asiat muun muassa opettajan asenne ja suhtautuminen opiskelijan osallisuuteen, opettajan konkreettinen toiminta ja käytetyt opetusmenetelmät sekä tietenkin koulutuksen järjestäjän toimintaedellytysten luominen. Osallisuuden edistämisen näkökulmasta keskeisintä onkin tarjota mahdollisuuksia ja työkaluja opiskelijan oman osallisuuden kokemuksen löytämiseen ja vahvistamiseen, sillä loppujen lopuksi kukaan muu ei pysty rakentamaan osallisuuden kokemusta kuin yksilö itse. Opiskelijan osallisuuden kokemus syntyy hänestä itsestä käsin mutta osallisuuden kokemuksen löytämiseen ja vahvistamiseen korkeakouluympäristö voi antaa mahdollisuuksia. Tällöin opiskelijan osallisuuden toteutumiseen liittyy kiinteästi myös vastuun ottaminen oman osallisuuden edistämisessä, sillä usein oma suhtautuminen ja sitoutuminen yhteisön toimintaan vaikuttavat pitkälti osallisuuden kokemiseen. Aito osallisuus ei voi olla pakotettua.
Lopuksi
Yhteenvetona voidaan todeta, että osallisuutta edistävä opettaja on valmis kuuntelemaan opiskelijoita ja heidän ehdotuksiaan. Lisäksi hän kannustaa opiskelijoita ilmaisemaan ajatuksiaan ja on valmis omassa toiminnassaan ottamaan huomioon opiskelijoiden näkökulmat, toiveet ja ehdotukset heidän opintoihinsa liittyen ja jakamaan perinteisesti opettajalle kuulunutta valtaa opiskelijoiden kanssa. Osallisuutta edistäessään opettajan toimii niin, että kuuleminen ja mielipiteiden ilmaiseminen mahdollistuvat toisin sanoen luo opiskelijoille tilaisuuksia tulla kuulluksi eri toimintaympäristöissä. Osallisuutta edistävä opettaja antaa lisäksi opiskelijoille vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoprosesseissa, ottaa opiskelijat aidosti mukaan tekemään yhteisiä sopimuksia sekä jakaa valtaa ja vastuuta opintojen toteutukseen liittyvissä päätöksissä. Jotta opiskelijan osallisuus voi millä tahansa tasolla toteutua, opettajalla tulisi olla tahto osallistaa opiskelijoita ja tahto oppia sekä käyttää osallisuutta edistävät toimintatapoja ja opetusmenetelmiä. Koulutuksen järjestäjän vastuulla puolestaan on mahdollistaa niiden käyttäminen. Opiskelijan vastuuta, oman osallisuuden edistämisessä, väheksymättä.
Jossain yhteyksissä osallisuus on myös rinnastettu asiakaslähtöisyyteen, jolloin asiakaslähtöisyys kuvaa palvelun tavoitetilaa ja osallisuus kansalaisen, eli asiakkaan kokemusta. Aito asiakaslähtöisyys edellyttää, että asiakas kokee osallisuutta. Asiakaslähtöisiksi mainostetut toimintatavat eivät ole osallisuutta tukevia, jollei asiakasta nähdä toimijana, joka on mukana palvelujen suunnittelussa, toteuttamisessa sekä arvioinnissa. (esim. Kivinen ym. 2020, Koivisto ym. 2018.) Nykyään korkeakoulumaailmassa puhutaan paljon opiskelijalähtöisyydestä, johon kuuluvat muun muassa joustavat ja yksilölliset opinnot. Voikin pohtia, onko nykyään paljon puhuttu opiskelijalähtöisyys sidoksissa edellä mainittuun ajatteluun asiakaslähtöisyydestä. Onko aitoa opiskelijalähtöisyyttä vain silloin, kun opiskelija nähdään aktiivisena toimijana, joka on aidosti mukana opiskelijapalveluiden suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa? Tallainen yhteiskehittäminen (co-creation) on yksi keino tukea osallisuutta, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luoda vaikuttamisen mahdollisuuksia (Jalonen 2019). Voisiko julkisten palveluiden yhteydessä paljon puhuttu yhteiskehittäminen olla mahdollisuus lisätä opiskelijalähtöisyyttä ja tukea opiskelijoiden osallisuutta myös ammattikorkeakoulun kontekstissa?
