Karina: Hyvinvointi vaakalaudalla season 2. Tervetuloa kuuntelemaan podcast sarjan uutta tuotantokautta. Tässä podcast sarjassa sosionomiopiskelijat käsittelevät opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia aiheita rohkealla otteella. Sarja on tuotettu eri ikäisten mielenterveystyön osaamisen syventäminen opintojakson oppimistehtävänä. Minä olen Karina Björninen, mielenterveys- ja päihdetyön lehtori ja toivotan teille mielenkiintoisia kuunteluhetkiä meidän hyvinvointi vaakalaudalla season 2-sarjan parissa.
Jutta: Moi mä oon Jutta.
Julia: Moi mä oon Julia.
Salla: Moi mä oon Salla ja me ollaan kolmannen vuoden sosionomi opiskelijoita ja meillä on myös editointitiimissä Meeri. Ja mä ajattelin kysyä teiltä ensimmäiseksi, että mitä teille tulee mieleen suorittamisesta?
Julia: No mulla tulee suorittamisesta ainakin ekana mieleen se, miten nykyään niin somessakin ja ylipäätään tuntuu yhteiskunnassa olevan semmoinen suorittamisen kulttuuri. Ja ihannoidaan sellaista, että hirveästi tekee koko ajan kaikkea ja mä liitän siihen samaan ajatukseen myös sen jotenkin semmoiseen riittämättömyyden tunteen semmoisen, että pitäisi aina tehdä jotenkin enemmän ja paremmin.
Jutta: Tuo riittämättömyyden tunne on just oikee sana kuvaamaan sitä. Ja mulle tulee suorittamisesta mieleen koulu, niinku yksinkertaisesti.
Julia: Ja työelämä.
Jutta: Nii.
Julia: Nykyään paljon puhutaan siitä, kuinka paljon työelämä vaatii. Ja just jotenkin, ehkä itsekin oon saanut semmoisen kuvan, että ihannoidaan semmoista, että tehdään hirveästi töitä ja suoritetaan koulua ja, että jotenkin ihannoidaan sellaista, että tehdään tosi paljon, että jotenkin sitä ei niinku hirveästi arvosteta, että jos pitää huolta itsestään ja lepää. Vaan, että mitä enemmän sä vähän niin kun teet töitä ja hommia niin sen parempi ja arvokkaampi yksilö sä oot yhteiskunnassa.
Salla: Tuossa ehkä opiskelijana on niinku hankala just, kun tosi moni opiskelija joutuu käymään töissä opiskelujen ohella. Niin tavallaan pitää hoitaa ne deadlinet mitä kursseista ja opinnoista tulee, ja sen päälle pitäisi vielä käydä töissä. Niin se on ehkä opiskelijoilla tää aihe on niinku tosi sellainen, joka puhututtaa ehkä ihmisiä.
Julia: Joo siitä on ollut paljon keskustelua kyllä niinku sosiaalisessa mediassa. Just viime kesänä esimerkiksi 2024 kesänä. Kun tuli näitä uusia leikkauksia, vaikka opiskelijoiden asumistukeen tai tulee muutoksia, niin se herätti kyllä paljon keskustelua just esimerkiksi TikTokissa. Just kuinka, niin kun etenkin semmoiset, jotka ei ole opiskelijoita itse, niin on sitä mieltä, että pitäisi vaan jaksaa ja tehdä paljon töitä, ja jaksaa samalla käydä koulussa ja hoitaa ne kaikki velvollisuudet niin kun tavallaan täydellisesti. Ja sitten mulla tuli mieleen se, että kyllähän yhteiskunnassa palkitaan, tai niinku annetaan kaikennäköisiä palkintoja ja niinku arvostusta kaikista erilaisista teoista. Ja toisaalta mä ymmärrän sen, mutta just esimerkiksi koulumaailmassakin, että sä saat stipendin siitä, että sä olet tehnyt jotain. Että tavallaan aina, että saat jonkun hyvän palautteen tai palkinnon tai jotain niin se edellyttää sitä, että sä teet jonkun suorituksen. Että ei kukaan tuu kehumaan sua siitä, että hei hyvä sä otit aikaa itsellesi. Ja hei hyvä, että sä lepäsit, kun susta tuntui siltä. Tai ei kukaan tule kehumaan sua siitä, että hei sä teit ihan OK suorituksen ja se riitti tällä kertaa.
Jutta: Ja me kaikki ollaan katsottu Naistenkartano ry:n “Suorittaminen elämäntapana” webinaarin, jossa Tuula Yrjö-Koskinen, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, niin puhui myös siitä, että meidän yhteiskunta on viallinen, että tää suorittaminen ei ole vaan yksilön ongelma vaan, että meidän yhteiskunnan pitäisi oikeasti muuttua. Ja että nuorten uupumus ja pahoinvointi, niin on terve reaktio epäterveeseen elämänmenoon.
Salla: Mun mielestä se pointti oli tosi hyvä, kun se jotenkin kertoo, ehkä siitä tilanteesta tai silleen, jotenkin tiivistää ton jutun pointin.
Julia: Mun mielestä toi webinaari oli kanssa tosi hyvä ja jotenkin, vaikka se oli pitkä niin siinä oli paljon hyvää asiaa ja jotenkin ehkä tohon liittyen, voisin nostaa esiin ton korkeakouluopiskelijoiden terveys ja hyvinvointikyselytutkimuksen tulokset, jotka tulee silleen ripotellen pikkuhiljaa, tän vuoden tulokset. Niin nyt on tullut kuormittuneisuusuudesta. Ja siinä oli, että 2021 vuoden tutkimustuloksiin verrattuna niin se kuormittuneisuus korkeakouluopiskelijoille on vähentynyt, mutta kuitenkin kaksikymmentäyhdeksän prosenttia, korkeakouluopiskelijoista kokee merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Jotenkin toikin ehkä, jotenkin korreloi siihen, että se ei ole vaan yksilön, vinkkelissä se suorittaminen ja yksilön omakohtainen asia, se suorittaminen vaan, että se on ihan oikeasti myös yhteiskunnassa.
Salla: Musta tuntuu, että nykyään kun maailmassa myös niinku varsinkin, ehkä kun opiskelee sosiaalialalla niin siihen osataan keskittyä, että ammattilaisten hyvinvointiin ja ne opiskeluhyvinvointiin. Et siihen jotenkin paljon panostetaan, että ei tule semmoista merkittävää stressiä tai uupumusta tai sillee. Että musta tuntuu, että jos siinä oli vähän laskenut, niin nykyään myös osataan ehkä opettajien tasolta tai jotenkin kiinnitä siihen asiaan huomiota.
Jutta: Ehkä hyvä silleen huomata myös, että kaikki suorittaa joskus ja suorittaminen on myös silleen ihan OK joskus. Mutta sitten kun se menee sen ylisuorittaminen puolelle ja semmoiselle, niin silloin se on oikeasti vaarallista ja huonoksi sulle.
Salla: Nii se voi olla hyvä asia silloin kun oikeasti täytyy tehdä joitakin asioita, mutta nimenomaan, että jos menee oikeesti yli niin sitten se on eri asia.
Julia: Joo mun pitää kompata tuohon, että sen myötä, kun tämä on noussut puheenaiheeksi monessa paikassa, niin et positiivista on just se, siihen osataan kiinnittää huomiota ja osataan, ehkä myös just sillä lailla ennaltaehkäisevästi kiinnittää huomiota niihin asioihin. Ja sitten järjestää, vaikka jotain opetusta ja tehtäviä ja kaikkea tällaista sen mukaan. Ja tuohon liittyen, niin kun suorittamisen seurauksiin liittyen mä luin Nyyti ry:n nettisivuilta uupumuksesta. Nyyti ry on opiskelijoiden mielenterveystyötä tekevä järjestö. Ja luin siis nimenomaan opiskelu uupumuksesta niin, siinä oli just lueteltu, jos miettii just sitä, että milloin se suorittaminen on semmoista just ylisuorittamista ja negatiivista. Niin just näitä uupumuksen merkkejä on lueteltu täällä sivuilla esimerkiksi näin, että se uupumus on väsymystä, joka ei helpota siitä levosta huolimatta ja sitten se, et on jotenkin semmoinen kyyninen suhtautuminen niihin omiin opintoihin ja alkaa kyseenalaistamaan sitä, että onko sillä mitään merkitystä. Ja sitten semmoinen mikä tuli tässä heti alkuun, niin se riittämättömyyden tunne ja sitten kaiken tän kautta niin emotionaalisia ja kognitiivisia haasteita. Esimerkiksi tunnesäätelyssä ja voi olla tosi semmoinen ärtynyt tai tosi itkuinen, jotenkin semmoinen alentunut mieliala. Ja sitten kognitiivisessa haasteissa esimerkiksi, että on vaikeus muistaa asioita ja aika paljon on nykyään muutenkin noita keskittymisen haasteita. Ja sitten tietenkin näiden kaikkien yhteissummana niin, voi tulla niitä heikompia suorituksia, niin kuin omaan normaaliin taitotasoon verrattuna. Ja toi uupumus on just omastakin mielestä semmoinen mitä välillä miettii, että tuollakin sivuilla oli, että se syntyy niin vähitellen, niin sitä voi olla niin vaikea huomata. Että se ei ja se ei ole niinku välttämättä, että joka päivä on sellainen olo, vaan nyt joinain päivinä on parempi olo ja joinain päivinä vähän huonompi. Että pitää kyllä olla tuntosarvet, sillä lailla herkillä, että tunnistaa itsessään ne uupumuksen merkit.
Salla: Joo musta tuntuu, et tuoho suorittamiseen saattaa jäädä koukkuun, että tavallaan joka päivä pitää olla sellainen parempi. Ja sitten ei tajua myös niitä uupumuksen tai suorittamisen seurauksia, niitä huonoja merkkejä. Jos on koko ajan semmoinen vaatimustaso itellä, että pitää tehdä jotain paremmin.
Julia: Ja sitten on jotenkin helposti, ehkä semmoisessa jatkuvassa ylivireystilassa. Ja sitten esimerkiksi pitkittynyt stressi liittyy siihen aika lailla niin kiihdyttää just stressihormonien tuotantoa. Joka pitää yllä sellaista just sitä ylivireyttä. Ja sitten no liittyy myös tuohon uupumukseen, mutta myös tuohon ylivireystilaan, että voi tulla helposti kaikkia uniongelmia, joka sitten taas helposti voimistaa niitä kaikkia muita oireita. Esimerkiksi just mielialan ongelmia, alentunutta mielialaa ja sellasta.
Salla: Onko teillä muuten perfektionismii? Koska musta tuntuu et, se on niinku, aika todella vahvasti liittännäinen tähän suorittamiseen tai nimenomaan ylisuorittamiseen.
Jutta: Mä en koe olevani yhtään perfektionisti.
Julia: No mä taas koen olleeni melkein koko elämäni, jollain tasolla perfektionistinen ihminen. Ja oon edelleen, mutta nykyään siihen on osannut tai oon ruvennut kiinnittämään siihen huomioo, että on paljon just koulun suhteen, paljon semmoisia vähän ehkä kohtuuttomiakin vaatimuksia, mitä ei ikinä asettaisi kellekään muulle. Mutta itelle just vaikka, että joka ikisestä kurssista, joka ikisestä tentistä pitäisi saada nelonen tai vitonen, mieluiten vitonen, mutta nelonenkin menee. Ja niinku, jotenkin semmoista, semmoista kohtuutonta mitä ei ikinä niinku vaatisi muilta. Ja että kaikki pitää tehdä niin täydellisesti, että vaikka olisi voimavarat vähän lopussa tai jotain muuta, niin silti pitää kumminkin aina pystyä siihen parhaimpaan suoritukseen, mitä ei kuitenkaan sitten todellakaan, niinku en vaatisi muilta. Enkä osaisikaan vaatia. Mut joo kyllä mä kyllä mä koen itsekin, että se on tohon suorittamiseen tosi paljolti yhteydessä tai, että ne ilmiöt vähän niinku voimistaa toisia.
Salla: Toi on varmaan ehkä tärkein pointti, että sä et ikinä vaatisi sitä keltään muulta. Että miksi pitää sitten itseltä vaatii semmoista mitä ei oikeasti, keltään muulta niinku ei kukaan vaadi sellaisii muilta.
Julia: Niinpä ja sit se on jotenkin, että ei kukaan muu vaadi niitä multa, ei kukaan opettaja tai kukaan muukaan oo sillee, että hei sun on pakko saada vitonen tai sun on pakko saada nelonen tai, että sun pitää aina suoriutua täydellisesti, että se onkin niin jännä, että miten se on siellä oman pään sisällä. Mutta sitten taas just toi, suorituskulttuuri ruokkii sitä aika paljon.
Salla: Tossa on ehkä sitten tärkeätä vaan semmoinen, että puhuu itelle tai yrittäisi puhua itselleen lempeesti ja vähän semmoisen oman mindsetin niinku muuttaminen ja itsemyötätunto. Koska se on tärkee opetella ja erityisesti kun ollaan tällä alalla, niin kun me pyöritän tämmöisessä mielen haasteiden parissa, ehkä työelämässä, niin se on tosi tärkeä taito olla itelle semmoinen myötätuntoinen, koska että me voidaan auttaa jotain muuta näiden haasteiden kanssa, niin pitää myös pystyä ymmärtää, että ei itsekään ole se paras. Tai että ei ite aina pysty kaikkeen, mutta niinku tärkeintä että yrittää.
Jutta: Ja niinku siinä webinaarissakin se Tuula Yrjö-Koskinen sano, niin se puhu just siitä, että muutos on prosessi, että sä et voi vaan mennä siitä, että sä oot aina suorittanut, siihen että sä et enää suorita tiedätkö ollenkaan, vaan että se ottaa aikaa ja siihen pitää oikeasti opetella.
Salla: Nii ja tavallaan ei nyt sitä tarvitse jättää kokonaan pois, vaan semmoinen nimenomaa ylisuorittaminen, se yli pois siitä suorittamisesta.
Julia: Joo ja sitten niin kun ihan tossa uupumuksen tunnistamisessa ja suorittamisessa ja kaikessa, just tosi oleellista on se itsetuntemus, että tunnistaa itsestäni niitä merkkejä, että koska alkaa loppua ne voimavarat, koska alkaa tulla semmoista kuormitusta, että hei nyt pitäisi ehkä hidastaa. Koska ilman, että sä pystyt tunnistamaan niitä, niin sä et myöskään voi vaikuttaa siihen sun omaan toimintaan ja tavallaan vaikuttaa siihen, että mihin suuntaan se, vaikka uupumus menee tai tai se suorittaminen. Tai ylipäätään elämässä, että sä voit tehdä muutoksia, sun täytyy tunnistaa niitä tekijöitä.
(Välimusiikki)
Salla: Sä olit ainakin Jutta tutustunut yhteen omahoito-ohjelmaan mitä löytyy mielenterveystalon sivuilla. Niitä on kyllä tullut käsiteltyä monella kurssilla, erilaisia omahoito-ohjelmia ja ne on ainakin mitä itse tullut katottuu, niin tosi hyviä semmoisia matalan kynnyksen, mitä voi nimenomaan itse niinku kotona tutustua.
Jutta: Tää on siis just suorittajan omahoito-ohjelma ja siinä siis luki näin, että omahoito-ohjelma on tarkoitettu liialliseen tunnollisuuteen, perfektionismiin ja ylisuorittamiseen taipuvaisille, herkästi riittämättömyyttä tunteville tai häpeää kokeville ja suoriutumistaan muihin vertaileville. Ja sitten siinä oli just erilaisia tehtäviä, joiden kautta voi harjoitella sitä, että sä et olisi enää niinku ylisuorittaja ja näin. Niin siellä oli esimerkiksi semmoisia tehtäviä, kun epävarmuuden sietäminen ja hiljennä sisäinen kriitikkosi, jotka on aika vaikeita tehtäviä, että ei ole mikään helppokaan homma silleen.
Salla: Toi on hyvä tuo hiljainen sisäinen kriitikkosi, koska varmaan kaikki me ollaan kriitikoita niinku omalla tavallaan. Ei välttämättä siihen suorittamiseen vaan johonkin, tuo voi pätee mihin tahansa muuhunkin niinku mitä kritisoi tavallaan itsessään.
Julia: Siis mä voisin ainakin perfektionistisena ihmisenä niin kokeilla tota. Siis kuulostaa siltä, että olisi paljon hyödyllisiä juttuja. Mäkin olin tutustunut joihinkin noihin mielenterveystalon omahoito-ohjelmiin ihan just tälleen opintojen puolesta, mutta sitten nyt myös erityisesti tän podcastin takia. Niin tutustuin tämmöiseen opiskelu uupumuksen ehkäisyn omahoito-ohjelmaan. Ja tää kuulosti kanssa semmoiselta hyvältä, että täältäkin saa just niitä tai, että on niitä tehtäviä ja saa kaikkia semmoisia työkaluja siihen, aiheen käsittelyyn ja sitten tavallaan, että sitten kun on tehnyt sen omahoito-ohjelman, käyny läpi, niin täällä mielenterveystalon sivuillakin lukee näin hyvin, että eväitä jatkoon. Että semmoisia mitä voi sitten jatkossakin hyödyntää. Ja nää omahoito-ohjelmat on just semmoisia matalan kynnyksen apukeinoja mitä voi tehdä ihan itsekin, mutta sitten niitä voi myös ihan ammattilaisen tuella tehä.
Salla: Jos alkaa itsessä huomaa noita suorittamisen negatiivisia seurauksia, niin onneksi on olemassa, just noita matalan kynnyksen apuja, kuten noi omahoito-ohjelmat mielenterveystalon sivuilla. Tai sitten esimerkiksi YTHS on hyvä korkeakouluopiskelijoille.
Julia: Ja ihan työelämässä niin työterveyteen ottaa yhteyttä, tai ihan kuka vaan niin omaan terveysasemaan, koska nykyään tää ilmiö uupumus ja tällainen on hyvin tiedossa ja siihen saa kyllä apua.
Salla: Kiitos kun kuuntelit tän jakson ja toivottavasti opitte jotain uutta.
Julia: Heippa.
Jutta: Moikka.
Salla: Moikka.
Karina: Tämä oli hyvinvointi vaakalaudalla podcast. Kiitos kun kuuntelit ja toivottavasti käyt myös kuuntelemassa sosionomiopiskelijoiden podcast sarjan loputkin jaksot. Minä olen Karina Björninen, muista pitää itsestäsi huolta, jottei sinun hyvinvointisi joudu vaakalaudalle.
