EU:n vammaiskortti on vapaaehtoinen kortti, jonka avulla voi vaivattomasti todentaa avun ja tuen tarpeensa. Sen tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta sekä parantaa erityistä tukea tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan (Ahola ja muut, 2017, s. 10). Kortti on tällä hetkellä käytössä kahdeksassa EU-maassa, mukaan lukien Suomessa. Korttia koskevan EU-direktiivin myötä se laajenee lähivuosien aikana koko unionin alueelle (European Union, 2024). Direktiivi ja toisaalta myös vuoden alusta voimaan astunut uusi vammaispalvelulaki vaikuttavat osaltaan vammaiskortin käytäntöihin Suomessa, minkä vuoksi korttiin liittyvä tutkimustieto sekä kortin kehittäminen ovat ajankohtaisempia kuin koskaan.
Kortti on hyödyllinen apuväline, kun se tunnetaan
Opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen mukaan EU:n vammaiskorttia käytetään monipuolisesti vapaa-aikaan ja arkeen. Kortti onkin suunniteltu tukemaan erityisesti vapaa-ajan osallistumista, mutta myös sen arjen osallistumista edistävää merkitystä pidetään tärkeänä (Ahola ja muut, 2017, s. 10; Van Dijck, 2018, s. 145–146). Kortista voi olla hyötyä myös positiivisten asiakaskokemusten luomiseen. Eri palveluntarjoajat voivat listautua vammaiskorttikohteeksi ja näin osoittaa ottavansa huomioon kortin käyttäjät (Vammaiskortti, n.d.). Kortti näyttäytyy tehokkaana avuntarpeen todentajana, jonka käyttö tuntuu tutkimukseen osallistuneiden mukaan luontevalta. Kortin avulla saa sujuvaa ja positiivista palvelua, erityisesti silloin, kun kortti tunnetaan kohteessa. Ristiriitaiset kokemukset liittyvätkin erityisesti tilanteisiin, joissa korttia ei tunneta, tai sen tarvetta kyseenalaistetaan.
Kortti helpottaa osallistumista vapaa-aikaan
Vammaiskortti helpottaa tai jopa mahdollistaa osallistumisen vapaa-ajan toimintaan, kuten kulttuuriin tai yleisötapahtumiin. Osallistuminen on aktiivista tekemistä, ja sen avulla voi kokea osallisuutta (Stenvall, 2013, s. 75; Romakkaniemi ja muut, 2018, s. 15). Osallistumiseen vaikuttaa merkittävästi vammaiskortin avustajamerkinnän myötä usein saatava avustajan maksuton pääsy- tai matkalippu. Miettisen ja muiden (2024, s. 9–10, 30) mukaan vammaisten henkilöiden aktiivista osallistumista vaikeuttaakin muun muassa osallistumisen korkeat kustannukset, kuten itse kustannettavat avustajaliput. Myös korttiin saatavat, avun ja tuen tarpeesta kertovat symbolit, koettiin osallistumista helpottavaksi ja mahdollistivat esimerkiksi jonon ohi pääsemisen.
Osallisuus muodostuu erilaisista tekijöistä, kuten merkityksellisistä sosiaalista suhteista ja mahdollisuudesta mielekkääseen tekemiseen, ja jo yksi tekijä toteutuessaan vahvistaa osallisuuden kokemusta (Romakkaniemi & Räty, 2017, s. 24). Vammaiskortti näyttää edistävän erityisesti osallisuutta omassa elämässä, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen voi elää omannäköistä elämää ja vaikuttaa siihen, minkälaisia palveluja käyttää tai millaiseen toimintaan osallistuu (Isola ja muut, 2017, s. 23–25). Vammaiskortti edistää siis osallistumista, ja kortin myötä sen käyttäjä pystyy paremmin itse määrittelemään minkälaisia palveluita käyttää, ja näin vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun. Tämä taas vaikuttaa vahvistavasti osallisuuden kokemukseen ja edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.
Kortti toimii tehokkaana yhteiskunnallisena vaikuttamisen välineenä
Vammaiset henkilöt ovat maailman syrjityin ihmisryhmä, ja heidän määrä tulee jatkossa kasvamaan entisestään (Kuosma, 2018, s. 14; Mattila, 2017, s. 2). He kokevat usein eriarvoisuutta ja kakkosluokan kansalaisuutta elämässään (Katsui ja muut, 2023, s. 97–99). Vammaiskortin avulla voi todentaa avun tarpeensa, ja erityisen hyödylliseksi tämä koetaan näkymättömien vammojen kohdalla. Kortti luo kuvaa esteettömästä ja saavutettavasta toiminnasta, ja sen avulla voidaan lisätä tietoisuutta myös vammaisuuden moninaisuudesta. Kortti voi parhaimmillaan vähentää vammaisiin henkilöihin kohdistuvaa stigmaa ja edistää kokemusta ”a-luokan kansalaisuudesta”.
Vammaiskortti voidaan siis nähdä vammaisten henkilöiden kokemaa ableismia eli rakenteellista syrjintää murtavana välineenä. Ableistiset rakenteet lisäävät esimerkiksi yksinäisyyden kokemusta, mutta toisaalta osallisuus ja sen edistäminen vähentävät tätä ja vahvistavat hyvinvointia (Tarvainen, 2020, s. 877; Kukkonen & Isola, 2021, s. 104). Tämä on erittäin ajankohtainen ja tärkeä näkökulma myös YK:n vammaissopimuksen (27/2016) ja Euroopan komission vammaisten oikeuksien strategian (2021) toteutumisen näkökulmasta, joiden tarkoituksena on esimerkiksi osallistumisen, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden mahdollistaminen kaikille. EU:n vammaiskortti toimii siis yhteiskunnallisena vaikuttamisen välineenä. Korttia koskeva EU-direktiivi edistää tätä jatkossa yhä enemmän, ja tukee vammaisten henkilöiden itsenäistä elämää ja yhdenvertaisuuden toteutumista (Priestley, 2022, s. 73).
Vammaiskortin tunnettavuutta ja toimintaohjeita tulee kehittää
Vammaiskortin tunnettavuus on parantunut viime vuosina, mutta tunnettavuudessa on edelleen kehitettävää. Vammaiskortista olisi tärkeä viestiä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselle, jotka voivat ohjeistaa vammaisia henkilöitä hakemaan korttia ja näin lisätä kortin käyttäjien määrää. Korttia onkin tähän mennessä haettu noin 35 000 kappaletta, vaikka korttiin oikeutettuja henkilöitä arvioidaan olevan merkittävästi enemmän. Toisaalta kortista olisi tärkeä viestiä myös tavallisille kansalaisille, jotta sen käyttö ei aiheuttaisi hämmennystä, ja tietoisuus kortista – ja erilaisista avuntarpeista – lisääntyisi. Tämä voisi myös osaltaan vähentää vammaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja syrjintää. Kortista käytettävämmän kaikille tekisi selkeämmät toimintaohjeet, palveluntarjoajien ohjeistus kortin huomioimisesta sekä mobiiliversio fyysisen kortin rinnalle. Viimeisimpään näistä toiveista tullaankin vastaamaan EU-direktiivin myötä, sillä sen mukaan kortista tullaan tarjoamaan myös digitaalinen versio. Vielä ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä, minkälaisia muita käytännön muutoksia EU-direktiivi tuo tullessaan. Nyt on kuitenkin runsaasti tietoa, mihin suuntaan korttia Suomessa tulee lähteä kehittämään.
Aiheesta lisää
Kilpeläinen, M. & Rautiainen, H. (2025). ”Se voi olla se ratkaiseva asia, että voi osallistua” – EU:n vammaiskortin käyttäjien kokemuksia kortista. YAMK-Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysala. Hyvinvoinnin asiantuntija. Vaasan Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503124125
