Korkeakoulun työelämäyhteistyölle voidaan määritellä 4 eri kategoriaa, jotka koostuvat 14 erilaisesta mallista. Kategoriat ovat opetus, tutkimus, osaamisen siirto ja hallinnon taso. Niiden joukosta voidaan löytää mm. opiskelijoiden työelämän kanssa yhteistyössä tekemät kehitysprojektit, tutkimushankkeet ja oppisisältöjen yhteinen kehittäminen. Lisäksi malleista löytyy täydennyskoulutus, henkilökunnan työvaihto alueen yrityksissä ja korkeakoulujen varainkeruu. Ne, jotka ovat korkeakoulujen virallisissa rakenteissa, ovat helpommin tunnistettavissa, mutta voidaan yleistäen sanoa, että Suomalaisessa korkeakoulukulttuurissa eniten käytetyt mallit ovat juurikin opetusvetoiseen yhteistyöhön liittyvät muodot. (Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman 2019)
Kun halutaan muuttaa korkeakoulujen toimintakulttuuria, muutetaan ensin rakenteita, mutta samalla myös pyritään vaikuttamaan henkilökunnan käytökseen ja motivaatioon sekä ohjaamaan opettajia kohti tavoitteita ja strategiaa. Kaikista suurimpana motivaattorisena tekijänä työelämäyhteistyön harjoittamiseen Jääskö ym. (2019) mainitsee opettajan oman motiivin ja kokemuksen hyödystä opetustyölleen. Esteinä puolestaan mainitaan rahoituksen- ja ajanpuute, mutta myös kontaktit työelämään. Kuten Jääskö ym. (2019) kirjoittaa, rakenteiden muuttaminen ei riitä tai heti automaattisesti lisää työelämäyhteistyötä, vaan tähän tarvitaan jokaisen opettajan oma halu ja kiinnostus, siis motivaatio, asiaan.
Virheitä työelämäprojekteissa tulee enemmän kuin fiktiivisissä, oppitunneilla itse keksityissä, esimerkeissä.
Tämä on luonnollista, koska prosessin ulkopuolisten tekijöiden vuoksi prosessin kulkua on vaikea ennakoida. Mutta virheitä ei tulisi pelätä, koska myös työelämässä niitä tulee ja siellä tarvitaan epävarmuuden sietokykyä, nopeita muutoksia ja asioiden paikkaamista. Virheet opettavat opiskelijoille myös huolellisuutta. Poijula (2018) muistuttaakin, että korkeakoulussa tapahtuva työelämäoppiminen antaa loistavan tilaisuuden ja ympäristön harjoitella kaaosta, parantaa relisienssiä eli joustavuutta ja kehittää opiskelijan sopeutumis-, ennakointi- ja muutoskykyä.
Jos työelämäkehitysprojektin sisältämällä opintojaksolla arvioidaan opiskelijan rohkeutta, innovatiivisuutta, uskallusta sanoa omia mielipiteitä ja yrittelijäisyyttä, eikä sakoteta virheistä, pystytään parhaassa tapauksessa luomaan jotain uutta ja erilaista. Nuorilla on oma perspektiivinsä ja hienoja ideoita, kun rohkaistuvat niitä jakamaan. Pakkala, Väänänen, Brauer, Karapalo, Virkki-Hatakka & Kettunen (2019) mainitsevat, että tärkeää työelämäprojekteissa onkin opiskelijan vertais- ja yhdessä oppiminen muilta, sekä kollegiaalisuus.
Työelämäyhteistyöprojektit ovat yksi parhaista tavoista, ei ainoastaan ylläpitää omaa ajankohtaista substanssiosaamistaan, mutta myös vahvistaa Vaasan ammattikorkeakoulun asemaa ja imagoa alueen osaavana toimijana ja antaa kaikille osapuolille tilaisuus hyötyä kehitysprojekteista.
Kuten Jääskö ym. (2019) mainitsee, opettajien kontaktien puute työelämään on yksi yrityselämäyhteistyötä jarruttava tekijä. Tähän voidaan toki vaikuttaa koulun ylemmältä tasolta, järjestämällä tapaamisia opettajien ja yritysten kanssa, kuten Vaasan ammattikorkeakoulussa on jo vuosia tehty. Muu verkoston kehittäminen jää sitten opettajan oman persoonan, aktiivisuuden ja ajankäytön varaan. Verkostoituminen on korkeakouluopettajan työssä asia, joka kantaa tulevaisuudessa hedelmää. Oman verkoston kasvattamisen voi aloittaa milloin vaan, koskaan ei ole liian myöhäistä
Osaamisen näkyväksi tekeminen auttaa verkostoitumisessa ja sitä kannattaa tehdä ainakin sosiaalisen median kanavissa, mm. LinkedIn-alustalla. Jos koko kurssille projektin hankkiminen tuntuu isolta asialta, voi testata niin sanottua Speed dating -mallia, joka laskee molempien osapuolten kynnystä yhteistyöhön. Konsepti kesää muutamia tunteja. Koska monilla korkeakoulujen opintojaksoilla on nykyään vierailijaluennoitsija, joka esittelee yritystään, on Speed dating tästä kehittyneempi versio, josta hyötyvät kaikki 3 osapuolta; yritys, opettaja ja opiskelijat. Konseptissa opettaja on kontaktissa yritykseen ja pyytää esittelemään yritystä luennolleen. Tämän jälkeen määritellään kysymys tai tehtävä, johon yritys toivoo opiskelijoiden kommentteja ja ideoita. Kotitehtävänä opiskelijat tutustuvat yritykseen. Itse vierailu sisältää yrityksen ja tehtävän esittelyn, ideariihet ja tulosten esittelyn. Joskus se ensimmäisenä mieleen tullut, intuitiivisin, ajatus on paras. Joskus pitkä prosessi voi sammuttaa innovatiivisimmat ideat. Näin ollaan jo päästy yhteistyön alkuun ja jatkossa voidaan kehittää tutkimusprojekteja
Jokainen tämänkaltaisiin projekteihin lähtevä haluaa antaa opiskelijoille tilaisuuden opetella työelämässä tarvittavia taitoja ja projektityöskentelyä. Kukaan ei tiedä etukäteen, onnistuuko projekti niin kuin toivotaan. Onnistumista on toki monenlaista, mutta projektin määrittelyvaiheessa kannattaa muistuttaa työelämän edustajalle, että tarkoituksena on myös antaa opiskelijoille vastuu vetää omaa projektiaan ja vastata lopputuloksesta. Vastuu ideoida ja vastuu prosessoida tietoa. Opettaja piirtää raamit ja viitekehyksen, opiskelijat vastaavat ideoinnista ja tuotoksista. Kokemuksen mukaan työelämään tehty projekti, jossa opiskelijat saavat itse olla vetovastuussa, tuottaa opiskelijaryhmälle korkeamman motivaation opiskeluun, kuin fiktiivinen kurssitehtävä, ja tätä kautta paremmat oppimistulokset.
Viimeisen vuosikymmenen aikana olen tehnyt noin 30 isompaa projektia opintojaksoilla Vaasan alueen yrityksiin. Opiskelijoiden kanssa on kehitetty orgaanisia vauvanvaatteita myyvälle Beibamboo-yritykselle sosiaalisen median suunnitelma, Pohjanmaan Expolle messujärjestäjän opas, OK Perinnälle imagotutkimus, I-Medioille asiakastapahtuma, peliyhtiö Platonic Partnershipille markkinointisuunnitelma ja ajatusjohtamista käsittelevä tutkimus Wärtsilälle. Jokaisesta oppii aina jotain. Joskus oppi on ollut se, mitä ei ainakaan kannata tehdä ensi kerralla.
Työelämäyhteistyö on tullut korkeakouluihin jäädäkseen ja sen pitäisi koskettaa jokaista opintojaksoista vastaavaa opettajaa. Motivaatio lähtee itsestä ja kyvystä astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kehittyä voi vain kokeilemalla, oppimalla uutta ja antamalla itselleen mahdollisuuden. Meni syteen tai saveen.
10 teesiä työelämäprojektien vetäjälle:
- Lähde rohkeasti mukaan. Ota puhelin käteen ja soita. Selaa LinkedIn-alustaa. Mieti ketä jo tunnet. Myy ideaa ja opiskelijoiden intoa
- Muistuta asiakkaalle, että tämä on myös ennen kaikkea tilaisuus kehittää opiskelijoiden työelämässä tarvitsemia taitoja ja kokemuksia
- Määrittele etukäteen työelämäedustajan kanssa riittävän hyvin projektin tavoite, myös niin sanotut pehmeät taidot, joita opiskelijoiden tulisi tunnistaa oppineensa
- Muistuta opiskelijoille, että vastaavat tuloksesta asiakkaalle
- Anna myös opiskelijoille vastuuta, älä suunnittele liian tarkasti jokaista projektin vaihetta, vaan anna heille tilaisuus myös opetella projektin vetämistä
- Rajaa tutkimuskohdetta riittävästi, jotta aikaa jää teoriaan, projektioppimiseen ja reflektointiin
- Järjestä kurssilla aikaa opetella työelämätaitoja (esiintymistaitoja, ongelmanratkaisutaitoja, kriittistä ajattelua, luovuutta, tunneälyä, sosiaalisia taitoja)
- Anna opiskelijoiden tehdä virheitä ja anna heidän oppia virheistään
- Kannusta ihan kaikenlaisiin ideoihin. Palkitse idearikkaimmat ja hulluimmat
- Kilauta kaverille. Siis kysy kollegalta apua. Aina löytyy varmasti joku, jonka kanssa voi pallotella asiaa
- Kannusta vertaispalautteeseen
- Motivoi! Kehu! Ole tukena!
