Haastattelujen pohjalta nousi selkeästi esille se, että yhteisen kielitaidon puute on koettu vaikeuttaneen kommunikointia työpaikoilla. Näin lähinnä siksi, että työtehtävien ymmärtäminen ja niiden toteuttaminen onnistui parhaiten, kun työntekijät puhuivat keskenään yhteistä kieltä. Esimerkiksi henkilö, jolla kielitaito ei vielä ollut riittävän sujuvaa, oli ymmärtänyt työtehtävän ohjeen toisin kuin oli tarkoitettu, ja sen takia tehnyt virheen. Toki nämä virheet oli saatu korjattua, jolloin samalla oli selvinnyt ohjeen oikea tarkoitus. Kielitaidon puutteella on saattanut olla myös vaikutusta siihen, että henkilö ei ole voinut tehdä kaikkia työhön liittyviä tehtäviä. (Hofstede Insights. n.d; Lehtimaja ja muut, 2023)
Haastateltavat kertoivat, että työkavereiden ja esihenkilöiden kanssa voi tulla kulttuurierojen ja puhetapojen aiheuttamia väärinymmärryksiä. Jos kielitaito on vielä puutteellinen, niin viestien tulkitseminen voi olla haastavaa. Välillä oli tulkittu, että työkaveri oli kirjoittanut vihaisesti, vaikka tosiasiassa viesti oli ollut sävyltään neutraali. Väärä tulkinta on myös aiheuttanut, että tehtävää ei ole suoritettu ollenkaan. Isona haasteena koettiin esimerkiksi se, että kahvitauoilla ja kokouksissa keskusteluun pääseminen on hankalaa, kun ihmiset puhuvat päällekkäin ja nopeaa tahtia. Tämä aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Kuitenkin haastatteluista ilmeni, että sekä kielitaidollisen että kielitaidottoman yhteinen yrittäminen vuorovaikutuksessa koettiin tärkeimmäksi. (Bergbom ja muut, 2007; Hofstede Insights, n.d)
Tutkimus osoitti selkeästi, että yhteinen kieli antaa perustan työyhteisön toiminnalle. Yhteistä kieltä ei tarvitse osata heti eikä täydellisesti, mutta pienikin kielitaito auttaa tuntemaan itsensä paremmin osaksi työyhteisöä. Kielitaidon suurimmat vaikutukset kohdistuivat juuri sosiaalisiin suhteisiin työpaikoilla ja tekstien ymmärtämiseen. Kielitaito auttaa henkilöitä tuntemaan yhteenkuuluvuutta monikulttuurisissa työyhteisöissä, joissa kulttuurit eroavat keskenään paljon. Yhteinen kieli on siis tärkeää jokaiselle työyhteisön jäsenelle ja parhaiten sitä oppii, kun kaikki pysyvät kärsivällisinä sen oppimisen suhteen. (Bergbom ja muut, 2007; Lahti L, 2013)
