Hankkeen kuvaus
HOKE-hankkeen varsinaisena kohderyhmänä olivat Etelä-Pohjanmaan energiantuottajat ja -yhteisöt, energia-alan pk-yritykset ja välillisenä kohderyhmänä energiankäyttäjät, maaseutukehittäjät, maanomistajat, kyläyhteisöt, asukkaat ja maaseutuyritykset. Hankkeen tavoitteena oli saada lisätietoa, millä paikallisen uusiutuvan energiatuotannon toimintamallilla tai teknologisella kombinaatiolla olisi mahdollista korvata turvetuotannon alasajon menetykset energiaturvetta käyttävillä alueilla Etelä-Pohjanmaalla.
Hankkeessa selvitettiin yhteisöllisen uusiutuvan energiatuotannon malleja. Energiatuotantomuotoina olivat bioenergia, tuuli- ja aurinkoenergia. Hankkeen tavoitteena oli löytää taloudellisesti, ekologisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestäviä sekä paikallistaloutta eniten hyödyntäviä energiahuollon malleja. HOKE-hankkeessa tarkasteltiin aluetalousvaikutuksia, ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä paikallista elinvoimaa. Hankkeen tarkoituksena oli lisätä kokonaiskestävyyttä, joka on oikeudenmukaisen siirtymän toteutumisen tärkeä edellytys.
Miksi yhteisöllinen energiatuotanto on tavoittelemisen arvoinen asia?
Yhteisöllinen energiatuotanto tuottaa hyötyä sekä paikallisille ihmisille että koko energiamurrokselle. Hanke vahvistaa paikallistaloutta luoden samalla uusia mahdollisuuksia maaseudulle tukien alueellista toimijuutta ja parantaa uusiutuvan energian hyväksyttävyyttä sekä paikallista sitoutumista. Yhteisöllinen energia perustuu osallisuuteen ja vuorovaikutukseen, jotka parhaimmillaan tukevat pitkäjänteistä toimijuutta. (HOKE-webinaari, 2026.)
Selvitys sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kriteereistä yhteisöllisen energiantuotannon malleissa
HOKE-hankkeessa toteutetut tehtävät jaettiin kolmeen työpakettiin, joissa vastuu määräytyi korkeakouluittain eri osaamisalojen mukaan. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutilla oli vastuu eteläpohjalaisten seutukuntien energiaresurssien ja yhteisömallien kartoituksesta, yhteisötalouden malleista energiatuotannossa sekä aluetalousvaikutusten arvioinnista. Vaasan yliopiston vastuulla oli seutukunnalliset resurssit ja vahvuudet energiahuollossa sekä LCA- ja hiilijalanjälkilaskenta energiatuotantomuotojen yhdistelmille ja arvoketjuille.
Vaasan ammattikorkeakoulu laati kirjallisuuskatsauksen uusiutuvien energiatuotantomuotojen luonnon monimuotoisuusvaikutuksista sekä kyselystä uusiutuvien energiamuotojen sosiaalisista vaikutuksista. Työpaketilla T2 haettiin vastauksia kysymykseen: Millaisia ympäristö-, luonto- ja sosiaalisia vaikutuksia tuuli-, aurinko- ja bioenergian tuotantomuodoilla on, ja mitä nämä vaikutukset tarkoittavat oikeudenmukaisen energiasiirtymän näkökulmasta? (Sievers, Mayanti, Nyman & Blom 2026.)
Vaasan Yliopiston (2025) laatiman LCA- ja hiilijalanjälkilaskennan mukaan (T2.1) siirtyminen uusiutuvaan energiaan olisi Etelä-Pohjanmaan seutukunnissa parhaiten ja kestävimmin toteutettavissa sähköistämällä kaukolämmön tuotantoa ja teollisuuden prosesseja sekä lisäämällä biokaasun käyttöä erityisesti liikenteessä. Maatalouden ja asuin- ja liikerakennusten lämmityksessä turpeen käyttö tulisi korvata metsähakkeella. Lisäksi siirtymä kohti uusiutuvaa energiaa tapahtuisi tehokkaammin edistämällä lämpöpumpputeknologiaa asuin- ja liikerakennusten lämmityksessä. (Spoof-Tuomi & Amiri, 2025; HOKE-webinaari, 2026.)
Luonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuusvaikutukset -kirjallisuuskatsauksessa (T2.2.1) tarkasteltiin tuuli-, aurinko- ja bioenergian luontovaikutuksia sekä näiden energiamuotojen soveltuvuutta turvetuotantoalueiden jatkokäyttöön. Uusiutuvat energiamuodot aiheuttavat väistämättä joitakin luontohaittoja, mutta kokonaisuutena niiden ilmastohyödyt ovat merkittävästi haittoja suuremmat. Haittoja voidaan vähentää sijoittamalla energiantuotanto jo muokatuille alueille sekä tekemällä hankesuunnittelun aikana luonnon monimuotoisuutta parantavia toimia, kuten ennallistamista ja haittojen kompensointia. Eri energiatuotantovaihtoehdoilla on siis sekä negatiivista että positiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Merkittävämmät kielteiset vaikutukset syntyvät Suomen ulkopuolella (tuotantolaitteiden valmistus ja kuljetus) sekä paikallisen elinympäristön pirstoutumisena. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin, miten sovittaa yhteen energiatuotannon vaikutukset ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen kestävällä tavalla? (Nyman, 2026; HOKE-webinaari, 2026; Sievers, Myanti, Nyman & Blom 2026.)
Mäkelän ja Salon (2023) mukaan luontoarvot suunnittelualueella tulee selvittää ennakoivasti jo ennen suunnittelua tai suunnittelun alkuvaiheessa. Alueella mahdollisesti sijaitsevat arvokkaat luontokohteet arvotetaan ja otetaan huomioon jatkosuunnittelussa. Luontovaikutusten arviointi tehdään esiselvityksen jälkeen kulloinkin kyseessä olevan suunnitteluprosessin aikana. Tavallisimmin luontovaikutukset arvioidaan uusiutuvan energian hankkeissa YVA-menettelyn tai kaavaprosessin aikana. Valvova ja ohjaava viranomainen arvioi, kuinka luontoarvokohteet on huomioitu YVA-menettelyssä tai kaavan suunnittelussa. Arviointi kirjataan kaavaprosessissa viranomaisen antamiin lausuntoihin tai YVA-menettelyssä perusteltuun päätelmään. (Mäkelä & Salo 2023, s. 26.)
Sosiaalisten vaikutusten arviointi
Sosiaalisten vaikutusten arviointiin kuuluu suunnitellun intervention aiheuttamien vaikutusten ja sosiaalisten muutosprosessien analysoinnin seuranta ja hallinta. Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa biofyysistä ja inhimillistä ympäristöä. Arvioinnilla selvennetään ja ennakoidaan muutoksia ja niiden vaikutuksia alueen ihmisten elämäntavoissa, kulttuurissa ja yhteisöissään sekä heidän poliittisessa järjestelmässään ja ympäristössään, terveydessä ja hyvinvoinnissa, henkilökohtaisissa ja varallisuutta koskevissa oikeuksissaan sekä heidän peloissaan ja toiveissaan. (Pönkönen & Haapamäki, 2024; Sairinen & Kohl, 2004.)
Sosiaalinen hyväksyttävyys jakautuu kolmeen ulottuvuuteen: yhteiskunnallispoliittinen, markkinoiden ja paikallisyhteisön hyväksyntä. Kyse on kokonaisvaltaisesta mallista, joka sisältää taloudellisia, sosiaalisia, teknologisia ja ympäristöllisiä muuttujia (Korhonen-Kuusipuro & Janhunen, 2015). Sosiaaliseen hyväksyttävyyteen liittyy myös Nimby (Not in my backyard) ja Yimby (Yes in my backyard) -selitysmallit. Sosiaalista hyväksyttävyyttä voidaan parantaa ja vahvistaa esimerkiksi kielteisten vaikutusten välttämisellä, lieventämisellä, kompensoimisilla ja sietämisellä sekä kuulemisella ja osallistumisella sekä luottamuksella ja kokemuksella oikeudenmukaisuudesta. (Hyttinen, 2019; Peltonen, Donner-Amnell & Nokelainen, 2024.)
Sosiaalisten vaikutusten arviointi monipuolistaa päätöksentekoa ja tuo vastapainoa hankkeiden teknistaloudellisille näkökulmille, mahdollistaa moniulotteisuuden ymmärtämisen sekä lisää hankkeen legitimiteettiä sekä vähentää prosessin epävarmuutta (Blom, 2025; Blom, 2026).
Työpaketissa 2.2.2 laadittiin kysely uusiutuvien energiamuotojen sosiaalisista vaikutuksista Seinäjoen ja Järviseudun seutukunnan asukkaille ja energia-alan toimijoille. Tarkoituksena oli selvittää millaisia sosiaalisia vaikutuksia energiaosuustoiminnalla olisi tutkimusalueella verrattuna tilanteeseen, jossa toimijat olisivat ylikansallisia suuryhtiöitä. Lisäksi kysyttiin, millaisia sosiaalisia vaikutuksia energiaosuustoiminnalla olisi niiden ulkopuolella jääviin toimijoihin. Kyselyssä selvitettiin myös vastaajien suhtautumista ilmastonmuutokseen, tiedusteltiin mielipiteitä eri energiamuotojen tuotantovaihtoehtoista ja tuotetusta energiasta sekä osallistumisesta paikallisen energiaosuustoiminnan suunnitteluun. Vastauksia saatiin 78, jotka edustivat HOKE-hankealueen maanomistajia, vakituisia asukkaita, maatalousyrittäjiä ja energia-alan yritysten edustajia. Kysely toteutettiin 24.11.2025–17.12.2025. (Blom, 2026.)
Vastaajat suhtautuivat ilmastonmuutokseen vakavasti. Suomen hallituksen toimia ilmastonmuutoksen edistämiseksi pidettiin tärkeinä, mutta se jakoi mielipiteitä, samoin kuin oman kotikunnan toimet ilmastonmuutoksen edistämiseksi. Tuuli-, aurinko- ja bioenergian tuotannolla nähtiin voivan hidastaa ilmastonmuutosta. Tuulivoimaan suhtauduttiin kielteisesti, aurinko- ja bioenergiaan myönteisesti. Asumiseen tuuli-, aurinko- ja biokaasulaitoksen lähiympäristössä suhtauduttiin kielteisesti. Vastaajista noin 60 % suhtautui myönteistesti paikallisesti osuustoiminamallilla tuotettuun uusiutuvaan energiaan. Noin 60 % koki voivansa saavan hyötyä paikallisesti tuetusta energiasta. Noin puolella vastaajista ei ollut hyviä kokemuksia osuustoiminnasta, mutta kolmanneksella kokemukset olivat myönteisiä. Tiedonsaantia pidettiin tärkeänä energian tuotantohankkeissa. Puolet vastaajista oli halukkaita osallistumaan paikallisen energiaosuustoiminnan tuotantolaitoksen valmisteluun. Avoimissa vastauksissa vastaajien huolet ja mielipiteet liittyivät ympäristövaikutuksiin, sosiaalisiin vaikutuksiin, kuten esimerkiksi asumiseen ja hyvinvointiin. Lisäksi otettiin kantaa taloudellisiin vaikutuksiin, kuten työllisyyteen, elinkeinoihin ja taloudellisiin hyötynäkökohtiin. (Blom, 2026.)
Kysely paljasti, että vastaajien suhtautuminen uusiutuvaan energiaan on jakautunutta. Paikallisesti ja osuuskuntamallilla tuotettu energia saa selvästi laajemman kannatuksen kuin suurten energiayhtiöiden tuottama energia. Vastaajien mukaan paikallinen osuuskunta huomioisi asukkaiden mielipiteet paremmin, toisi työpaikkoja alueelle ja tarjoaisi heille itselleen taloudellisia hyötyjä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Etelä-Pohjanmaalla on sekä luonnonvarat että teknistaloudellinen potentiaali toteuttaa oikeudenmukainen energiasiirtymä. Ekologinen kestävyys on saavutettavissa, mutta sosiaalinen kestävyys vaatii tekoja. Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta on ratkaisevaa, kuka hyötyy: paikallisomisteiset ja yhteisölliset mallit lisäävät hyväksyttävyyttä, kun hyödyt kohdentuvat alueelle ja asukkailla on aito mahdollisuus osallistua toimintaan ja päätöksentekoon. (Sievers, Myanti, Nyman & Blom 2026.)
Hankkeen tilaisuudet ja yhteisöenergian tiekartta
Hankkeen aikana järjestettiin 23.3.2026 työpakettiin 2 kuuluva Yhteisöllisten uusiutuvan energian hankkeiden ympäristö-, luonto- ja sosiaaliset vaikutukset -webinaari. Webinaarissa tarjottiin tietoa osallistujille energiahankkeiden vaikutuksista ympäristöön, ihmisiin ja paikallisiin alueisiin Etelä-Pohjanmaalla. Webinaarissa esiteltiin hankkeessa toteutettua elinkaari- ja hiilijalanjälkilaskentaa, luonnon monimuotoisuusvaikutukset -kirjallisuuskatsauksen tuloksia sekä tuloksia sosiaalisten vaikutusten arviointi -kyselystä. Hankkeessa toteutettiin lisäksi Kestävä siirtymä uusiutuvan energian ratkaisuihin paikallistaloutta vahvistaen -työpaja Seinäjoella 8.4.2026.
Hanke on päättynyt 27.5.2026 pidettyyn Etelä-Pohjanmaan yhteisölliset energiaratkaisut – HOKE-hankkeen loppuseminaariin, jossa asiantuntijapuheenvuorojen ja paneelikeskustelun lisäksi esiteltiin työpakettien tulosten perusteella laadittu julkinen selvitysraportti ja tiekartta. (HOKE-loppuseminaari 2026.)
Työpaketti 3:ssa laadittu tiekartta osoittaa konkreettiset ja toteuttamiskelpoiset askelmerkit energiaturpeen kokonaiskestävästä siirtymisestä yhteisöllisen uusiutuvaan energiaan. Tiekartan läpileikkaavana periaatteena ovat oikeudenmukaisuus, ympäristöarvot sekä taloudellinen kannattavuus kuvan kaksi mukaisesti.
Energiasiirtymä ei ole yksittäinen teknologinen ratkaisu, vaan kokonaisuus, jossa yhdistyvät bioenergia, aurinko- ja tuulivoima, energian varastointi sekä yhteisölliset omistus- ja toimintamallit. Paikallinen omistajuus nähdään keinona lisätä sosiaalista hyväksyttävyyttä, sitoutumista ja alueelle jääviä taloudellisia hyötyjä. Tiekartta tunnistaa sähkömarkkinalainsäädännön ja rahoitusympäristön rajoitteet. Tiekartta ei esitä yhtä sopivaa mallia, vaan joustavan kokonaisuuden, jossa teknologiat ja toimintamallit täydentävät toisiaan alueellisten edellytysten mukaan. Hankkeen keskeinen viesti on se, miten energiajärjestelmä rakentuu alueellisesti, kenelle sen hyödyt kohdentuvat ja millaisia mahdollisuuksia paikallisilla toimijoilla on osallistua muutokseen. (Spoof-Tuomi, 2026.)
Paikallisesti omistetut ja yhteisölliset energiaratkaisut voivat tuottaa Etelä-Pohjanmaalle suhteellisesti suurempia aluetaloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä kuin pelkästään teolliseen mittakaavaan nojaava uusiutuvan energian rakentaminen. Erityisesti bioenergiaan perustuvat, paikalliseen omistajuuteen nojaavat ratkaisut voivat merkittävästi vahvistaa työllisyyttä, työtuloja ja yksityistä kulutusta sekä tukea ja edistää energiasiirtymän hyväksyttävyyttä ja kokemusta oikeudenmukaisuudesta. (Spoof-Tuomi, 2026.)
Loppuseminaaria mukaillen: HOKE-hankkeen lopputuloksena yhteisöenergian yleistyminen Etelä-Pohjanmaalla ei ole ensisijaisesti teknologinen tai resurssikysymys. Keskeistä on sääntely- ja tukikehikon toimivuus sekä se, miten toimijuutta tuetaan käytännössä. Jatkokehityksen painopisteenä tulisi olla alkuvaiheen neuvonnan ja tuen vahvistaminen, toimijuutta tukevat toimintamallit sekä tiedon ja kokemusten systemaattinen jakaminen. (HOKE-loppuseminaari 2026.)
HOKE-hanke on toteutettu 1.6.204–31.5.2026 yhteistyössä Vaasan Yliopiston, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Vaasan ammattikorkeakoulun sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulun kanssa. Hanke on EU:n osarahoittama ja hankkeen päätoteuttajana on toiminut SEAMK.
