Seurakunta järjesti 2024 syksyllä harjoittelijahaun, ja haastatteluiden perusteella valikoi lopulta kolme sosionomiopiskelijaa heidän tarjoamaansa harjoitteluun. Kerhotoiminnan toteuttaminen oli ensimmäinen yhteistyötahojen yhteinen kehittämisprojekti. Opiskelijat tulevat tekemään myös omat opinnäytetyönsä kyseisestä kehittämisprojektista.
Yhdessä yksinäisyyttä vastaan
Kerhotoiminnan tavoitteina oli vahvistaa nuorten hyvinvointia, ehkäistä yksinäisyyttä sekä edistää osallisuuden ja ryhmään kuuluvuuden tunnetta lapsissa. Lasten hyvinvointi on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, sillä se vaikuttaa sekä yksilötasolla että laajemmin yhteiskunnan kehitykseen. Viime vuosina on keskusteltu paljon lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteista, kuten yksinäisyydestä, liikunnan vähyydestä ja sosiaalisten taitojen kehityksestä. Kouluikäiset lapset ja nuoret ovatkin itse halunneet nostaa vuosille 2024–2025 Koulurauhan teemaksi: ”Et ole yksin”, sillä yksinäisyyden kokeminen lisääntyy vuosi vuodelta kouluikäisten keskuudessa. Koulurauhan teeman voidaan nähdä olevan erittäin ajankohtainen, sillä tällä hetkellä joka viides nuori kokee yksinäisyyttä jatkuvasti ja päivittäin. Täten on tärkeää tuoda esille uusia keinoja ehkäistä ja taistella yksinäisyyttä vastaan, sillä yksinäisyydellä on merkittävä vaikutus nuorten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. (Opetushallitus, 2024.)
Erilaista ohjattua toimintaa toteutettiin opiskelijoiden johdolla kuuden viikon ajan sekä Onkilahden, että Variskan yhtenäiskouluilla. VAMK:in opiskelijat järjestivät ohjattua välituntitoimintaa, olivat apuna koulujen läksykerhoissa sekä järjestivät harrastekerhon sekä self-care kerhon halukkaille osallistujille. Ohjattu toiminta tuki nuorten hyvinvointia monipuolisesti tarjoamalla turvallisen ympäristön matalan kynnyksen toiminnalle, jonka myötä lapset voivat oppia uusia taitoja, saivat mahdollisuuden solmia sosiaalisia suhteita sekä vahvistaa omaa itsetuntoaan.
Toiminta
Työryhmä aloitti toiminnan suunnittelun ja kehittämisen talvella 2024. Työryhmässä olivat sosionomiopiskelijoiden lisäksi Onkilahden yhtenäiskoulusta vararehtori Kati Nuojua, Variskan yhtenäiskoulusta vararehtori Satu Pelkonen, Vaasan suomalaisen seurakunnan edustajat diakonijohtaja Hanna Ehrnrooth ja nuorisotyön johtaja Sanna Rahko, VAMK:n sosiaalialan lehtorit Tiina Järvelä ja Katja Ketola. Aluksi toiminnalle luotiin tavoitteet ja raamit. Opiskelijat tutustuivat yhdessä koulunhenkilökunnan kanssa koulun tiloihin ja suunnittelivat, miten ryhmätoiminta niissä on parasta toteuttaa. Työryhmä on kokoontunut säännöllisesti ja yhdessä on tehty jatkuvaa toiminnan suunnittelua.
Opiskelijat pyrkivät järjestämään aina erilaisia ja eri kohderyhmille suunnattua välituntitoimintaa. He ohjasivat mm. perinteisiä ryhmäleikkejä, muistipelin, vappuriehan, tietovisan ja sydänjahdin. Budjetin sallimissa rajoissa osallistujat palkittiin satunnaisesti. Kerhojen ja välituntien toiminta suunniteltiin yhteistyössä oppilaitosten ja seurakunnan edustajien kanssa.
Kerhoja toteutettiin koulun tiloissa opetuksen loputtua päivän päätteeksi. Harrastekerhoa pidettiin maanantaisin aina tutustuen uuteen harrastukseen tai lajiin. Jokainen oppilas sai osallistua oman osaamisen puitteissa ja kertoa lopuksi palautetta sekä toiveita tuleville kerroille. Self-care kerhon kanssa kokoonnuttiin keskiviikkoisin aina uuden teeman parissa. Kerhossa teemoina oli: unelmakartat ja tutustuminen, hyvinvoiva iho ja manikyyrit, itsetunto ja jooga, kampaus/letti tuokio ja hyvä uni sekä murrosikä. Viimeisellä kerralla tehtiin kerholaisten kanssa välipala yhdessä.
Molempia kerhoja toteuttaessa sosionomiopiskelijat huolehtivat siitä, että lapset saivat äänensä kuuluviin ja kokivat olonsa turvalliseksi. Kerhoon osallistujien mielipiteitä ja toiveita huomioitiin konkreettisilla tavoilla muun muassa siten, että osallistujilla oli mahdollisuus antaa palautetta sekä kertoa omia kuulumisiaan. Lapset kertoivat kerhojen olleen mieluisia. Heidän mielestänsä parasta kerhoissa oli esimerkiksi: “välipala”, “koko kerho”, “juttelu”, “eri lajien kokeilu ja kavereiden kanssa pelaaminen”, “kaikki urheilulajit” tai “kaikki”. Self-care kerhon osallistujat pitivät erityisesti itsetuntoon liittyvästä luennosta ja joogasta. Osallistujat kyselivät opiskelijoilta myös neuvoa yläasteelle siirtymistä varten.
Johtopäätökset
Sosionomiopiskelijoiden järjestämä harrastetoiminta oli mielekästä ja kaivattua. Yhteisöllisyys lisääntyi ja oppilaat kyselivät opiskelijoilta, koska he saapuvat seuraavan kerran koululle ja mitä ensi kerralla kerhoissa tapahtuu. Myös henkilökunta huomasi toiminnan positiiviset vaikutukset. Konkreettisena esimerkkinä tässä se, että niinä päivinä, kun toimintaa toteutettiin, olivat oppilaat hyväntuulisia. Yhteistyökoulut kehuivat harrastetoiminnan olleen laadukasta, hyvin suunniteltua sekä oppilaille merkityksellistä. Myös toiminnan toteuttaneet opiskelijat saivat kouluilta kiitosta omatoimisuudestaan, idearikkaudestaan ja hyvistä yhteistyötaidoista.
Kerhotoimintaa toteuttivat koulun ulkopuoliset henkilöt, joten haasteitakin esiintyi. Olihan kyse uusista, aikuisille entuudestaan tuntemattomista oppilaista ja heidän ryhmädynamiikastaan sekä uusien oppilasryhmien ohjaamisesta. Tiiviimpi yhteistyö opiskelijoiden ja koulun henkilökunnan välillä voisikin olla jatkossa yksi kehityskohta. Välituntitoiminnan ja kerhotoiminnan järjestäminen peruskouluissa voisi olla yhtenä työharjoittelumahdollisuutena myös jatkossa. Kaiken kaikkiaan palaute oli positiivista ja sosionomiopiskelijat saivat arvokasta työkokemusta projektin suunnittelusta, toteutuksesta ja budjetoinnista.
