Korkeakouluopettajan työnkuvan muutos
Korkeakouluympäristö on kokenut viime vuosina isoja muutoksia. Digitalisaatio, tekoäly, jatkuva oppiminen, hanketyö ja niin edelleen ovat monipuolistaneet, mutta myös haastaneet korkeakouluopettajan työtä ja työnkuvaa työkuormaa. Kun vielä kymmenen vuotta sitten opettajan työaikasuunnitelma koostui lähes pääosin opintojaksoista sekä tutkinnon lopputöiden ja pääaineryhmien ohjaamisesta, tänä päivänä nämä ovat mahdollisesti vain murto-osa opettajan vuosityöaikasuunnitelmaa. Oman työnkuvan hallitseminen vaatii korkeakouluopettajalta nykypäivän ja tulevaisuuden taitoja, niiden jatkuvaa oppimista ja omassa työssä kehittymistä. Kognitiivinen kuormitus on kasvanut suureksi entiseen verrattuna ja entistä merkittävämpään rooliin oman työhyvinvoinnin kannalta on tullut oman työn priorisointi, resilienssi ja omasta palautumisesta huolehtiminen.
Kognitiivinen kuormitus aivotyössä
Mitä enemmän erityisesti uusia vaatimuksia työelämän muutoksiin ja työn vaativuuteen liittyy, sitä kuormittavampaa tämä on tietotyötä tekevien aivoille. Jatkuva oppiminen, uusien työvälineiden ja toimintatapojen haltuunottaminen sekä aikapaine ja tietotulva ovat aivojen kannalta erittäin kuormittavia tekijöitä. Tietointensiivistä ja vastuullista työtä tekevät, kuten korkeakouluopettajat, ovat näiden piirteiden kanssa tekemisissä lähes joka päivä. (Työturvallisuuskeskus)
Aivotyö tai tietotyö edellyttää suurten tietomäärien jäsentämistä, muistamista ja käsittelyä. Työtä tehdään usein projekteissa ja verkostoissa, jotka ylittävät organisaatioiden rajat. Informaatiota tuotetaan monenlaisista kanavista, ja työntekijöiden on omaksuttava sekä uudet toimintatavat että tätä tietoa tuottavat tietojärjestelmät (Kuikka & Paajanen, 2015, s. 69). Aivotyötä tekevien henkilöiden kognitiivista kuormitusta lisäävät erityisesti ympäristön puheesta aiheutuva häly, jatkuvat keskeytykset työtehtävissä, epäluotettavat tietojärjestelmät sekä tiedon ylikuormitus. Mitä enemmän työt keskeytyvät, sitä enemmän työnteko altistuu virheille sekä työntekijän stressitason kohoamiselle. Uudelleen keskittyminen vie aikaa ja energiaa. Samoin ylikuormitukseen vaikuttaa tietomäärän hallinta, tiedon laatu ja määrä sekä se, kuinka haastavaksi tiedon käsittely koetaan. Kognitiivista kuormitusta voidaan hallita hyödyntämällä digitaalisia taitoja sekä suunnittelemalla ja aikatauluttamalla omaa työkenttää. Uusien tekniikoiden tai tietojärjestelmien toiminnallisuuksien opettelu vie kuitenkin aikaa, eikä työssä perehtymiseen ole aina varattu sitä riittävästi. (Tanner, 2021, s.25–26)
Esimerkki kognitiivista kuormitusta lisäävästä muutosvaiheesta ja sen osatekijöistä
Vaasan ammattikorkeakoulu on ollut useiden muiden korkeakoulujen tavoin viimeisten vuosien aikana suuressa muutoksessa. Uusina hallittavina taitoina opettajan arkeen ovat tulleet muun muassa ajasta ja paikasta riippumattomat verkko-opinnot, tieteellisten artikkelien kirjoittaminen, uusittu opiskelijapalauteprosessi ja -sovellus, uusi osaamisen tunnistamisen järjestelmä, muokattu opinnäytetyöprosessi ja -ohjeistus sekä uusi lähdeviittaustekniikka. Organisaatiossa on otettu käyttöön Teams-alusta, uusi sovellus ryhmänohjaajille opiskelijoiden tarkempaan opintojen seuraamiseen, uusi intranet ja HR-järjestelmä, opetusvideoiden nauhoitus- ja tekstitysohjelma sekä uusittu Moodle-pohja ominaisuksineen. Opetussuunnitelma on myös päivitetty ajan tasalle ja rakennettu osaamisperustaisiksi. Opettajien työjärjestykseen on lisätty pedagogisen kehittämisen päivä kerran kuukaudessa. Opettajan on myös mahdollista suorittaa erilaisia oman osaamisen kehittämiseen ja tunnistamiseen suuntautuvia merkkejä, kuten digitaalisten vuorovaikutustaitojen osaamismerkki tai saavutettavuus osaamismerkki. Opettajia sitoutetaan mukaan TKI- ja hanketoimintaan sekä opettaja osallistuu mahdollisuuksien mukaan koulun palveluliiketoimintaan.
Kognitiivinen ergonomia opettajan tukena
Näin monen uuden asian opettelu lyhyen ajan sisällä tuottaa kognitiivista kuormaa. Kun työssä korostuvat tietotyön piirteet, tulisi organisaation selvittää kognitiivista kuormitusta ja määritellä kognitiivisen ergonomian tarpeet. Määritelmä avataan seuraavasti:
”Kognitiivinen ergonomia on työn suunnittelua, työympäristön järjestämistä ja työskentelytapoja, jotka vähentävät kuormitusta ja edistävät palautumista.”
Kognitiivisen työergonomian keinoilla voidaan lisätä työhyvinvointia ja pienentää opettajan kokemaa kuormitusta. Tärkeintä on puhua aiheesta yhdessä sekä suunnitella työolosuhteita ja työympäristöä. Työnantajan näkökulmasta nämä myös nostavat työn tehokkuutta. (Työturvallisuuskeskus).
Kaiken tämän keskellä korkeakouluopettajan oma stressinsietokyky, taito priorisoida ja omaksua uutta, resilienssi sekä oman keinot palautumiseen nousevat entistä tärkeämpään rooliin omassa jaksamisessa. Arkiliikunta ja hengitysharjoitukset auttavat, mutta jokaisen tulisikin löytää itselleen eniten henkistä voimaa ja palautumista tuottavat asiat. Organisaation tulisi tukea myös näiden asioiden toteuttamista yksittäisen opettajan kohdalla, jotta jokaisella olisi aikaa ja energiaa opetella itselle parhaat palautumiskeinot. Asioiden prosessointiin ja aivojen palautumiseen tulisi myös varata aikaa.
Johtopäätökset
Korkeakouluopettajan työnkuvan laajeneminen ja monipuolistuminen ovat tapahtuneet koko korkeakoulukentällä digitalisaation ja jatkuvan oppimisen vaatimusten myötä. Opettajien on omaksuttava uusia taitoja, navigoitava nopeasti muuttuvissa työympäristöissä ja säilytettävä työhyvinvointinsa riittävän korkealla tasolla. Näiden vaatimusten keskellä kognitiivisen ergonomian merkitys korostuu entisestään. Keskeistä on työympäristön ja -prosessien suunnittelu, joka tukee henkistä hyvinvointia ja vähentää kuormitusta. Yksilön näkökulmasta palautumisen ja stressinhallinnan keinot nousevat kriittisiksi työssä jaksamisen edellytyksiksi. Organisaation rooli tässä prosessissa on tukea ja mahdollistaa opettajien hyvinvointia, mikä lopulta heijastuu myös työn laatuun ja tehokkuuteen.
