Huolimatta siitä, että ammattikorkeakoulun tehtävänä on tuottaa työelämäorientoitunutta ja käytännönläheistä opetusta, substanssiteorian pitäisi kuitenkin olla kaiken opetuksen tausta- ja lähtötekijänä. Opintokokonaisuuden teoreettisen viitekehyksen opettamiseen on kuitenkin monenlaisia eri tapoja. Perinteisesti opintojaksojen tunneilla on korkeakoulussa panostettu opettajalähtöiseen luentotyyppiseen opetusmetodiin, joka edelleen vahvasti pitää pintansa monien opettajien pedagogiikassa. Opettaja valmistelee teoreettisesta aiheesta esimerkiksi PowerPoint-luennon, opettaa aiheen oppitunneilla ja valitsemallaan tenttimuodolla testaa kurssin aikana tai päätteeksi, onko oppimistavoite täyttynyt.
Tietoyhteiskunta on kuitenkin muuttunut viime vuosina pandemian myötä. Tiedon määrä on lisääntynyt ja saatavuus helpottunut. Tietoa on älypuhelimen napin päässä lähes rajattomasti ja nuoret ovat tottuneet avaamaan puhelimiaan kymmeniä, jollei jopa toista sataa kertaa päivässä. Keskittyminen yhteen asiaan kerralla on muuttunut nopeatempoisemmaksi, eikä pari vuotta Zoom- tai Teams-pohjalla opintojaksoja suorittaneiden opiskelijoiden kuuntelutaidot ainakaan etäopetuksessa vahvistuneet. Moni opiskelija kertoi jälkikäteen, kuinka etäopetuksessa oli liiankin helppo antaa ajatusten kulkea omia teitään tai keskittää energiansa johonkin muuhun kuin kuuntelemiseen ja oppimiseen.
Opiskelijapalautteen mukaan oppiminen on syvintä silloin, kun saa itse osallistua oppiprosessiin jo alkuvaiheessa. Tämä koskee myös teoriapohjaisia aiheita, jotka opiskellaan luokassa. Mikäli opettaja haluaa olla se, joka pitää teoriasta esityksen, voi hän motivoida opiskelijoita kuuntelemaan erilaisten digityökalujen kautta. Tämä onnistuu vaikkapa luomalla teoriaesityksen jälkeen verkkoon sanapilven, johon opiskelijat kirjaavat oppejaan tai kertaamalla ydinteorian esimerkiksi Kahoot-pelin avulla. Opettaja voi pyytää myös opiskelijoita kirjaamaan muistiinpanoja luennolta ja piirtämään näistä kuvan.
Opettajan ei ole kuitenkaan aina välttämätöntä pitää kaikkia teorialuentojaan itse, vaan myös opiskelijat voivat opettaa toisiaan. Jos opintojaksolla on vaikkapa 6 pienryhmää, voidaan jokaiselle pienryhmälle antaa oma verrokkiryhmänsä. Näin yksi ryhmä opettaa yhden luvun oppikirjasta muille ja toinen ryhmä opponoi esimerkiksi tekemällä koko luokalle aiheesta kysymyksiä. Näin jokainen pienryhmä lukee kaksi lukua kirjasta.
Opponointimenetelmänä opiskelijoiden pitämille teorialuennoille voidaan käyttää myös KEHU-mallia, jossa opiskelijaryhmän esityksen jälkeen muille ryhmille jaetaan tehtävät. Jotkut kehuvat esittäjäryhmää, joku ryhmä haastaa pohtimaan, osa kysyy kysymyksiä ja osa ryhmistä ehdottaa korjauksia tai muita vastaavia ehdotuksia.
Opiskelijalähtöiseen teoriatiedon opettamiseen voi myös sisällyttää muitakin työelämätaitoja, kuten esiintymistaidot. Muille opiskelijaryhmille voi jakaa esityksen aluksi sateenvarjomallin arviointikaavakkeena, jossa muut opintojakson pienryhmät antavat esittäjille palautetta esimerkiksi siitä, herättikö esityksen aloitus mielenkiinnon, oliko esitys suunnattu yleisölle, oliko esitys visuaalisesti ensiluokkainen ja niin edelleen.
Videot ovat aina loistava keino aktivoida opiskelijoita ja saada heidät kuuntelemaan. Asiantuntijoiden tekemiä opetusvideoita kannattaa käyttää ja jos niitä ei ole vaikkapa aiheen uutuusarvon vuoksi saataville, niitä voi aina pyytää työelämästä. Kevään 2023 Vaasan ammattikorkeakoulun myyntikurssille on myynnin ammattilainen, Samuli Salonen, valmistelut 3 modernia myyntiprosessia käsittelevää opetusvideota.
Summa summarum, aina ei opettajan tarvitse opettaa kaikkea itse, jotta opiskelijoiden teoreettinen osaaminen kartoittuisi. Päinvastoin. Monesti opiskelijoita eri tavoin aktivoivat ja osallistavat menetelmät nostavat opiskelijoiden motivaatiota ja tätä kautta oppimistulosta. Opiskelijoista on myös vaihtelun vuoksi mukava kuunnella muita ja nämä erilaiset opetusmenetelmät pitävät opintokokonaisuudet moderneina ja eloisina sekä opintojaksot monipuolisina.
