Yhteiskunta voidaan jäsentää kolmeen sektoriin: julkiseen, yksityiseen ja yhdistyssektoriin. Näitä kutsutaan usein myös ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi sektoriksi. Kolmas sektori toimii julkisen ja yksityisen sektorin palveluita täydentävänä toimijana, ja sen piirissä toimivat esimerkiksi urheiluseurat ja vapaaehtoisjärjestöt.
Urheiluseurat on perinteisesti liitetty kolmanteen sektoriin, erityisesti lasten ja nuorten harrastustoiminnan kontekstissa. Mäenpää (2016, s. 32) kuitenkin huomautti jo lähes vuosikymmen sitten, että urheiluseurojen identifioituminen kolmannen sektorin toimijoiksi on osin häilyvää, sillä huippu-urheilussa yhtiöityminen oli jo tuolloin yleistä. Vuonna 2025 tämä kehitys näkyy entistä selvemmin myös junioriurheilussa. Valmennuksen ammattimaistuminen korostaa muutosta, vaikka toiminta säilyisikin yhdistyspohjaisena.
Urheiluseurojen rooli kansanterveyden ja yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä on merkittävä. Fyysisen passiivisuuden lisääntyessä yhteiskunnassa korostuu seurojen ”liikuttajan” rooli, mutta samalla toimijoilta edellytetään entistä ammattimaisempaa ja laadukkaampaa toimintaa.
Neljännen sektorin kasvu
Mäenpää ja Faehnle (2021) määrittelevät neljännen sektorin toiminta-areenaksi sosiaalisen median. Neljännen sektorin toiminta ei ole kolmannen sektorin tapaan organisoitua tai ylhäältä johdettua. Esimerkkejä neljännen sektorin toiminnasta ovat sosiaalisen median nettikirpputorit, kulttuuriaktivismi ja kimppakyytiryhmät. Mäenpään ja Faehnlen mukaan neljäs sektori ei uhkaa kolmatta sektoria, vaan voi rikastuttaa sitä tarjoamalla uusia toimintatapoja.
Ylen artikkelissa työelämäprofessori Sami Itani (2025) ilmaisee huolensa siitä, että tulevaisuudessa jäljelle jäävät vain suuret, ammattimaisesti toimivat urheiluseurat. Itani ennustaa neljännen sektorin kasvua, jossa nuoret sopivat itse esimerkiksi jalkapallo-otteluista sosiaalisen median kautta ilman seurojen väliintuloa.
Mistä pienten urheiluseurojen pelastus?
Työelämäprofessori Sami Itani (2025) toteaa yhdeksi nykypäivän harrastustoiminnan haasteeksi seurojen välisen polarisaation, jota syntyy, kun toimintaa on helpompi järjestää isoissa kaupungissa, kuin pienissä kunnissa.
Yrkeshögskolan Novian ja Vaasan ammattikorkeakoulun yhteinen hanke ”Alla med! Kaikki mukaan! Urheilu osallisuutta edistämässä” pyrkii lisäämään lasten ja nuorten osallisuutta, edistämään hyvinvointia ja vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hanke toteutetaan Euroopan Unionin osarahoittamana ja lisäksi hanketta rahoittavat Aktion Österbotten sekä Svenska Kulturfonden. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimii 12 jalkapalloseuraa Pohjanmaan alueelta, jotka toimivat myös samalla hankkeesta syntyvän materiaalin testaajina. Seurojen kautta hanke tavoittaa suuren määrän lapsia ja nuoria alueellamme. Hankkeen tuloksia on tulevaisuudesta mahdollista hyödyntää myös jalkapallon ulkopuolella.
Hanke vastaa moniin ajankohtaisiin haasteisiin, kuten:
- Yhtäläisten harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen
- Osallistumisen lisäminen
- Lasten heikko fyysinen aktiivisuus
- Väestähaasteet, kuten syntyvyyden lasku
Syntyvyyden lasku vaikuttaa erityisesti maaseudulla toimiviin pieniin urheiluseuroihin. Tulevaisuuden harrastajia syntyy vähemmän, ja vapaaehtoisten löytäminen on yhä vaikeampaa.
Uusia mahdollisuuksia toiminnan kehittämisellä
Vaikka urheiluseuratoiminta on muutoksen keskellä, kaikki muutos ei ole negatiivista. Toiminnan kehittäminen nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi voi tuoda uusia mahdollisuuksia. Maaseudulla muutos voi kuitenkin olla haastavaa, ja pienten seurojen elinvoimaisuuden turvaamiseksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, joita myös maaseudun kehittämisrahoituksella tuettu hanke ’’Alla med! Kaikki mukaan! Urheilu osallisuutta edistämässä’’ pyrkii luomaan. Kolmannen ja neljännen sektorin yhdistelmä voi tarjota ratkaisuja pienten seurojen toiminnan jatkumiseksi.
Yksi konkreettinen esimerkki osallistumisen helpottamisesta ja lisäämisestä on Suomen Palloliiton järjestämät 5v5 Cupit. Ne tarjoavat matalan kynnyksen kilpailutoimintaa, jossa tärkeintä ei ole voitto vaan osallistuminen ja liikunnan ilo. 5v5 Cupit ovat Suomen Palloliiton ja paikallisten seurojen yhteistyössä järjestämiä yksipäiväisiä jalkapalloturnauksia, joita pelataan useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea. Turnaukset pelataan pienkentillä viiden pelaajan joukkueilla ja ottelut kestävät 20 minuuttia, jolloin osallistuminen on mahdollista pienelläkin joukkuekokoonpanolla. Lisäksi osallistumiskustannukset turnauksissa ovat matalat, eikä pelaajilta vaadita maksullista pelipassia. (Suomen Palloliitto, n.d.-a).
5v5 Cuppien ainutlaatuisuus piilee saavutettavuudessa, yhteisöllisyydessä ja siinä, että se tarjoaa mahdollisuuden myös jalkapallon kokeilemiseen ilman sitoutumista pitkäaikaiseen seuratoimintaan. Tällaiset tapahtumat voivat innostaa uusia harrastajia mukaan ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Ne sopivat erityisesti pienille seuroille, joilla ei ole resursseja osallistua laajoihin sarjatoimintoihin.
Ajattelutavan muutos – olosuhteiden hyödyntäminen
Pienten seurojen ei tarvitse kilpailla suurten kaupunkiseurojen kanssa olosuhteilla. Harjoittelu ei vaadi aina uusinta tekonurmea tai huippuolosuhteita, tärkeämpää on säännöllinen toiminta ja innostava ilmapiiri. Esimerkiksi futsalin lisääminen seurojen toimintaan voi olla kustannustehokas ratkaisu. Liikuntasalit ovat usein ilmaisia tai edullisia käyttää, ja laji kehittää monipuolisesti pelaajien taitoja.
Suomen Palloliiton ‘’Jalkapalloa jokaiselle’’ -toiminta-ajatuksen taustalla on pyrkimys mahdollistaa osallistuminen kaikille, taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Tätä tavoitetta tukevat säännöllisesti toteutettavat Harrrastamisen hinta –tutkimukset, joiden avulla kerätään ajantasaista tietoa jalkapalloharrastuksen kustannuksista eri puolilta Suomea. (Suomen Palloliitto, n.d.-b). –
Tutkimusten pohjalta on kehitetty keskustelutyökaluja, eli dokumentteja ja lomakkeita, joiden avulla seurat ja joukkueet voivat käydä avointa ja faktapohjaista keskustelua harrastamisen kustannuksista. Työkalut auttavat avaamaan kulujen rakenteita ja arvioimaan niiden vaikutusta toiminnan laatuun ja mahdollisesti pohtimaan, missä seuran kohdalla voitaisiin panostaa tai missä mahdollisesti säästää, ja niitä voidaan hyödyntää muun muassa joukkueiden sisällä, seurojen hallinnossa tai vanhempainilloissa. (Suomen Palloliitto, n.d.-b).
Harrastamisen hinnasta keskusteltaessa on hyvä muistaa, että kilpamenestykseen ja ammattimaisempaan toimintaan tähtäävän seuran kausikustannukset voivat olla syystäkin korkeammat, kuin lasten ja nuorten liikuttamiseen ja harrastamiseen tähtäävät. Tämä tosiasia ei poissulje sitä, etteikö kumpikin toiminta olisi lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä myös harrastustoiminnan jatkumon kannalta tärkeää.
Lopuksi
Nyky-yhteiskunnan kiireinen ja suorittava elämäntyyli heijastuu ajoittain myös lasten ja nuorten harrastustoimintaan. Vapaaehtoisvoimin toimivat seurat, jotka painottavat hyvän mielen harrastamista, voivat kokea ulkopuolista painetta, erityisesti silloin kun naapuriseurassa toiminta on yritysmaista ja resursseiltaan vahvempaa. Kilpaurheiluun keskittyvät seurat taas kohtaavat haasteita liittyen harrastamisen kustannuksiin ja tasapuoliseen osallistumiseen.
Tärkeintä on, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastaa haluamaansa lajia riippumatta taustasta tai asuinpaikasta. Urheiluseurojen ja lajien moninaisuus tulisi nähdä vahvuutena, ei vastakkainasettelun aiheena.
Jokaisesta lapsesta voi tulla tulevaisuudessa mitä tahansa – Helmari, Huuhkaja tai liikunnan ilosta nauttiva harrastaja. Molemmat ovat yhtä arvokkaita, ja molemmille tulee taata mahdollisuudet kehittyä. Tämä edellyttää yhteistyötä valmentajien, seuratoimijoiden, vanhempien sekä eri sektoreiden asiantuntijoiden välillä.
Kaikki mukaan! Alla med!
