Dynamic random-access memory (DRAM) on kriittinen puolijohde kaikessa tietokoneisiin liittyvässä teknologiassa. DRAM on oleellinen osa tietokoneita, näytönohjaimia, moderneja autoja ja muita sulautettuja järjestelmiä, älykodinkoneita kuten imureita ja jääkaappeja sekä eritoten datakeskuksia. DRAM on modernin yhteiskunnan kannalta lähes yhtä kriittinen kuin polttoaine.
DRAMin kuluttajahinta lähti räjähdysmäisesti kasvuun alkutalvesta 2025, mikä havainnollistuu alla olevasta hintavertailu.fi-taulukosta, missä sininen väri kuvaa keskihintaa. Syitä hintojen nousuun on useita, mutta niistä yksikään ei ole raaka-aineiden puute tai kasvaneet valmistuskustannukset. Hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti kasvaneen kysynnän takia.
Spekulatiiviset datakeskukset syövät markkinat
Mistä kysyntä on sitten peräisin? Helppo vastaus, datakeskuksista. Vaikeampi vastaus, spekuloiduista datakeskuksista. Spekuloidut datakeskukset viittaavat investointeihin, joita ei vielä edes hyödynnetä, mutta joiden rakentaminen perustuu odotuksiin potentiaalisesta kysynnästä, erityisesti tekoälyn ja pilvipalveluiden valtavasta kasvusta. Suuret toimijat kuten Amazon Web Services, Microsoft Azure ja Google Cloud varaavat laitekapasiteettia etukäteen, mikä kasvattaa DRAMin kysyntää jo ennen kuin ainoatakaan tiiltä on muurattu uusiin konesaleihin.
Datakeskuksilla on muitakin suuria ongelmia ratkottavana, kuten esimerkiksi sähköverkon rajoitukset ja kapasiteetin riittävyys. Onkin lähes koomista, että suurilla toimijoilla on varastot täynnä muistia ja muita puolijohteita, vaikka itse datakeskusten rakentamista rajoittavat aivan muut tekijät. Komponenttimarkkina käy kuumana, vaikka kriittinen infrastruktuuri ei edes pysy perässä.
Toistaako 2000-luvun alun hintakartelli itseään?
Nykyhetken tilanne ei ole täysin poikkeuksellista. Vuonna 2002 Yhdysvaltain Oikeusministeriö paljasti suurten muistivalmistajien, kuten Samsung, SK Hynix ja Micron Technology, välisen hintakartellin, jossa suuret valmistajat koordinoivat laittomasti DRAMin hintaa vuosina 1998–2002. Valmistajat vaihtoivat tietoja omista hinnoistaan, sopivat rajat muistin minimihinnoille sekä synkronoivat keskenään ajalliset hinnankorotukset. Seurauksena oli reilun miljardin dollarin sakkolappu jaettavaksi valmistajien kesken.
Onko tällä hetkellä vastaavaa tilannetta? DRAM-markkina on niin sanottu oligopoli, eli muistin valmistus on erittäin keskittynyttä. Edellä mainitut valmistajat kattavat nykyään lähes 95 % globaalista tuotannosta. Tilannetta ei helpottanut se, että joulukuussa 2025 Micron Technology ilmoitti vetäytyvänsä tyystin kuluttajamarkkinoilta ja keskittyvänsä ”tuottavimpiin asiakkaihin”, eli datakeskuksiin. Tämä vähentää kuluttajatarjontaa merkittävästi, mikä luonnollisesti nostaa hintoja entisestään.
Kuka vetää rajan?
Keskeinen kysymys onkin, missä kulkee normaalin liiketoiminnan ja markkina-aseman hyväksikäytön välinen raja? Kun tarjonta ei kasva kysynnän mukana ja samaan aikaan kysyntä paisuu tekoälyn ja pilvipalveluiden myötä, seurauksena on hintojen kova nousu. Vaikka kyse on vapaasta markkinataloudesta, herää kysymyksiä markkinoiden reiluudesta. Jos kaikki suuret valmistajat hyötyvät korkeammasta hintatasosta, tarvitseeko niiden edes aktiivisesti yrittää lisätä tarjontaa?
Muistin hinnannousu ei koske pelkästään tietokoneharrastajia, vaan kaikkia kuluttajia. Se näkyy uusien laitteiden hinnoissa, pilvipalveluiden kustannuksissa ja lopulta myös arkisimmissa digipalveluissa. Kuluttaja maksaa laskun, joko tietoisesti tai tiedostamatta.
