Karina: (musiikkia) Hyvinvointi vaakalaudalla season 2. Tervetuloa kuuntelemaan podcast-sarjan uutta tuotantokautta. Tässä podcast-sarjassa sosionomiopiskelijat käsittelevät opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia aiheita rohkealla otteella. Sarja on tuotettu eri ikäisten mielenterveystyön osaamisen syventäminen opintojakson oppimistehtävänä. Minä olen Karina Björninen, mielenterveys- ja päihdetyön lehtori ja toivotan teille mielenkiintoisia kuunteluhetkiä meidän Hyvinvointi vaakalaudalla season 2-sarjan parissa. (musiikkia)
Sanni: Heipodeii, täällä teille tänään puhumassa on Sanni eli minä ja mun lisäksi täällä on:
Pipsa: Pipsa
Emilia: Emilia
Ella: Ella
Veera: Ja Veera
Sanni: Jaa me puhutaan teille tänään ahdistuksen hallintakeinoista. Ooks te kuullut, et THL:n tutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoilla esiintyy enemmän mielenterveysongelmii esim. just ahdistusta, niin enemmän kuin muulla aikuisväestöllä?
Pipsa: On kyllä siis niinku mielenkiintoinen tutkimus, mut samaan aikaan herättää kyllä huolta siitä, että, että miten on noin iso silleen prosentuaalinen määrä? Ja, että just korkeakouluopiskelijat varsinki kärsii enemmän siitä ahdistuksesta.
Veera: Joo, en oo kyl just tota lukenu, mutta oon kyllä tai onhan se yleisesti tiedossa niinku että varsinkin nuorilla ja niinku, niin ylipäätään nuorilla on niinku enemmän ahdistus, ahdistusta ja masennusta ja ne on lisääntynyt tässä viime vuosien aikana jostain syystä.
Sanni: Kyllä, mut onks teillä jotain omia kokemuksii tai jotain keinoja, vinkkejä, että miten hallita sitä ahdistusta?
Pipsa: Noo mä mä voisin nostaa esille vaikka semmoiseen, että pyrkii saamaan niitä ajatuksia niinku muualle, et mahdollisuuksien mukaan pitäisi vaikka pienet päikkärit, että siinä levossa sitten niinku mieli ja ajatuksetkin saa levätä. Ja sen jälkeen sitten kun herää niin ois sitten semmoinen pirteempi ja olo, olo että ajatukset saadaan vähän silleen kasattua siinä unen aikana.
Sanni: Se on varmaan hyvä kun herää niin ei ole ensimmäisenä sitte taas se ahdistus mielessä, että on jotkut muut asiat mielessä.
Veera: Tai sitten on. En tiedä. No toi on silleen hyvä keino kyllä jos on silleen et pystyy lopettaa sen ajatus niinku ahdistavien ajatusten ajattelemisen siihen uneen tai niinku näin, mut sitte et joissain tilanteissa se ei niinku että jos se on oikein tiukassa se ahdistus siellä niin sitten periaatteessa. Ethän sä voi nukkua kokoajan Ei mutta siis hyvä silleen se siinä tapauksessa, että se on niin kun siinä määrin niinku että se ei ole niin vahvaa se ahdistus että ei mennä vaikka häiriötasolle.
Pipsa: Ei ja varmasti toimii siis just semmoisissa lievemmissä tasoissa, että sä koet semmoista hetkellistä ahdistusta ja ei tarvii mennä vaikka nukkumaan, mutta että pyrkis siinä muilla kivoilla tekemisillä sitten saamaan sitä ajatusta niinku pois siitä ahdistavasta ajatuksesta ja tilasta.
Ella: Ja se onkin varmaan just tosi tärkeetä tiedostaa, että milloin se on vielä sellaista niinku et sen saa tavallaan lievemmistä niinku hoidettua myös ku se et tarvii oikeasti apuu.
Veera: Kyllä just toi voi toimia tosi hyvin jos on vaikka niinku ihan vaan no mikä nyt on sitten ahdistusta mikä stressiä, mutta jos vaikka stressaa joku koulu asiat tai jotkut sellaiset niin. Tai että on tosi paljon mielessä niin voi niinku rauhoittaa sen kehon sillä että menee hetkeksi nukkumaan ja lepäämään.
Ella: Niinpä
Sanni: kyllä.
Emilia: No mä ainakin itse tajunnut sen, että niinku semmoinen itsemyötätunto ja armollisuus itseään kohtaan on tosi tärkeätä, et ei aina tarvitse painaa 100 lasissa vaan kuunnella kehoa ja mieltä ja elää just niinku sen hetkisten voimavarojen mukaan ja, kohdellaan ite itteemme ystävällisesti niinku aina muutenkin, mut varsinkin silloin kun on semmoinen olo, että pitää vähän hellittää ja on semmone ahdistunut olo. Ja opetella sanomaan ei silloin kun se on tarpeen oman hyvinvoinnin kannalta se voi tuntua vaikealta, mut pitää oppia asettamaan rajoja itselleen ja pitää niistä kiinni silloin kun kaipaa aikaa vaan itelleen.
Veera: Joo
Sanni: Toi on superhyvä toi että oppii sanomaan ei koska se on tosi monelle vaikeata ja tuntuu, että ite vasta oppinut sillee viime aikoina sanomaan ei asioille.
Emilia: Jep ei tarvitse aina olla mitään sen kummempaa syytä et ei ei jaksa, ei pysty vaan.
Sanni: Ei tarvitse miellyttää muita sen takii.
Veera: ja se ei ole niinku itsekkyyttä, että on itse myötätuntoa. Se on niinku eri asia esimerkiksi kun itserakkaus ja itsemyötätunto tai itsearvostus ja ne on niinku ihan eri asioita. Mun mielestä itsetunto on sille aika tärkeetä, et voi kokea sitä myös niinku muita kohtaan. Tai oikeestaan ehkä helpommin sitä kokee muita kohtaan kuin itteensä kohtaan, mutta se olis tärkeetä, itteänsä kohtaan et jos miettii, et vaikka perheenäiti niin se, että jos sä et ole myötätuntoinen itsellesi, niin se heijastuu suoraan niihin lapsiin.
Ella: Niin joo,
Veera: Ja kaikkien hyvinvointiin jos on vaikka uupumusta tai muuta.
Ella: Niinpä ja etenkin eletään tällaista tosi, niinku suoritusyhteiskunnassa, niin sitten se, että kaikkea ei tarvitse aina pysty hoitamaan 100 lasissa, et osaa niinku olla armollinen.
Veera: Kyllä.
Ella: Joo mulle auttaa se että on siis joku ihminen jolle puhua tai soittaa että oli se sitten kaveri tai vanhempi tai ihan kuka vaan, kelle voi puhua ja joskushan sitä tunnetta voi olla oikeasti vaikee sanoittaa, mutta se että sä saat vaikka niinku vaan itkeä tai vaan puhuu ihan niinku miltä susta tuntuu ja sä tiedät vaan että joku kuuntelee ja on tukena että sä et oo yksin siinä tilanteessa.
Veera: Kyllä.
Pipsa: Sekin on tärkeetä just, että on sitten semmoisia niinku ihmisiä ympärillä joille niinku pystyy sanomaan omista tuntemuksista. Ja ihan vaan sekin että sanoo ääneen, että hei että nyt mulla on niinku tosi paha olla ja ahdistaa, mutta ei, ei tarvii vaikka avata sitä sen enempää. Mutta sekin että sä kerroit että hei nyt mua ahdistaa niin sitten se toinen niinku osaa myös suhtautuu siihen tilanteeseen ja osaa vaikka auttaa ja helpottaa ihan itteeki, että saa sen niinku taakan itteltä pois, että se tulee ilmaistua ulos.
Veera: Niin kyllä.
Sanni: Ja jos siin hetkessä ei välttämättä oo jotain tai ketään kenelle soittaa, niin voi vaan niinku tyyliin itkee, että sekin auttaa jo ja, huutaa johonkii tyynyyn tyylii.
Veera: Sit siinä tulee just se itsemyötätunto minkä Emiliaki sano että sen saa päästää pois sieltä.
Ella: Niimpä joo.
Joo että niinku käsitellä niitä tunteita mitä siellä on. Ja sit toki että jos ei ole just jotain kaveria tai läheistä siinä nyt niin kun soitto etäisyydellä tai lähietäisyydellä, niin sitten ettiä jonkinlaista vertaistukea niinku jostain netistä vaikka tai sosiaalises medias on nykyään tosi paljon kaikkea, niinku yleiseen ahdistukseen tai kaikkia vinkkejä ja keinoja.
Pipsa: Mul tuli myös mieleen se, että sitten jos ei tota halua puhua kenellekään, niin voi kirjoittaa näitä asioita itselle ylös, et sekin niinku varmasti auttaa.
Ella & Veera: Niimpä Joo joo.
Sanni: Päiväkirjan pitäminen on yks tapa.
Ella: Joo jep niimpä.
Sanni: Voi sinne kirjottaa itsellensä ylös.
Pipsa: Ja kaikki just ei tykkääkään siitä, että puhuu jollekin toiselle, vaan ehkä haluaa itse käsitellä niinku omalla tavallaan niitä asioita ja joillekin kirjoittaminen on tosi tärkeetä.
Veera: Ja jotkuthan vetäytyy ihan niinku täysin silleen, että jos on jotain stressiä tai ahistusta, niin tavallaan se vaatii sen niinku että että nyt mä oon hetken yksin tuolla huoneen nurkassa ja en puhu kellekkään ja sitten jossain vaiheessa kun on niinku niitä jotenkin asioita saanut jäsenneltyä niin, niin niin tota sitten niinku menee ihmisten ilmoille. Ja sitten yks mikä on myös tosi hyvä mun mielestä kyllä jos liittyy esimerkiksi koulutehtäviin, yleensähän koulutehtävät on semmoisia, että miksi ahdistaa, miksi ne ahdistaa on se, että niitä viivyttelee, että sitten kun sen saa vaan aloitettua edes jonkun pienen jutun, niin sehän oikeasti niinku helpottaa, sitä se on pahempi se odotus ja se ja se mikä siihen liittyy.
Sanni: Niinpä
Veera: Sais ees jonkun asian niinku tehtyä niin helpottaa heti.
Ella: Jep joo
Veera: Joo, no ootteko ikinä kuullut tällasest ruminaantiosta.
Pipsa: Siis oon kyllä kuullut, mutta en ole niinku perehtynyt tarkemmin asiaan.
Emilia ja Ella: Sama joo.
Veera: Joo no siis jos googlettaa että mikä ruminaatio on, niin sieltä tulee jotain ihan muuta mitä mä nyt tässä yritän sanoo, mutta siis tää on tämmönen aika uus termi Suomessa. Mutta tää tarkoittaa siis sitä että, tarkoittaa siis sitä, että kun jokin huoli ajatus on päässä, niin sitten se itsessään se ajatus ei ole se ongelma, eikä se ajatus itsessään aiheuta sitä ahdistusta vaan se, että sitten kun sitä ajatusta aletaan ajattelemaan aktiivisesti itse, niin se ahdistus taso nousee, että tässä niinku vedetään ero sen ajatuksen ja ajattelun välille. Ja sitte siinä harjotellaan niinku jos miettii ruminaatio hallitsemista, niin siinä harjoitellaan sitä, että justiinsa että opetellaan näkemään sen eron ajatuksen ja ajattelun välille, että ajatus on jotain mitä sulle tulee ja sä et voi sille mitään. Mut sitten ajatteleminen on jotain aktiivista toimintaa samalla lailla samanlaista toimintaa kuin vaikka se, että ihminen juoksee, sä tiedät sitä tietoisesti. Ja sitten siinä ajatellaan niin että ahdistus niin kun tulee sen mukaan mitä enemmän sä ruuminoit, eli mitä enemmän sä ajattelet sitä ajatusta. Ja jos sä pystyt eliminoimaan sen ajattelun, ja annat sen ajatuksen vaan olla niin ahdistus on aika nolla, et se ei niinku nouse. Ja tosiaan tästä ei oo hirveesti Suomessa vielä, mutta tätä on nyt tutkittu ja tää on niinku monessa ahdistuneisuushäiriössä niinku päätekijänä ja siis ihan normaalistikin niinku, vaikka ei oiskaan mitään häiriötä, että ihan perus niinku, jotain huoli ajatuksia, vaikka että mitä jos mä en pääse tuosta tentistä läpi ja apua apua apua niin periaattees se että sulle tulee se ajatus, että mitä jos mä en pääse tostä tentistä läpi, niin se ei tee niinku mitään ellei sitä rupee ite ajattelemaan pidemmälle. No sitten mitä sitten tapahtuu kun mä en pääse siitä tentistä läpi ja sitten mä joudun taas mennä uusimaan, ja ei mulla oo aikaa uusia ja sit se ahistus niinku alkaa nousemaan. Ja sitte tosiaan täällä on tällaine nettisivu kun no, tää on siis tämmöisen, Amerikkalaisen psykologin kun Michael Grimbergin niin tota kehittämä malli tämä ruminaation hallitsemis, nämä ruminaation hallitsemistataidot niin hänen nettisivuillaan, tota on artikkeleita tähän liittyen. Toki ne on englanniks, mutta, mutta jos kiinnostaa, niin sieltä voi sitten lukea.
Sanni: Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja ehkä semmoiselta mitä tarvis saada just enemmän niinku suomenkielelle, että ja tuoda niinku enemmän ilmi.
Veera: Joo
Sanni: Tota keinoo.
Veera: Joo
Pipsa: Tost varmasti just ihmiset niinku osaa silleen ehkä tiedostamattaan, niinku tietää asiasta, mutta se ei oo mitään sellaist virallista nimitystä itelleen et osais niinku käsitellä sitä ja sit siihen sitä kautta myöskään sitä apua. Että ihmiset on myös tosi pahoja itselleen, että osaa lietsoa, ajatuksia ja niinku viedä sitä niinku pidemmälle että jos osaisi vaan jättää sen siihen, et hei okei mul tuli tämmöne tunne ja se on niinku siinä. Eikä se, että sä lähet sitä niinku yli ylianalysoimaan ja miettimään että hei et vähä, niinku sä just sanoit, et sitte hei että mä meen uusintaa, uusintaa apua se jo lietsoo paniikkia ja sit mul ei ole aikaa. Entä jos tuolta tulee toinen tentti tohon päälle, mitä mä teen mun muulla elämällä?
Veera: Niin kyllä.
Pipsa: Sitte siitä tulee hirvee oravanpyörä.
Veera: Joo. Et siinä just ajatellaan sillee, että se ajatus saa tulla, sitä ei työnnetä pois, eikä sitä oleta aktiivisesti ajattelemaan, se et se ajatus vaan on siinä eikä sille tehdä mitään. Ja sit se ei se ahdistus niinku nouse, jos sen opettelee. Ja siellä nettisivuilla on just noit harjoitteita, et miten se sitten käytännös toteutetaan.
Ella: Koska toihan on just niinku tosi tommonen looginen ajattelu.
Veera: Se, se on. Mut siit ei niinku puhuta.
Emilia: Niin ei oo tullu ajateltua, ite kyllä.
Veera: Et sit et just se et miks jotkut ihmiset niinku ahdistuu ja toiset ei, niin niinku vaikka jos miettii meidänki luokkalaisia tässä, niin jotkuthan ahistuu ihan hirveesti kouluasioista esimerkiksi, ja toiset ei, niin ne toiset ei ajattele niitä, siis ei sillä että ne niinku sysäis ne johonki sivuun, mutta niillä niinku.
Pipsa: Se ei nouse niin vahvasti pintaan.
Veera: Ne ei pyörittele sitä niinku jatkuvasti päässä, kaikkia katastrofi ajatuksia. Ja sit tossa on just se et toiha auttaa siihe et sä oot itse oikeesti niinku hallitset, niinku sitä että, ja oot niinku ohjaksissa siitä et mitä sä ajattelet ja mitä et.
Ella: Joo.
Veera: Joo mut toi on kyllä tommoine niinku aika uusi et ei ooo hirveesti Suomessa vielä, mutta se on suosittelen tutustumaan.
Pipsa: Mut varmasti niinku ajankin saatossa tästä saadaan suomeen lisää tietoa ja tietoisuutta niinku.
Emilia: Ihan varmasti.
Ella: Niinpä
Veera: Joo.
Veera: Kyllä, mites Sanni onks sulla joku?
Sanni: Noo mulla on aina pienestä pitäen ollu liikunta aika vahvasti elämässä ja se on kyl semmoine tapa et jos niinku ahdistaa, niin mä meen kyllä urheilee, liikkumaan ja sit sillee tuntuu, että mitä enemmän niinku ahdistaa, niin sitä jotenkin rankempi on itellee siinä reenissä. Mut se auttaa vaan siinä, et mä saan ne ajatukset vaan muualle, et nyt mä vaan teen tätä enkä ajattele mitään muuta. Se on kyl semmoinen, niinku, mitenkä se sanotaan elämän suola?
Ella: Niin kyllä.
Sanni: Voiks tolleen sanoo?
Ella: Joojoo
Veera: Mut tossahan sä teet just sitä et sulla toimii se et ku sä meet sinne niinku treenaamaan, niin sillohan sulla saattaa tulla niit ajatuksia mut sä et siinä pysty lähtee ajattelemaan niitä pidemmälle ja sua ei ahdista.
Pipsa: Ja vaikka sä sanoit siitä että, tai että ite tekee semmosen kovan treenin, niin sitte jollekin toiselle ihmiselle se, että se nousee edes ylös ja lähtee vähän liikkeelle niin voi olla jo tosi tärkeetä, et se toimii ihmisillä niin niinku erilailla se liikuntakin.
Ella: Joo.
Veera: Tai tekee ihan mitä vaan, muuta mikä vaatii niinku sun huomion tavallaan
Ella: Niinpä
Veera: Niin ja onhan tosta liikunnasta paljon niinku, tutkimuksia ihan niinku et miten se vaikuttaa aivokemiaan ja kaikkeen, että serotoniini serotoniini lisääntyy ja se taas niinkun helpottaa ahdistukseen ja näin, niin se on kyllä varmasti ihan niinku tieteellisesti fakta, että se auttaa monia, myös senkin puolesta.
Sanni: Kyllä ja toi oli hyvä pointti pipsalta et ei sen tarvii olla mikään rääkki treeni että se et nousee ylös sängystä ja lähtee vaikka ulos kävelemään ja, ihan tosi pienet asiat.
Ella: Niinpä ja sit kun miettii et miten paljon kaikkii eri lajeja et niinku voi vaikka löytää sen oman mikä oikeasti sit rupee niinku auttamaan tai kokee sen hyödylliseks siinä. Niin tota, paljon mahdollisuuksia.
Pipsa: Niin just tota olin sanomassakin, että niinku tärkee löytää itelle semmone toimiva liikuntamuoto ja tapa et mistä oikeesti sitten tykkää ja saa semmosta niinku energiaa ja lisä buustia.
Ella: Niimpä.
Veera: Ja sitte just voi vaikka niinku sopii jonkun ystävän kanssa, että tiettyinä päivinä mennää, jos se niinku helpottaa sitä, koska jos se oikeasti ihmistä niinku ahdistaa sillee oikein kunnolla niin sehän voi olla tosi vaikee nousta sieltä sohvan pohjalta sillon.
Sanni: Se välillä vaatii sen, että kaveri on silleen, että hei että lähetkö kävelylle tai.
Ella: Joo. Niinpä.
Speaker 2: Ja voihan just lähtee tämmöselle niin sanotulle mielenterveys kävelylle, et mennään kaverin kaa ja keskustellaan asioista ja, ollaan niinku tosi rennosti ja silleen että.
Ella: Niinpä.
Veera: Mut se olis tosi hyvä niinku, et sen aikatauluttas jo etukäteen, että keskiviikkona mennään kello 10.00 tyyliin niin sit sinne tulee mentyä, olkoot mikä olo tahansa.
Emilia: Jos ei tee mieli vaikka jutella niin voitte vaan kävellä ihan hiljaa ja
Sanni: Niinpä.
Ella: Niinpä.
Emilia: Seki on parempi ku ei mitään.
Sanni: Ei se tarvii, voi olla oikeasti vaan hiljaa ja kävellä kattella maisemia ja.
Emilia: Jep.
Ella: Joo tästä tuli tosi hyvä, hyviä vinkkejä mun mielestä.
Pipsa: Joo ja varmasti saatii kyl tosi laajasti myös niinku jokaselle kuulijakunnalle jotakin, et vähän sillee semmosta rennompaa, mut sit ehkä vähän myös semmost myös, syvemmän ahdistuksen niinku keinoja, mitkä auttaa niin.
Veera: Kyllä
Emilia: Monipuolisesti.
Veera: Joo ja varmaan on niinku vaikka, se no siis ihan niinku, riippuen ihmisestä, et kenelle nyt toimii mikäkin että.
Sanni: Kyllä, onhan niitä vielä varmasti tosi paljon enemmänkin näitä keinoja, mutta tässä oli mun mielestä tosi hyviä.
Pipsa: Ja vaikka nää kaikki ei toimisikaan niin tää joku jotenkin vähän, niinku herättelee ajattelemaan niitä keinoja että.
Emilia: Joo, toivottavasti.
Veera: Niinpä.
Ella: Kyllä.
Sanni: Mut hei kuulijat, muistakaa, että jos te tunnette ahdistusta nii on monia eri paikkoja mist voi saada tukee siihen ahdistukseen. Esimerkiksi mielenterveystalon sivuilla on omahoito ohjelma, sitten on sekasin chatti missä voi keskustella, jaa korkeakouluopiskelijoille on varmasti kaikille tuttu YTHS:ssä ja myös kuraattoripalvelut. Mut hei, nyt on meidän aika kiittää kuulijoita, että jaksoitte kuunnella meidän höpöttelyjä tänne asti. Ja kiitos myös Veera Emilia Pipsa ja Ella, että annoitte vinkkejä muillekin, mutta hei, ei muuta kuin kiitos ja moro.
Emilia, Pipsa, Veera ja Ella: Moikka! Kiitos, kiitos, moikka!
Karina:
(musiikkia) Tämä oli hyvinvointi vaakalaudalla podcast. Kiitos kun kuuntelit ja toivottavasti käyt myös kuuntelemassa sosionomiopiskelijoiden podcast-sarjan loputkin jaksot. Minä olen karina Björninen, muista pitää itsestäsi huolta, jottei sinun hyvinvointi joudu vaakalaudalle. (musiikkia)
