Hostina Niky Kaski, vierailijoina Milla Halla-aho ja Aliisa Marttila ja editoijana Outi Järvelä. Litteroinnista vastasi Outi Järvelä ja Niky Kaski.
Ohjaava opettaja: Karina Björninen
Karina Björninen
Hyvinvointi vaakalaudalla. Tässä podcast-sarjassa sosionomiopiskelijat käsittelevät opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia aiheita rohkealla otteella. Sarja on tuotettu Eri ikäisten mielenterveystyön osaamisen syventäminen opintojakson oppimistehtävänä. Minä olen Karina Björninen mielenterveys- ja päihdetyön lehtori ja toivotan teille mielenkiintoisia kuunteluhetkiä meidän Hyvinvointi vaakalaudalla sarjan parissa.
Niky Kaski
No joo hei vaan minun nimeni on Niky Kaski, ja minä olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija, ja minä olen tämän podcastin hostina eli vetäjänä tänään. Puhutaan tänään vähän korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä miten tätä korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyttä pystyttäisiin vähentää. Ja mulla on täällä tänään keskustelemassa Aliisa Marttila.
Aliisa Marttila
Hei.
Niky Kaski
Ja Milla Halla-aho.
Milla Halla-aho
No heippa vain.
Niky Kaski
Ja tätä podcastia editoi Outi Järvelä. Haluatteko vähän kertoa itsestänne tähän alkuun, että keitä te olette ja miten tämä aihe koskettaa teitä?
Aliisa Marttila
Joo minä olen Aliisa Marttila ja minä olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. Ja tuota, asiahan koskettaa minua sillä tavalla muun muassa, että minä olen toista vuotta nyt tutorina.
Milla Halla-aho
Joo ja minä olen Milla Halla-aho, ja minä olen kanssa kolmannen vuoden sosionomiopiskelija täällä Vaasan ammattikorkeakoulussa. Ja minä olen itse kanssa mukana sosiaali- ja terveysalan ainejärjestön hallituksessa, ja siellä juuri yritetään tähän asiaan puuttua, sillä lailla että pyritään tarjoamaan kaikille tapahtumia, että olisi myös makkaran grillausta ja biletapahtumaa ja kaikenlaista. Ja tämä aihe koskettaa minua kyllä syvästi, minun mielestäni se on ihan hirveätä, kuinka moni tällä hetkellä kokee yksinäisyyttä maailmassa. Kuinka moni korkeakouluopiskelija kokee yksinäisyyttä ja on yksin.
Niky Kaski
No joo sitten minä voisin vähän avata tätä aihetta. Eli siis korkeakouluopiskelijoistahan suuri osa kärsii yksinäisyydestä, ja tämä on pitkään ollut jo ongelmana ja korona toki sitten pahensi tätä yksinäisyyttä vielä enemmän.
Ihmisillähän on luontainen tarve vuorovaikutukselle ja johonkin ryhmään kuulumiselle, ja ilman tämän perustarpeen toteutumista voi sitten yleiskunto alkaa heikentyä. Ja yksinäisyydellähän on vaikutusta siis ihmisen fyysiseen vointiin, ja pitkittynyttä yksinäisyyttä kokevat ovat muun muassa alttiimpia virusinfektioille ja verenpaineongelmille. Ja tosiaan tutkimukset kertovat, et jopa puolet opiskelijoista kokevat jonkin sortin yksinäisyyttä aika ajoin. Tämä on aika iso määrä, kun oikein alkaa miettimään. Myös joka neljäs opiskelija kärsii pitkittyneestä yksinäisyydestä. No mitäs ajatuksia tämä teissä herättää?
Milla Halla-aho
Tämä kyllä koskettaa sydäntä, että tämä tilanne on tämmöinen tällä hetkellä. Tulee vähän tässä sanaton olo, että kyllä nyt tähän asiaan pitäisi minun mielestäni niin kuin tarttua. Eikä tämän pitäisi olla mitenkään vain esimerkiksi tutoreiden vastuulla, vaan myös koko koulun, että opiskelumotivaatio heikkenee ja valmistumisen todennäköisyys laskee, jos on pitkään jatkuvaa yksinäisyyttä, kun ei sinne kouluun välttämättä enää haluta, uskalleta, tai pystytä tulla. Hyvä ryhmäytyminen on tosi tärkeä avainsana tässä ja mulla tulee mieleen meidän ryhmänohjaajamme, joka sanoi heti ensimmäisenä päivänä, että ryhmäyttäminen ei ole mikään yhden päivän prosessi vaan se jatkuu joka päivä. Viimeksi tänään minä koin jonkinlaista ryhmäyttämistä koulussa, kun me päätettiin meidän ryhmämme kesken pitää koulussa viimeisellä oppitunnilla nyyttärit ja tämä on just semmoista ehkäisevää, että ryhmäytetään jatkuvasti. Olisi ihanaa, että tämä olisi myös muillakin kuin vaan esimerkiksi meidän ryhmällämme. Koen, että meidän ryhmällämme on aika hyvin hoidettu tätä, mutta sitten olen myös kuullut paljon ikäviä tarinoita, että ei ole ryhmäytetty hirveästi tai ei ole löytynyt kavereita ja on jäänyt yksin. Ja sitten kun jää yksin ulkopuolelle ryhmistä, niin niihin on aika vaikea enää myöhemmässä opiskeluvaiheessa päästä, kun ne ryhmät on tulleet niin kiinteiksi.
Niky Kaski
Kyllä ja puhutaan tuosta tosiaan ryhmien tiiviydestä sitten vielä myöhemmin. No mitäs mietteitä Aliisalla herää tästä?
Aliisa Marttila
No joo yhdyn noihin Millan sanoihin ja tosiaan kun olen Millan rinnakkaisluokalla, niin on aika lailla samanlaisia kokemuksia justiin tuosta ryhmättämisestä. Ja tuota, tutorit ovat tärkeänä roolissa varsinkin ensimmäisinä päivinä ja ensimmäisinä kouluviikkoina siinä ryhmäyttämisessä.
Niky Kaski
No miten sitten nuo opiskelijatapahtumat? Eikös ne ole ihan sellainen hyvä väylä opiskelijoille tutustua uusiin ihmisiin. Mitä mieltä te olette?
Milla Halla-aho
Niin no, kaikilla asioilla on puolensa ja puolensa, että kyllähän ne joillekin on luontainen ja helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin, mutta pitää myös muistaa, että ei se kaikille ole semmoinen oma juttu ja vaikka ei olisi alkoholia, niin ei kaikki halua mennä yökerhoihin. Ja joillekin varmaan tosi triggeröivää on ne kovat äänet ja vilkkuvat valot, että pitää huomioida kaikenlaiset ihmiset. Jokainen on tärkeä ja arvokas saamaan kavereita.
Aliisa Marttila
Joo, ja sitten siinä haluamisen lisäksi voi olla myös se, että ei vaan yksinkertaisesti kerkeä käydä, että jos vaikka tekee opiskelun ohella töitä tai jotakin muuta, on vaikka harrastuksia tai jotakin muuta, niin että ei välttämättä aina kerkeä edes käydä.
Milla Halla-aho
Toi on kyllä hyvä pointti, että itse olen semmoinen Duracel-pupu ja huomasin just, että halua olisi ollut, mutta en kyllä ehtinyt mennä minnekään. Jäi melkein ulkopuolelle ensimmäisellä viikolla, että se on kyllä. Mitäs tähän nyt voisi sitten auttaa?
Aliisa Marttila
Niin, no minä en oikein tiedä voisiko tuohon nyt mitenkään niin kuin… tuohon että kaikilla on henkilökohtainen elämä ja kaikki päättää siitä sitten, että mitä sillä tekee. Että tuota, jos on vaikka niitä töitä justiin niin ei sitten hirveästi kerkeä tapahtumissa käymäänkään.
Milla Halla-aho
Niin ja periaatteessa voiko sitten edes vaatia, että meidän vastuullamme koulussa on löytää kavereita, jos ei osallistu mihinkään.
Niky Kaski
No se olisikin ollut minun seuraava kysymykseni, että onko tämä niin kuin oikein, että tällaista tapahtumissa käymistä vaaditaan?
Milla Halla-aho
No ei kyllä minun mielestäni ole oikein, että kyllä niin kuin koulussakin minun mielestäni ihan opettajat saisi puuttua tähän asiaan ja ryhmäyttää jatkuvasti.
Aliisa Marttila
Joo että juuri ehkä, jos vaikka on ryhmätöitä, niin opettaja voisi herkemmin määrätä niitä ryhmiä, että ei aina sillä tavalla, että opiskelijat saisi valita itse sen ryhmän. Koska sitten siinä on sitä, että aina mennään niihin samoihin ryhmiin ja aina sen lähimmän kaverin kanssa, mutta kaikilla ei niin kuin ole edes niitä vaihtoehtoja, että mihin ryhmään menee ja tulee helposti juuri sitten ihmiselle semmoinen ulkopuolinen olo.
Milla Halla-aho
Tuo on kyllä aivan totta Aliisa, että kyllähän se on ikävää, jos sama ihminen jää aina ilman ryhmää. Sillä eihän ala asteellakin että aina sama on ilman paria ja minun mielestäni se olisi kyllä hyvä, että välillä opettajan toimesta määrätään niitä ryhmiä ja kyllä niin kun koulussa kouluviihtyvyys, niin ei pitäisi edellyttää minun mielestäni tapahtumissa käymistä, mutta se että jos sinä haluat vapaa-ajan kavereita niin se vaatii myös sinulta aikaa vapaa-ajalla järjestää, että sinä pystyt olemaan niiden ihmisten kanssa.
Niky Kaski
Joo kyllä. No miten sitten nämä korkeakoulutapahtumat, että onko tarjolla kaikenlaisille ihmisille sitten tapahtumia ja erilaisia tapahtumia? Vai onko se sitten juuri enemmän tällaista niin kun alkoholinkäyttökulttuuria?
Aliisa Marttila
No kyllähän se enemmän on sellaista, että on niitä alkoholillisia tapahtumia enimmäkseen, mutta koko ajan ehkä enemmän ja enemmän yritetään siihen, että olisi myös niitä alkoholittomia tapahtumia, että olisi vähän niin kuin jokaiselle kaikkea ja kun niitä on nyt sitten toivottukin aika paljon, että varsinkin tutorpalautteissa on nyt viime vuonna ja tänä vuonna tullut sellaista palautetta, että toivotaan enemmän semmoisia alkoholittomia tapahtumia. Ja sitten siinä on taas se, että niissä alkoholittomista tapahtumissa kuitenkin käy vähemmän porukkaa, vaikka niitä järjestetään.
Milla Halla-aho
Minä voin kyllä yhtyä tuohon, että meidän sote-alan ainejärjestössä on tuo aivan sama tilanne, että meillä on aina palautekyselyitä meidän jäsenistölle ja siellä toivotaan hirveästi alkoholittomia tapahtumia ja aina kun me järjestetään niitä niin ei oikein ihmisiä saavu paikalle ja taas uudestaan kun laitetaan palautetta, niin pitäkää alkoholittomia tapahtumia, pidetään, ketään ei oikein tule ja me olemme niin kun miettineet tätä meidän hallituksenkin kesken, että mitä tämä on, että hirveästi toivotaan retkeilyjä ja makkaran paistoa ja lautapelikerhoja, leffailtaa, mutta sitten ihmiset ei niin kun vaan tule paikalle, että minä en tiedä onko se vaan jotenkin sitten kun me ollaan tämä suomalainen kulttuuri totuttu siihen että juodaan kännit ja ollaan, että ”Oii oot kiva kaveri”. Että onko niin iso kynnys vielä ihmisille tulla yksin selvin päin alkoholittomaan tapahtumaan? Ja sitten että mitä tähän voi oikein tehdä, että, emme ole vielä keksineet ratkaisua, mutta tämä on jotain mihin ehkä pitäisi keksiä joku ratkaisu.
Aliisa Marttila
Joo, varmaan siinä voisi toimia se, että ehkä, minä en tiedä mainostaa enemmän, tai sillä tavalla, että nythän on niin kun pubivisoja kuitenkin ollut että ne on aika hyvin sellaisia tapahtumia, missä ei ole välttämättä pakko juoda, että siinä se tavoite tai ei tavoite vaan tarkoitus on ehkä juuri se visailu että ei niinkään se juominen ja sitten on myös järjestetty tämmöisiä erilaisia approja, joissa ei ole se alkoholi tarkoituksena, että esimerkiksi oli juuri nämä Pizza-approt ja viime keväänä olisi ollut Herkkuapprot. Niin nämäkin ovat tällaisia kivoja juttuja mihin sitten porukka ehkä enemmän, kun miettii alkoholittomia tapahtumia niin oikeasti osallistuu.
Niky Kaski
Ja tällaisena ruoan rakastajana tämä on minun mielestäni aivan mahtava konsepti, että tällaisia on järjestetty, että ei tarvitse aina olla sellaista niin kun kamalaa alkoholinkäyttöä.
Aliisa Marttila
Örveltämistä.
Niky Kaski
Niin.
Milla Halla-aho
Niin ja en minä tiedä, että onko tämä semmoinen asia, että kestää vähän ajaa sisään, kun tämä on niin uusi konsepti. Että “hei me approillaankin ruualla”, niin voisiko tämä olla viiden vuoden päästä tosi suosittua ja arvostettua. Ehkä tämä vaan tarvitsee vielä vähän aikaa. Tässä korostuu se, että jos ihminen on yksin ilman kavereita, niin se kynnys tulla yksin selvinpäin tapahtumaan voi olla tosi suuri. Sinne ehkä tulee ihmiset, joilla on jo kaveri. Mutta miten me saataisiin näitä yksin jääneitä jotenkin mukaan ryhmätoimintaan, niin se aika hankalaa. Pitäisi ennaltaehkäistä koulun alku silleen, että kukaan ei jäisi yksin. Mietittiin tässä aikaisemmin koulussa Aliisan kanssa, että voisiko ensimmäiselle viikolle jotenkin sisällyttää myös alkoholitonta aktiviteettia ja tuoda tarjolle tätä, että tutoreiden johdolla osallistutaan vaikkapa herkkuapproihin. Voisiko joku ruoka-appro olla ensimmäisellä viikolla jo, ja ajaa heti sisään sitä ajatusta, että tämmöinenkin tarjonta on. Saadaan ihmiset jonkin tapahtuman piiriin. Silloin ne, jotka käyvät approissa ja tapahtumissa löytää oma juttunsa, mutta olisi tärkeää, että me löytäisimme heti ensimmäisellä viikolla myös ne, jotka ei halua sinne.
Aliisa Marttila
Joo toi kuulostaa kyllä kivalta idealta, että olisikin ne approt jo ensimmäisellä viikolla ja vielä tuommoiset, että ei olisi se alkoholi niinkään siinä se juttu, kun ensimmäisellä viikolla on kuitenkin sitsit ja niissä on juuri se alkoholi juttuna. Toki niissäkin voi olla alkoholittomana, jos ei halua juoda, mutta ihan hyvin voisi olla ensimmäisellä viikolla ruoka-approtkin se juttu. Ja että ne olisivat juuri alkoholittomat ja niin sanotusti ruoka-approt.
Milla Halla-aho
Voiko ihminen olla tykkäämättä ruoasta?
Niky Kaski
Ei. Ei minun mielestäni.
Milla Halla-aho
Hei, tämä olisi ihan mahtavaa, että ensimmäisellä viikolla ei tarvitsisi koko juhlimiskonseptia heittää hukkaan, mutta että olisi jotain muuta vastapainoksi. Ensimmäisellä viikolla jokainen löytäisi vähän jotain suuntaa, koska nyt tuntuu siltä, että ne jäävät yksin, jotka ei oikein löydä sitä tapahtumissa käyntiä. Voitaisiin ennaltaehkäistä nämä yksin jäävät, ettei tulisi sitä, että ei uskalleta osallistua vaikkapa leffailtaan, kun ei ole kavereita, joiden kanssa mennä.
Aliisa Marttila
Joo, yleensähän heti ensimmäisenä päivänä mennään tutoreiden johdolla luokan kanssa Hoviskan rantaan, ja mitä minä olen nähnyt, niin aika hyvin sinne aina tulee koko luokka. Eli sinne tulee myös niitä, jotka ei niin tykkää baarissa käydä tai juoda alkoholia, ja se on ihan mukavaa. Sitten myöhemmin, kun Leipätehtaan ovet aukeaa, niin sinne sitten lähtee yleensä juuri ne, jotka haluavat jatkaa iltaa ja ne lähtevät kotiin, jotka ei niinkään ole kiinnostuneita alkoholin juomisesta.
Milla Halla-aho
Joo tuo on kyllä totta, ja mitä haluan nyt uudelleen sanoa, on se jatkuvan ryhmäytyksen merkitys. Se ei lopu vaan ensimmäisellä viikolla, että kuitenkin neljän vuoden aikana opiskeluissa ehtii tapahtua vaikka mitä ja kaikki kokevat jotain takaiskuja ja kaikenlaista. Ja ainakin minun luokallani oli joskus semmoinen, että pidettiin toimintatuokiot toisillemme. Eli laitetaan selkään paperi, johon jokainen käy kirjoittamassa jotain positiivista sinusta. Siitä tuli semmoinen olo, että oikeasti tämmöistäkö minun kanssaopiskelijani ajattelee musta. Tämäkin kesti viisitoista minuuttia, eli jos tuommoisen tekisi loppukeväästä tunnilla viisitoista minuuttia, niin jokainen saisi paperin täynnä kehuja. Minulla se paperi on vieläkin minun valmennusvihossani, ja aina kun minulla tulee huono päivä, niin katson sitä ja mietin, että oikeasti nämä ihmiset ajattelevat, että olen valloittava persoona tai mitä ikinä. Tähänkin menee vaan viisitoista minuuttia, eli tosi vähän vaatii aikaa. Tämmöisiä toivoisin lisää.
Niky Kaski
Kyllä. Tuosta äskeisestä onkin sitten hyvä päästä tähän, että oletteko te täällä ammattikorkeakoulussa huomannut sellaista kuppikuntailmiötä, eli kun kaveriporukoista muodostuu niin tiiviitä, että niihin ei pääse enää sisälle.
Aliisa Marttila
Joo, kyllähän sitä automaattisesti tulee ja siihen ei sitten pidemmän päälle tutorit on oikein enää voi vaikuttaa sitten. Se on valitettavaa, että näin käy, mutta periaatteessa ihan luonnollista. Sitten ryhmäydytään ehkä niiden kanssa, joiden kanssa enemmän juttu luistaa.
Milla Halla-aho
Joo aivan samaa mieltä, että kyllähän kuppikuntien muodostuminen on luonnollista, kun löydetään se oma porukka. Ehkä siinä on se ongelma, kun niistä tulee liian tiiviitä ja minun mielestäni yksikään kuppikunta ei saa olla niin liian tiivis, etteikö mahtuisi pöytään myös uusi ihminen. Vaikka on se oma kaveriporukka mistä saa hirveästi tukea ja voimavaroja ja on löytänyt sydänystäviä, niin huomioidaan myös muut ympärillä olevat. Mitä minä olen huomannut, niin välillä kun on tosi tiiviitä kuppikuntia, niin tullaan ehkä sokeiksi ympäröivälle joukolle. Aina pitäisi olla tilaa pöydässä muillekin ihmisille, vaikka te olisitte kuinka tiivis ryhmä.
Aliisa Marttila
Oikein hyvä kommentti.
Niky Kaski
Samaa mieltä kyllä olen. No sitten voitaisiin tähän loppuun vielä käydä läpi, että mihin tällaiset yksinäisyydestä kärsivät korkeakouluopiskelijat voisivat ottaa yhteyttä?
Milla Halla-aho
Ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen YTHS.
Aliisa Marttila
Ja aivan ensimmäisenä totta kai toivomme, että tutoreihin otettaisiin yhteyttä. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina ja miksei myöhemminkin. Eli jos luokassa koetaan tällaista yksinäisyyttä, niin tutorit ovat aivan ensimmäinen, koska tutorit voivat asialle jotain tehdäkin sitten.
Milla Halla-aho
Tuo on muuten hyvä pointti, hyvä että kommentoit. Varsinkin varmaan siinä alussa, kun te olette niin paljon tekemisissä, niin te pystytte tosi hyvin auttamaan. Mutta tässä vaiheessa muun muassa minun tutorini ovat jo valmistuneet. Mutta toi oli tosi hyvä, ja YTHS on myös hyvä, mutta toki siinä se, että sinä et saa apua heti. Jos haluat apua heti, niin Mieli Ry:llä on esimerkiksi Sekasin-chat, jonne voi laittaa chattiin viestiä anonyyminä. Sitten jos on tosi kova hätä, niin on olemassa kriisipuhelin ja itsemurhien ehkäisykeskus, ja sitten on erilaisia tukiryhmiä, minne voi mennä.
Niky Kaski
Sitten minä haluan tähän vielä lisätä, että on Nyyti Ry:llä tämmöinen Yksinäisyys työ korkeakouluissa -hanke, jonka tavoitteena on vähentää korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyttä. Tämä on valtakunnallinen hanke, ja toiminta on avointa kaikkien korkeakoulujen opiskelijoille. Tämä on tosi hyvä, että tällainen hanke on nyt tehty.
Aliisa Marttila
Kyllä.
Milla Halla-aho
Ajankohtaiseen aiheeseen tehty.
Niky Kaski
Joo. Ja täältä Nyytistä saa sitten kahdenkeskisestä tukea ja vertaisryhmiä, jos kokee yksinäisyyttä.
Milla Halla-aho
Hyvä että toit tuon esille.
Niky Kaski
No joo, sitten olisi vielä viimeinen kysymys. Onko teillä antaa jotain neuvoja vielä tähän yksinäisyysongelmaan?
Milla Halla-aho
Ensimmäisenä pitää sanoa ennen kuin annan mitään neuvoa, niin ymmärrän että on helppo sanoa asioita, mutta kun itse on siinä tilanteessa, niin ei ole niin helppo toimia. Muista aina pyytää apua ja hakeutua avun piiriin, jos tunnet semmoista tarvetta. Yksin ei kenenkään tarvitse selvitä. Mikä minun vinkkini ensimmäisenä on, joka auttaa esimerkiksi minua, on se, että ole itsesi oma paras kaveri. Tämä on helppo ehkä sanoa, mutta jos sinä joka päivä odotat, että voi kun joku pyytäisi minua, niin sinä vaan petyt ja petyt, ja elät siinä, että sinun päiväsi onnistuminen on riippuvainen siitä pyytääkö joku sinua. Kun lähtökohtana on se, että minä menen hakemaan Prismasta minun lempi-irtokarkkejani, katson tv-ohjelmaa ja teen kasvomaskin, niin voi että kun siitä illasta tulee parempi. Kun varaat sen illan itsellesi, etkä vaan odottele, että joku ihminen tekisi siitä hyvän. Eli jos huomaat, että sinulle on vaikeaa perjantai-illat, kun kaikki muut ovat omien kavereiden kanssa, niin keksi joku huippu juttu sinulle itsellesi perjantai-illaksi.
Niky Kaski
Toi on kyllä hyvä neuvo.
Aliisa Marttila
Joo, minulla ei ole siihen ehkä enää mitään lisättävää. Kuulosti hyvältä.
Niky Kaski
Oli niin tyhjentävää. Joo, kyllähän näitä neuvoja on tässä keskustelun aikana tullutkin.
Milla Halla-aho
Tässä on kyllä yksi juttu mitä haluaisin vielä sanoa.
Niky Kaski
No, sano vaan.
Nyt kun olemme aiheeseen päästy. Niin ihan yksi neuvo ihan joka ikiselle, joka kuuntelee, niin mieti millainen ihminen saa haluaa olla, millaisena haluat, että sinut muistetaan korkeakoulussa? Olitko ihminen, joka keskittyy vaan niihin neljään kaveriin koko ajan, vai olitko myös ystävällinen muille. Oliko sinun kanssasi helppo tulla syömään? Sanoitko huomenta? Jokaisella eleellä ja sanalla on merkitystä ja se on hyvä muistaa, koska sillä voit piristää jonkun toisen päivää. Miksi et siis voisi sanoa yhtä sanaa aamulla.
Niky Kaski
Ja tähän onkin hyvä lopettaa. Kiitos.
Aliisa Marttila
Heippa!
Milla Halla-aho
Moikkuli!
(Musiikkia)
Karina Björninen
Tämä oli Hyvinvointi vaakalaudalla –podcast. Kiitos kun kuuntelit, ja toivottavasti käyt kuuntelemassa sosionomiopiskelijoiden podcast -sarjan loputkin jaksot. Minä olen Karina Björninen, muista pitää itsestäsi huolta, jottei sinun hyvinvointisi joudu vaakalaudalle.
(Musiikkia)
