Minun urapolkuni – jakso 2

EM: Urapolut, niistä jokainen on omanlaisensa. Tässä “Minun urapolkuni”-podcastin toisessa osassa tutustumme ammattikorkeakoulun koulutuspäällikön tehtävään ja kuulemme myös, minkälainen on ollut tehtävään johtanut urapolku. Urapolustaan kanssani keskustelee tänään VAMKin liiketalouden ja tietojenkäsittelyn koulutusten koulutuspäällikkö Jukka Niittykoski. Minä olen Elina Martin, liiketalouden yksikön johtaja. Tervetuloa mukaan, Jukka.

JN: Kiitos kutsusta.

EM: Aivan aluksi kysyn sinulta, että kerrotko minkälaisten vaiheiden kautta sinusta tuli koulutuspäällikkö ammattikorkeakouluun?

JN: No ammattikorkeakouluun tulin taloushallinnon lehtoriksi vuonna 2002 ja jo silloin alkuvuosina olisiko ollut 2005-2006 kysyttiin,  että olenko kiinnostunut koulutuspäällikön tehtävästä, että voisin hakea. Mutta silloin katsoin, että olin ollut liian vähän aikaa talossa etten tuntenut talon tapoja tarpeeksi hyvin. Mutta nyt sitten tässä 3-4 vuotta sitten, kun tää tuli uudestaan nyt sitten ajankohtaiseksi mietin, että nyt olisi ehkä aika hakea tätä hommaa. Olin jo vuoden tehnyt näitä Peppi- työaikasuunnitelmia resurssityönä ja se oli semmoinen, mikä tuntuu, että itselle sopii hyvin. Niin sitä kautta päätin hakea ja tulin valituksi.

EM: Mikä sai mielen muuttumaan siinä vuosien aikana?

JN: No joskus Kokkolan aikoina olen ollut Kokkolan ammattikorkeakoulussa ja kauppaopistossa töissä ja tein siellä viisi vuotta työaikasuunnitelmia. Se oli semmoinen asia, mikä mulle sopi. Mä oon tämmöinen mysteerin ratkoja, niin se sopi oikein hyvin ja sitä ehkä kaipasin. Ja tietysti se, että kun kolmisenkymmentä vuotta toiminut opettajana, niin kaipasi siihen työhön myös sitten vaihtelua ja se vaihtelu aina motivoi.

EM: Joo näin se varmasti on ja sitten kun tilaisuus tuli, niin siihen kannatti tarttua.

JN: Kyllä eniten siinä ehkä niin kun jännitti se, että esihenkilönä en ollut aikaisemmin toiminut, että kuinka siinä tuun pärjäämään, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu, että siihenkin on kasvanut ja oppinut.

EM: Niinpä. No mitä koulutuspäällikkö tekee ja onko tehtävä ehtinyt muuttua tällä sinun vahtivuorollasi?

JN: No nyt kun nykyään tuntuu, että ainoa mikä on pysyvä on muutos, että niinku joka päivä tulee jotain uusia asioita, mutta ne päätyöt ehkä; no tietysti koulutuksen suunnittelu, työaikasuunnitelmat on päivittäistä työtä, että uuden suunnitelman laatiminen ja sen ylläpitäminen sitten vuoden aikana. Mutta  lähiesihenkilönä toimiminen, TKI- toiminta ja palveluliiketoiminta on tullut jäädäkseen, että niitten parissa työskentely. Ja tietysti näitten tutkintojen kehittämisestä on vastuu.

EM: Joo,  kyllä se näin on, että muutos on tosiaan tullut jäädäkseen ja pitää meidät kaikki ketteränä.

JN: Kyllä.

EM: No entä mikä tässä työssä haastaa ja mikä palkitsee?

JN: No tietysti aina onnistumiset niinku palkitsee. Haastavinta ehkä edelleen pidän siitä, että tää TKI- toiminta, siihen oppiminen. Se on vielä niinku työn alla oleva prosessi; että kuinka saadaan se vielä, että säännöllisesti löytyy tietty määrä hyviä ideoita ja saadaan hakemuksia, joita myös hyväksytään. Siinä on ehkä niinku eniten työsarkaa ja haastetta. Ja ehkä se, mikä eniten nyt työtä teettää, on tää koulutuksen työaikasuunnitelmien tekeminen ja ylläpito, mutta siellä sitten niitä onnistumisia ehkä tulee tällä hetkellä eniten.

EM: Siellä työaikasuunnitelmapuolella?

JN:  Joo.

EM: Joo justiin, että siinähän on uusi tosiaan tää Peppi-ohjelma, jolla sä sitä teet kyllä ja sekin kehittyy koko ajan.

JN: Kyllä siihen uusia ominaisuuksia tulee ja tietysti sieltä sitä nyt on kolmisen vuotta pyöritellyt, niin pikkuhiljaa alkaa semmoista perusominaisuudet olla hyvin hallussa.

EM: Joo niin mä oon huomannut, että sä keksit koko ajan uusia tapoja entistä paremmin hyödyntää sitä Peppiä.

JN: Joo. Kyllä pyrkii löytämään semmoisia aikaa säästäviä toimenpiteitä ja niitä sitten tietysti näille muillekin koulutuspäälliköille jaan aina, kun sieltä jotain löytää. Ja samaten he tietysti antavat siitä vinkkejä toiseen suuntaan.

EM: Joo, siitä päästäänkin siihen kysymykseen, että mikä merkitys on eri verkostoilla niin VAMKin sisäisillä ja ulkoisilla sinun tehtävässäsi menestymiseen?

JN: No kyllä ei oikeastaan tämmöistä työtä yksin voi tehdä, että kyllä tietysti oma esihenkilö on tärkeä, jonka kanssa mietitään niitä tulevia asioita, mutta myös nää talon muut koulutuspäälliköt; tää yhteistyö heidän kanssaan on hyvin tärkeetä. Ja tietysti HR on mukana, koska aika paljon rekrytointeja ja tuntiopettaja tarvitaan, että heidän apunsa on tärkeitä. Mutta kyllä niinku talon sisällä kaikkiin yksiköihin on se sitten jatkuvaa oppimista TKI:tä, niin nää sisäiset verkostot pitää olla kunnossa. Mutta myös sitten talon ulkopuolella, että erilaisissa koulutustilaisuuksissa tapaa kollegoita muista ammattikorkeakouluista ja kuulee, mihin suuntaan siellä on asiat menossa. Nää on tärkeitä ja tietysti tähän paikalliseen yritysmaailmaan on hyvä pitää yhteistyötä, että kuulee, että mitä on ne trendit, mihin  meidän pitäisi kouluttaa.

EM: Joo, kyllä se vaan näin on, että verkostot on valtavan tärkeitä sille omalle kehittymiselle ja myöskin sille, että osaa kehittää oikeeseen suuntaan, että tekin varmasti koulutuspäälliköt meidän talossa, niin teillä on kaikilla se oma vahvuusalueenne ja ja sitä on sitten hyvä jakaa keskenänsä.

JN: Juuri näin.

EM: No osaatko mainita jotain erityistä, joka on nimenomaan sinua auttanut onnistumaan tässä kouutuspäällikön tehtävässä?

JN: No tietysti tässä työsuunnitelmapuolella se, että on tehnyt niitä joskus aikaisemmin vaikkakin eri ohjelmilla, niin se kokonaisuuden ymmärtäminen aikaisemmin. Ja kyllä niinku talon sisäinen yhteistyö; se apu, minkä saa muilta koulutuspäälliköiltä niin tässä työssä. Ja tietysti se,  että tää koulutus, mitä on järjestetty sitten tähän esihenkilönä toimimiseen niin on oppinut siihenkin puolelle, kuinka esihenkilön roolissa tulee toimia.

EM: Kyllä ja varmasti sekin on semmoinen asia, joka kehittyy sitten siinä vuosien varrella.

JN: Kyllä kyllä, että nyt kun tässä on kolmatta vuotta on esihenkilönä, niin huomaa että tämäkin puoli ainakin omasta mielestäni toimii jo ihan ihan luontevasti. Että tietysti kaikenlaisia yllättäviä tilanteita tulee, mitä ei ole tapahtunut aikaisemmin, että johon pitää sitten miettiä niitä ratkaisuja, mutta onneksi apuja saa, tietää keneltä kysyä neuvoa, jos itsellä ei työkaluja johonkin tiettyyn tilanteeseen ole.

EM: Mutta eikös se just tekee työstä kiinnostavan, että jokainen päivä ja jokainen ihminen ei ole samanlainen?

JN: Joo. Sen kyllä on huomannut, että että kaikki ihmiset ovat omia yksilöitään ja se on tietysti hyvä. Että jos kaikki olisi samanlaisia niin aika tylsäksi muuttuisi. Ja kyllä tietysti se niinku muutos niin on se jonkinlainen motivaatio sekin, että työ ei muutu tylsäksi.

EM: Että siinä samalla itse kehittyy sitä työtä tehdessään.

JN: Kyllä kyllä Joka päivä oppii jotain uutta.

EM: Jep. No entäs miten koulutuspäällikkö voi vaikuttaa ammattikorkeakoulumme menestyksen?

JN: No tietysti siellä taustalla pitää niinku ku omaa työtä tehdä, niin VAMKilla on tietyt tavoitteet ja strategiat, joiden mukaan mennään Että kyllä tietysti pyrin siihen, että  koulutuksen puolelta saadaan, niinku tarpeeksi valmistuvia opiskelijoita, saatais se liiketalouden ja tietojenkäsittelyn TKI-toiminta myös niinku laajempaa ja samoin palveluliiketoimintaa laajempaan kukoistukseen ja molemmissa ollaan menossa mun mielestä hyvään suuntaan.

EM: Kyllä se vaan näin on, että organisaatio oppii tekemään uusia asioita.

JN: Kyllä kyllä. Tietysti kun itse on tullut joskus puhtaasti opettajaksi, niin nää muut lisukkeet, mitä tähän on vuosien aikana tullut, niin tietysti pientä haastetta on se, että oppii uusia tapoja ja asioita, mutta kaikkea oppii kun opiskelee.

EM: Just näin ja haasteet taitaa olla vaan hyväksi meille jokaiselle.

JN: Kyllä näin on.

EM: Entä, onko tämä koulutuspäällikön tehtävä opettanut sinulle jotain uutta? Jos on, niin mitä?

JN: Vaikea kysymys. Siis tietysti monia tämmöisiä niinku käytännön asioita, erilaisten sovellusten tekemistä. Mutta kyllä esimerkiksi itsestä se, että huomaa, että tämmöinen siis oma luonne on hyvinkin tasainen, että se on huomannut, että vaikka on tullut haastaviakin tilanteita, niin että osaa pysyä omana rauhallisena itsenä ja ottaa asiat asioina. Niin se on ehkä semmoinen, mikä on niinku huomannut niinku itsestä.

EM: Joo toi olikin hyvä huomio ja tarpeeksi positiiviset päätössanat tälle podcastille. Kiitos keskustelusta, Jukka.

JN: Kiitos paljon.