Kiitollisuudella uuteen työvuoteen?

Vuosi lähestyy loppuaan. Oletko miettinyt, mistä sinä olet työssäsi tänä vuonna erityisesti kiitollinen? Tämä blogikirjoitus koostuu kiitollisuuden aiheistani, joita olen kokenut uudessa työssäni korkeakoulun lehtorina.

TEKSTI | Anu Ylikahri
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121671991

Opettajuus on tärkeystyötä, jossa saa olla vaikuttamassa monella tavalla. Se pitää sisällään nuoren aikuisen kasvun tukemista kohti työelämää, jo työelämässä olevien osaamisen vahvistamista, monipuolista työelämäyhteistyötä, innovatiivista tutkimus- ja kehittämistyötä sekä jatkuvan oppimisen mahdollistamista. 

Uutena opettajana ammattikorkeakoulussa olen päässyt osaksi kaikkia näitä kokemuksia sekä kohdannut monia uusia; välillä haastaviakin asioita ja tilanteita. Suurin haastaja uudessa työssäni on kuitenkin ollut oma mieli ja ajattelu, joka aika ajoin syöttää epäilevää puhetta: olenko ollut riittävästi mukana kehittämistyössä, olenko tehnyt kaiken minulle kuuluvan, ovatko opiskelijat tyytyväisiä antamaani, olenko ollut minut rekrytoineiden odotusten ja mittaritavoitteiden arvoinen työntekijä?

Omien arvojen mukainen työ

Vaasan ammattikorkeakoulun arvoja ovat avoimuus, sympaattisuus, edelläkävijyys ja asiakaslähtöisyys. Kipuilleissani oman riittävyyteni kanssa on samalla kuitenkin ollut helppoa olla uutena työntekijänä organisaatiossa, jonka arvot ovat sulassa sovussa omien arvojen kanssa. Koulutusorganisaatiossa tehdään työtä ihmiseltä ihmiselle ja avoimuus on yksi keskeinen luottamuksen herättäjä. 

Kaikki inhimillinen toiminta mitä teemme, voidaan nähdä pyrkimyksenä täyttää jokin tarve tai useampia tarpeita. Huomioidessamme näitä tarpeita, meillä on yhteys meitä jokaista yhdistävään yleisinhimilliseen tekijään – meillä kaikilla on tarve kuulua johonkin yhteisöön, tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi.

Kokemus siitä, että on itse vaikuttamassa omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin, on äärimmäisen arvokas ja tärkeä. Yhteisöön kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet ovat läsnä jokaisessa ihmisten välisessä kohtaamisessa. Miten otamme tämän huomioon jokapäiväisissä kohtaamissa erilaisten ihmisten kanssa?

Toisten ja omien tarpeidemme huomaamisen lisäksi on tärkeää, että toimimme omien arvojemme mukaisesti sillä, vietämmehän työssä ison osan ajastamme. Mikäli omien arvojen toteutuminen työpaikalla on jatkuvasti ristiriidassa, voiko työntekijä voida hyvin? Tai voiko arvoristiriitaa kokeva työntekijä toteuttaa työnantajan mukaisia tavoitteita ja arvoja kestävästi? Entä jos omat arvot ovatkin selvittämättä, vaikka organisaation arvot ovat selvillä ja niiden mukaisesti toimitaan? Uskon, että omien arvojen kirkastaminen on yksi merkittävä hyvinvoinnin mahdollistaja.

Hyvä perehdytys tuo arvostuksen tunnetta

Perehdytyksen merkityksestä työhyvinvoinnissa on puhuttu pitkään, ja monet organisaatiot ovatkin jo tehneet paljon suunnitelmia ja tekoja hyvän perehdytyksen puolesta.

Itse koen, että perehdytys Vaasan ammattikorkeakoulussa on ollut avointa, sympaattista ja työntekijälähtöistä. Oma kokemukseni aina työhaastattelusta työsopimuksen tekemiseen ja oman mentorin nimeämiseen ovat menneet juuri näiden arvojen mukaisesti. Erityisen merkityksellisenä olen kokenut oman esihenkilöni kanssa käydyt kahdenkeskiset keskustelut, joille hän on kiireisenäkin varannut oman ajan ja olen tullut aidosti kohdatuksi.

Kohtaamisten merkitystä on vaikeaa pukea sanoiksi, mutta on ollut psykologisesti turvallista olla osa työyhteisöä, jossa kaikki kollegat ovat ottaneet lämpimästi vastaan ja auttaneet milloin missäkin. Unohtamatta rehtorin uusille työntekijöille järjestämää ruokailua ja uusilta työntekijöiltä saatua vertaistukea.

Kiitoksen haluan antaa myös HR-puolelle, jonka toiminnan olen kokenut olevan aidosti työntekijän hyvinvointia ja työssäjaksamista arvostavaksi. Hyvänä esimerkkinä koen kyselyn uuden työntekijän kokemuksista perehdytyksestä, jossa sain kokea, että vastauksiini reagoitiin. Lopulta arvostuksen tunne tulee nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta.

Jokainen päätös on hyvinvointipäätös

Teemme työpäivässä tuhansia päätöksiä sen syvällisemmin niitä ajattelematta.  Samalla teemme myös päätöksiä, joiden taustalla voi olla monialaista ja pitkällistäkin pohdintaa. Työterveyslaitoksen Liisa Puskalalta kuulemani sloganin ”jokainen päätös on työhyvinvointipäätös” äärelle olisi minusta meidän jokaisen hyvä pysähtyä säännöllisesti.

Päätösten takana on aina ihminen tai joukko ihmisiä. Miettimällä tehtävän päätöksen vaikutusta omaan ja toisten hyvinvointiin voimme tehdä parempia päätöksiä, jotka omalta osaltaan luovat kestävää hyvinvointia laajemmaltikin.

Kiitollisuus tunteena on voimaannuttava ja hyvinvointia lisäävä. Kannustan kaikkia paitsi omien arvojen myös kiitollisuuden äärelle näin vuoden vaihtuessa!

Aiheeseen liittyvää