Puhuja 1 – intro / Karina Björninen
Hyvinvointi vaakalaudalla season 2. Tervetuloa kuuntelemaan podcastsarjan uutta tuotantokautta. Tässä podcast sarjassa sosionomiopiskelijat käsittelevät opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia aiheita rohkealla otteella. Sarja on tuotettu eri ikäisten mielenterveystyön osaamisen syventäminen opintojakson oppimistehtävänä. Minä olen Karina Björninen, mielenterveys ja päihdetyön lehtori ja toivotan teille mielenkiintoisia kuunteluhetkiä. Meidän, hyvinvointi vaakalaudalla season 2 sarjan parissa.
Puhuja 2 – Vilma
Hellurei ja hellät tunteet. Tervetuloa kuuntelemaan meidän podijaksoa. Tänään täällä mukana, Vilma, Sanna, Emilia ja Inka ja meillä oli tosiaan aiheena ammatti-identiteetti. Ehkä sen kriisiytyminen ja sen muodostuminen, mutta ennen kun mennään siihen yhtään se syvemmin, niin käydään nopea kuulumiskierros, niin mitä teille kuuluu?
Puhuja 4 – Sanna
Ihan hyvää, aika rankka syksy ollut ja paljon kaikkia kouluhommia. Mutta muuten ihan OK.
Puhuja 3 – Inka
Ihan hyvää kuuluu. Kiitos kysymästä. Opinnot on toki näin kolmosella vähän vaativampia ja aika paljon kurssit vaatii läsnäoloa ja tehtäviä on ollut ihan kivasti.
Puhuja 5 – Emilia
Kyllä ja sitten oman haasteen tuo myös se, että me kaikki käyään enemmän tai vähemmän töissä täs, opintojen ohella niin se tuo omat lisähaasteet, kun pitää sovittaa aikataulut yhteen ja ressiä riittää.
Puhuja 4 – Sanna
Joo ja oon huomannut, että ammatillisuuteen liittyvät paineet kasvaa. Ja se että mihin haluaa työllistyä niin. Sitä on ruvennut miettimään nyt enemmän.
Puhuja 2 – Vilma
Kyllä voin allekirjoittaa. Ihan samojen asioiden kanssa painin mitä teillä tuli tässä nyt ilmi.
Puhuja 5 – Emilia
Kyllä ja sitku pitäisi vielä keretä lepäämäänkin jossain välissä niin.
Puhuja 5 – Emilia
No sit jos aloitetaan ihan siitä, että mistä se ammatti-identiteetti muodostuu, niin sen ammatti-identiteetin muodostaa ne ammattiin liittyvät vaatimukset, arvot, normit ja merkitykset. Ja sitten tietenkin siihen liitettynä se oma persoona. Ja se silleen se käsitys itsestä suhteessa siihen omaan työhön.
Puhuja 2 – Vilma
No niin, nyt onkin sitten avattu tuota käsitettä vähän enemmän ja mä halusinkin kysyä teiltä, että miten te ootte kokenu teidän oman ammatti-identiteetin muodostumisen?
Puhuja 3 – Inka
Ite aattelen, että pohja on tietysti siinä omassa persoonassa, mikä on hyvä työväline alalla ja teoria mitä koulussa opetellaan, johdattelee sitten kohti ammattitaitoa ja käytännön harjoittelut, koen että vahvistaa sitten näitä asioita. Ja sitten kun työllistyy, niin täytyisi luottaa siihen, että on ammatillinen ja osaa.
Puhuja 5 – Emilia
Kyllä, että kyllä se miun mielestkin lähtee ihan siitä niinku ihan jo siitä että mitä sie aattelet niinku omista kyvyistä ja taidoista, että uskotko ittees ja silleen että pärjäät ammatillisesti ja että just että on sitä itseluottamusta ja sit myös se on tärkeetä, että osaa niinku reflektoida sitä omaa, omaa niinku tekemistä, että ilman sitä ei myöskään voi kehittää itteään ammatillisesti, et jos ei tarkastele sitä omaa, niinku toimintaa. Ja sitä just, että vaikka että onko toiminut oikein niinku tietyis tilanteissa vaikka harjoitteluissa ja muissa.
Puhuja 2 – Vilma
Mm m toi on kyllä ihan totta.
Puhuja 3 – Inka
Itse reflektioon liittyen niin, minkälaisia palautteen vastaanottajia ootte? Esimerkiksi harjoittelun ohjaajan palautteet tai tällaiset tilanteet?
Puhuja 2 – Vilma
No kyllä mun ainaki täytyy sanoa omasta kokemuksesta, että no ihan hirveästi ei ole tullu negatiivista palautetta niinku harkoista, mut ei se oo niinku se positiivisenkaa vastaanottaminen ollu niinku itelle kauheen helppoa, että kyl sitä niinku joutunu harjotella, täs vuosien aikana ja kyl se on niinku harjaantunukkin, mut aina on niinku lisää petrattavaa. Täytyy kyl sanoo.
Puhuja 4 – Sanna
Ooks miettinyt sitä, että jos sun on vaikee ottaa positiivista palautetta vastaan, niin se vois johtua siitä, että niitä omia vahvuuksia on vaikee tunnistaa.
Puhuja 2 – Vilma
No joo siis kyllä mä myönnän jotta, en varmastikaan osaa tunnistaa niitä nii hyvi, että kenties toi voi niin kun johtaa juurensa jostakin lapsuudesta tai vastaavasta. Tai sitten toi on vaa iha tollasta nöyrän suomalaasen luonnevikaa, et o hankala ottaa sitä positiivista vastaa. En tiedä kumpi, mut tuos on varmasti vielä paljon pohrittavaa ittelle. Mut Inka oliks sul joku ajatus viel tähän?
Puhuja 3 – Inka
Joo ite pohdin kans, et joskus jos, saa sitä negatiivisempaa palautetta, niin se voi tuntua joo pahalta, mut toisaalta se voi liittyy jotenkin kans sellaseen, et joku on vaan erilainen ammattilainen kuin sää. Ja tietysti sitten jos se palaute on sen mukaista missä huomaa itekin kehitettävää, niin siin on sitte sellaise kasvun paikka, et ei hyökkäyksenä palautetta vastaan vaa, pohtien siltä kannalta jos ei oo vaikka huomannut tällaista itsessään.
Puhuja 5 – Emilia
No ent sit, minkälaisii haasteita te ootte huomannu siinä ammatti-identiteetin muodostumisessa?
Puhuja 4 – Sanna
No mun mielestä on ollu vaikeeta oppia ja ymmärtää, että kaikkia ei voi auttaa vaikka haluaisi, mutta. Että se ei tarkota, että sä olisit huono sun työssä vaikka sä et kaikille sais tarvittavaa apua tai et sais ihmistä ottamaan vastaan sitä apua, mitä tarjotaan.
Puhuja 2 – Vilma
Mm niinpä. Ja ite oon jotenki tosi paljon paininu sen ajatuksen kans, että onko niinku ylipäätään sopiva tälle alalle koska. Mulla ei ainakaan oo mistään. Meil on nyt 3 harkkaa ollu ja mulla ei oo mistään vielä tullu sellasta. Paloa. Mihinkään noista sektoreista. Missä on harkan tehny, niin niitä kohtaa, että jotenki paljon pohtinu sitä et onko tää ees oma juttu ja käyny jopa niinkin syvis vesis, että miettiny ihan alanvaihtoa. Et oisko se sitten vaikka ennemmin joku kaupallinen ala tai joku aivan muu, mutta täällä nyt vielä ainaki toistaiseksi ollaan ja näillä mennään.
Puhuja 5 Emilia
Kyllä ja mie uskon et se on ihan niinku luonnollista, että et niinku voi tulla kaikenlaisia ajatuksia, että kyl mieki oon paininut niitten ajatusten kanssa, just että. Että onko tää oikeesti oma juttu, et se on ollut välillä semmoista tunteiden vuoristorataa ja sitten mie oon huomannut kanssa harkoissa sen, että et siellä joissain paikoissa on tullut semmonen kokemus, että siellä niinku oletettais jo, että sie oot jo täysin valmis ammattilainen. Että et ei jotenkin oo saanu aina olla ehkä niin rauhassa siinä opiskelijan roolissa, että vähän niinku ois et haastatellaan silleenki että ois menos jo työhaastatteluu ja oletetaan niinku että. Pitäs jo kaikki osata, vaikka siellä ollaan oikeesti vasta vielä niinku oppimassa.
Puhuja 3 Inka
Onneks tää meidän työkenttä on sen verran laaja, että mä jotenkin jaksan uskoo siihen, että kaikille löytyy se oma paikka. Ja se oiski tärkeintä, että siellä paikassa sitten pystyy hyödyntää niitä omia vahvuuksia ja kokea, että on parhaimmillaan ja toisaalta kans niinku oma itsensä.
Puhuja 4 Sanna
Entä millasia tunteita tuleva työelämä teissä sit herättää?
Puhuja 3 Inka
No jännittää tietysti, että saako töitä ja missä edes sitte haluaa olla töissä. Mulle on jääny mieleen kummittelemaan eräs lausahdus, jonka on kuullu tässä opintojen aikana. Että kun valmistutte meette töihin mitä on tarjolla eikä välttämättä sinne mihkä haluisitte.
Puhuja 2 Vilma
No joo muistan kyllä samaisen kommentin että jäi jotenkin elävästi mieleen, että ohan toi vähä niinku rumasti sanottu, mutta toisaalta se on kyllä fakta ja mitä täs ny on seurannu vähääkään tota uutisointia niin sieltä näkee kuinka järjestöiltä hallitus on leikkaamas isoja paloja rahootuksesta ja hyvinvointialueilla on rekrykiellot, nii niin kyllä se vähän niinku silleen harmaita hiuksia aiheuttaa itellä ja iha vaa jos meet duunitorii kattomaan nii mitä meillä on sosionomeille siellä tällä hetkellä tarjolla ni varhaiskasvatuksen paikkoja lastensuojeluyksiköistä olis ohjaajista pulaa, mut ne ei ainakaa itelle oo ne vaihtoehdot mihin itse haluais töihin.
Puhuja 3 Inka
Joo toi kuulostaa masentavalta kieltämättä, koska kyllä meidän yhteiskunta tarvitsee niitä palveluja. Siten myös meitä että komppaan Vilmaa tuossa, että noi hallituksen leikkaukset ja päätökset huolettaa. Kun jo nykysten työntekijöiden työpaikat lähtee alta ja uusia ei palkata. Saatika sitten meitä vastavalmistuneita sosionomeja.
Puhuja 5 Emilia
Kyllä ja sit ku sosiaalialaa on vähä niinku pidetty tai voisi sanoa silleen et vähä niinku markkinoitu sellasena että töitä varmasti on ja pääsee mihin vaan haluaa et muistaa sen ku itekin oon sillon aikoinaan kertonu että lähtee sosionomiks opiskelemaan niin on todettu että työpaikat ei varmasti lopu kesken ja kyllähän se tilanne varmasti on sillo muutama vuos sitte ollu vähän erilainen, mut nyt kyllä kieltämättä vähän huolettaa tää tilanne, että mikä siellä on sitte vastassa kun valmistuu että, tietynlaiset pilvilinnat on kyllä romahtanut, että nähtäväksi jää miten tässä sit käy.
Puhuja 3 Inka
Loppuun tämmönen vinkkaus tälläsesta Laurean artikkelista, kun ammatillisen identiteetin vahvistaminen sotealalla. Mitä väliä sillä on? Vähän viitaten yhteenvetona. Voidaan siis todeta, että ammatti identiteetin rakentaminen alkaa koulutuksen aikana, mutta tulevaisuudessakin se voi järkkyä ja muuttua.
Puhuja 4 Sanna
Joo elikkä työelämän muutokset kans aiheuttaa sellasen jatkuvan ammatti identiteetin uudelleen muodostumisen.
Puhuja 5 Emilia
Ja kyllähän se myönteinen ammatti identiteetti auttaa jaksamaan sitte tulevaisuudes siin työssä, että se on tärkeä osa sitä työssä jaksamista.
Puhuja 2 Vilma
No mut hei vaihretaa aihetta vähä ilosempaa tähän lopuksi ja annetaas tota meidän kuulijoille vähä vinkkejä miten lähtee vahvistamaan sitä omaa ammatti identiteettiä.
Puhuja 3 Inka
Joo eli opettele kehumaan itteäs. Se todellakin on taito ja sen voi opetella. Vältä sitä vertailua muihin ja siis hyvä itsetunto edistää ammatti identiteettiä.
Puhuja 4 Sanna
Joo ja vaatikaa kunnon palautetta ja ohjausta harjoitteluista. Se auttaa itse reflektoimisessa.
Puhuja 5 Emilia
Kyllä ja sit toki kaiken a ja o, et pitää muistaa myös olla armollinen ittelle, että tässä ollaan ikuisella oppimismatkalla, et se oppiminen ei pääty siihen valmistumiseen eikä sitä varmaan koskaan oo täysin valmis, et se täytyy muistaa.
Puhuja 4 Sanna
Ja muistakaa että te ette oo yksin, että niistä luokkakavereista saa sitten sitä tukea.
Puhuja 3 Inka
Jep ja kriisit on iha normaaleja opintoje aikana.
Puhuja 2 Vilma
Ne kuuluu siihen matkaan.
Puhuja 5 Emilia
Kyllä.
Puhuja 3 Inka
Näin.
Puhuja 5 Emilia
Osa prosessia.
Puhuja 2 Vilma
Mutta kiitos paljon kuuntelusta ja tsemppiä kaikille.
Puhuja 5 Emilia
Kiitos.
Puhuja 3 Inka
Tsemppiä!
Puhuja 4 Sanna
Kiitos.
Puhuja 3 Inka
Heippaa.
Puhuja 5 Emilia
Heippaa.
Puhuja 2 Vilma
Moikkaa.
Puhuja 4 Sanna
Moi moii.
Puhuja 1 Karina
Tämä oli hyvinvointi vaakalaudalla podcast. Kiitos kun kuuntelit ja toivottavasti käyt kuuntelemassa sosionomiopiskelijoiden podcast sarjan loputkin jaksot. Minä olen Karina Björninen muista pitää itsestäsi huolta, jottei sinun hyvinvointi joudu vaakalaudalle.
