Hybridityöstä on tullut työelämän uusi normaali työskentelytapa. Mitä on hybridityö ja miten se vaikuttaa työhyvinvointiin? Hybridityö on työskentelytapa, jossa työntekijä työskentelee osittain etänä ja osittain toimistolla. (Työterveyslaitos, 2024) Arttu Kaupin opinnäytetyön tavoite oli selvittää, miten hybridityö vaikuttaa työhyvinvointiin ICT-alan yrityksen asiakaspalveluyksikössä. Tulosten mukaan hybridityö vaikuttaa työhyvinvointiin kuin kaksiteräinen miekka, eli vaikutukset ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Tutkimuksen ”Hybridityön vaikutukset työhyvinvointiin ICT-alan yrityksen yksikössä” teoreettinen viitekehys koostui hybridi- ja etätyön käsitteistä, työhyvinvoinnista ja Rauramon (2012) Työhyvinvoinnin portaista.
Tutkimuksen perusjoukko koostui 124:stä yksikön työntekijästä, joista 79 vastasi tutkimuksen kyselyyn. Vastaajista 69 oli asiantuntijoita ja loput 10 olivat esihenkilöitä. Tämä jakauma kuvastaa yrityksen todellista henkilöstöjakaumaa ja näin edustaa hyvin perusjoukkoa. Taustakysymyksinä selvitettiin vastaajien ikää, työuran pituutta ja sitä, kuinka monta päivää viikossa he työskentelevät toimistolla. Ikäjakauma vastasi odotuksia, eli enemmistö vastaajista oli keski-ikäisiä ja loput ikäryhmät jakautuivat tasaisesti tämän ikäryhmän ympärille. Vastaajista enemmistö oli työskennellyt yrityksen palveluksessa yli 10 vuotta. Tämä yllätti jopa toimeksiantajan positiivisesti, sillä tästä voidaan päätellä yksikön työntekijöiden olevan hyvin sitoutuneita yritykseen. Toimistotyöpäivien määrä vastasi yksikön hybridityökäytäntöä – eli enemmistö vastaajista työskenteli 2 päivää viikossa toimistolla. Osalla toimistoviikkotyömäärät kuitenkin poikkesivat tästä, joten ehkä yksikön hybridityöskentelysäännöissä on hieman selkeyttämisen varaa.
Kuten aikaisemmin mainittiin, tutkimuksen teorian perustana oli Rauramon (2012) Työhyvinvoinnin viiden portaan malli. Mallin portaat ovat: Terveys, Turvallisuus, Yhteisöllisyys, Arvostus ja Osaaminen. Tutkimuksen kyselyn kysymykset on johdettu Rauramon mallista. (Rauramo 2012, 15.)
Kyselyn vastaajat kokivat, että heidän psyykkinen ja fyysinen terveytensä on parantunut hybridityön myötä. Työn joustavuus on mahdollistanut sen, että työn ja vapaa-ajan sovittaminen keskenään on helpompaa, ja työmatkojen poistuminen lisää esimerkiksi perheen yhteistä vapaa-aikaa. Lisäksi vastaajat kokivat, että työmatkojen poistuminen vähensi työpäivästä aiheutuvaa stressiä. Samanaikaisesti hybridityö on vastaajien mukaan heikentänyt turvallisuuden tunnetta – eli porrasmallin toista porrasta. Digitaalisen viestinnän määrä on kasvanut ja samalla siihen liittyvien väärinymmärrysten määrä, luoden turvattomuuden tunnetta. Fyysisten kohtaamisten väheneminen on myös luonut yksinäisyyden tunnetta ja tätä kautta lisännyt turvattomuutta.
Kolmannen portaan – yhteisöllisyyden kohdalta tulokset olivat hieman ristiriitaisia. Vastausten mukaan digitaalinen viestintä on poistanut paikkakuntarajat, parantaen yhteistyötä ja tiimihenkeä. Samanaikaisesti vastaajat kokivat, että fyysisten kohtaamisten väheneminen on vaikuttanut negatiivisesti tiimien sisäiseen yhteenkuuluvuuteen.
Neljännessä portaassa – arvostuksen kohdalla vastaukset olivat hyvin positiivisia. Vastaajat kokivat, että heitä arvostetaan mahdollistamalla itsenäinen työskentely. Vastausten mukaisesti palautteen ja avun saaminen koettiin tärkeiksi ja hyvin toteutuviksi asioiksi kohdeyksikössä.
Viidennessä portaassa – osaamisessa vastaukset olivat myös positiivisia. Vastaajat kokivat ajankäyttönsä tehostuneen, ja työn tekemisen joustavuuden edistävän heidän ammatillisen osaamisensa ja taitojensa kehittymistä. Vastauksista korostui erityisesti se, että itsensä kehittäminen toimistolla on tehottomampaa kuin etänä.
Tutkimuksen tavoitteena oli myös tutkia sitä, vaikuttavatko vastaajien demografiset muuttujat – ikä, työuran pituus ja työtehtävä – kokemuksiin hybridityöstä. Tulosten mukaan demograafisten ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten digitaalinen viestintä on vaikuttanut tiimien sisäiseen ja väliseen dynamiikkaan. Tulosten mukaan digitaalisen viestinnän vaikutukset edellä mainittuun olivat pääosin positiivisia. Vastaajat kuitenkin kokivat, että väärinymmärrykset, epäselvyydet ja viestintäkanavien määrä aiheuttavat haasteita.
