Yllättäviä muutoksia työarkeen
Ennen maailmanlaajuista pandemiaa hoidin työtehtäviäni työhuoneessani VAMKin kiinteistössä. Etätyö ei ollut mahdollista, joten kuljin työpaikalle viisi päivää viikossa. Joskus mielessäni kävi, että olisi ollut mukavaa tehdä etätyötä välillä. En koskaan kyseenalaistanut sitä, että työmatka vei puolitoista tuntia joka päivä. Työmatkat olivat osa arkeani. Aamuisin minulla oli aikaa miettiä tulevaa työpäivää, ja iltapäivällä sain rauhassa käsitellä päivän tapahtumia ja unohtaa ne kotimatkan aikana. Työasiat eivät sitten enää vaivanneet kotona.
Keväällä 2020 siirryimme yhtäkkiä yön yli etätöihin. IT-tukihenkilö oli asentanut etukäteen muutamia apuvälineitä koneeseeni, jos tarvitsisi tehdä työtehtäviä kotona. Yhtäkkiä olinkin sitten kotona tietokoneeni kanssa ja sain kokeilla, miten etätyö sujuisi. Aluksi se tuntui hieman oudolta, mutta onneksi työt sujuivat hyvin myös etänä.
Käytimme tuohon aikaan vielä vanhaa työjärjestyssuunnitteluohjelmaa, ja lähdin liikkeelle suurin piirtein samalla tavalla kuin olisin ollut työpaikalla. Ensimmäisenä päivänä käynnistin työjärjestysten päivityksen nettiin ennen lounasta. Työpaikalla tämä oli yleensä toiminut hyvin, sillä ruokatauko tarjosi sopivan ajan päivitykselle, ja palatessani kaikki oli valmista jatkamista varten. Etänä tämä järjestely ei kuitenkaan toiminut samalla tavalla: ruokatauon jälkeen vain pieni osa päivityksestä oli valmistunut, ja päivitys jatkoi pyörimistään monta tuntia.
Tämän opettavaisen kokemuksen jälkeen ymmärsin, että etänä työpäivän aikana ei kannata päivittää mitään. Sen sijaan päivitykset tulisi ajaa työpäivän päätteeksi, ja seuraavana aamuna kaikki olisi taas kunnossa.
Etätyöjakson aikana, joka kesti useita kuukausia, ehdin käydä läpi tunteiden kirjon. Oli iloinen yllätys, kuinka hyvin kaikki sujui etätyössä. Yhteistyö työkavereiden kanssa ja jopa uuden työkaverin perehdyttäminen onnistuivat hyvin Teamsin ja Zoomin välityksellä. Pidimme tiimin kanssa etäkahvitaukoja, kun emme voineet tavata fyysisesti. Aamulla matka työpaikalle oli vain muutaman askeleen, ja illalla olin jo kotona päivän päättyessä.
Koska koko yhteiskunta oli suljettuna tähän aikaan, ylimääräisestä vapaa-ajasta ei ollut niin suurta iloa, kun ei ollut kiirettä minnekään työpäivän jälkeen. Onneksi alussa ei ollut tietoa siitä, kuinka kauan etätyö jatkuisi. Ajan mittaan alkoi tuntua tylsältä viettää kaikki päivät kotona ilman työkavereita ja yhteisiä kahvi- ja ruokataukoja. Kotikonttorin ergonomia ei ollut samalla tasolla kuin VAMKin työhuoneessa, jossa olisin voinut käyttää tuplanäyttöjä ja sähköpöytää, ja aloin kaivata niitä.
Jonkin ajan kuluttua saimme palata työpaikalle, tosin vuorotellen työkaverin kanssa. Taukotilassa oli rajoitettu, kuinka monta henkilöä sai olla samanaikaisesti paikalla. Silloin oli hyötyä työpaikan ergonomiasta, mutta samalla piti pitää etäisyyttä työkavereihin. Kaipasin sitä sosiaalisuutta, joka syntyy yhteisistä kahvi- ja ruokatauoista kollegoiden kanssa, ja joka tuottaa iloa, inspiraatiota ja motivaatiota.
Hybridityön käyttöönotto ja hyödyntäminen
Kun oli taas mahdollista olla työkavereiden kanssa samaan aikaan paikalla, siirryimme etätyömalliin, missä saimme olla enintään kolme päivää viikossa etänä, eli vähintään kaksi päivää viikossa työpaikalla. Tätä mallia on käytetty siitä lähtien, ja se sopii minulle hyvin. Voin olla työpaikalla silloin kun haluan ja etänä, jos se on työtehtävien hoitamisen kannalta sopivin vaihtoehto. Työpaikalla voin keskustella työkavereiden kanssa ja nauttia yhteisistä tauoista. Etätyössä juon usein kahvia samalla kun teen töitä, ja välillä en pidä kunnon ruokataukoja, vaikka tiedän, että se olisi tarpeellista. Työpaikalla nautin hyvästä ergonomiasta. Etätöissä taas voin nauttia pidemmistä yöunista, kun aamun työmatka on lyhyt. Iltapäivälläkin jää enemmän aikaa, kun olen jo kotona työpäivän päättyessä. Pandemian mahdollistama hybridityö on minulle täydellinen vaihtoehto. Voin poimia parhaat palat sekä lähi- että etätyöstä.
Työolojen ja etätyön vaikutukset työhyvinvointiin
Mäkikangas ja muut (2023, luku 10) kirjoittavat työhyvinvoinnista etätyössä. Koronapandemian takia jopa 60 prosenttia Suomen palkansaajista oli pakotetussa etätyössä. Tämä on tarkoittanut muutoksia työaikoihin, siihen missä työt tehdään ja sosiaaliseen työympäristöön. Muutokset ovat voineet sekä lisätä työhyvinvointia että heikentää sitä.
Böckerman ja Ilmakunnas (2020) ovat koonneet yhteen tutkimustuloksia, joissa on tutkittu työolojen vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin, vaihtuvuuteen, tuottavuuteen ja eläköitymiseen. Lopputulokset tästä ovat, että Suomessa suurin osa työntekijöistä on tyytyväisiä työhönsä. Yleensä ei makseta korvausta koetuista haitoista ja vaaroista. Työtyytyväisyys laskee merkittävästi, jos työolot ovat epämukavat, ja tämä johtaa usein poissaoloihin työpaikalta. Tyytymättömyys lisää työntekijöiden vaihtuvuutta ja johtaa työuran lopussa ennenaikaiseen eläköitymiseen. Työtyytyväisyys lisää tuottavuutta. Johtamismenetelmät, joissa osallistutaan työntekijöihin, parantavat työntekijöiden kokemaa työhyvinvointia, mutta lyhyellä aikavälillä ne voivat lisätä sairauspoissaoloja.
Työn vaatimukset ja voimavarat (Mäkikangas ja muut, 2023, luku 10) voivat liittyä työn fyysisiin, psykologisiin, sosiaalisiin ja organisatorisiin työn piirteisiin. Vaatimukset voivat aiheuttaa ylikuormituksia, pahoinvointia ja ponnistelua työntekijältä. Samalla nämä voivat voimavaroina lisätä työmotivaatiota ja auttaa kohtaamaan työn vaatimuksia. Etätyössä kodin soveltuvuutta etätyöhön ja kodin ergonomia työympäristönä voivat toimia joko työn voimavarana tai sitten työn fyysisenä vaatimuksena. Etätyön psykologiset vaatimukset ja voimavarat voivat olla esimerkiksi työaika ja ajankäyttö. Etätyö mahdollistaa työn tekemisen ilman häiriöitä, mutta samanaikaisesti työajan venyminen on kääntöpuoli. Sosiaaliset vaatimukset ovat muuttuneet, ja yksinäisyys on lisääntynyt. Tutkimuksessa on huomattu, että suomalaisten korkeakoulutyöntekijöiden yksinäisyys oli yhteydessä korkeaan stressiin ja uupumuusasteiseen väsymykseen. Vähäistä sosiaalista tukea heikentää hyvinvointia etätyössä. Työn organisatorisia vaatimuksia ja voimavaroja ovat olleet työn ja sen tekemisen etätuki ja etäjohtaminen. Teknologisten välineiden ja uusien sovelluksien käyttöönotto on tuonut uusia haasteita mutta myös mahdollisuuksia.
Tutkimustulokset saattavat olla ristiriitaisia. Jollekin sopiva järjestely voi olla toiselle täysin sopimaton, sillä ihmiset ovat erilaisia. Pandemian mahdollistama muutos työjärjestelyissä on kuitenkin tuonut mukanaan paljon positiivisia aspekteja, ainakin silloin, kun voi itse vaikuttaa omaan työhönsä. Minulle tämä muutos on ollut tervetullut; se edistää työhyvinvointia ja auttaa jaksamaan.
