Liikaa vai sopivasti? Digitaalisen teknologian vaikutukset oppilaiden hyvinvointiin

Digitaalinen teknologia on vakiintunut osaksi koulutyön arkea, mutta sen vaikutukset oppilaiden hyvinvointiin ovat moninaisia. Se voi edistää oppimista, motivaatiota ja yhteistyötä, mutta toisaalta myös heikentää keskittymistä sekä lisätä ahdistusta, turhautumista ja nettikiusaamista. DWELL-hankkeessa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti digitaalisen teknologian käytön vaikutuksia oppilaiden hyvinvointiin.

TEKSTI | Marianne Laurila
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026043036514

Digitaalinen hyvinvointi koulutyön arjessa

Digitaalinen hyvinvointi syntyy siitä, miten käytämme teknologiaa arjessa. Se edellyttää tervettä ja tasapainoista suhdetta teknologian käyttöön sekä ymmärrystä siitä, milloin teknologian käyttö vaikuttaa myönteisesti ja kielteisesti hyvinvointiin. Olennaista on myös se, miten osaamme säädellä ja hallita näitä digitaaliseen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. (Tayiz ym., 2025.)

DWELL on Erasmus+ -ohjelman osarahoittama hanke, jossa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti digitaalisen teknologian käytön vaikutuksia 12–15-vuotiaiden oppilaiden hyvinvointiin. Hanke kokoaa yhteen kumppaneita kuudesta EU-maasta ja kehittää tutkimuslähtöisesti käytännön ratkaisuja digitaalisen hyvinvoinnin edistämiseen kouluissa eri puolilla Eurooppaa.

DWELL-hankkeessa digitaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilön kokemaa kognitiivisen, emotionaalisen, mentaalisen, sosiaalisen, fyysisen ja behavioraalisen terveyden tilaa digitaalisessa oppimisympäristössä. Siihen sisältyy myös teknologian käyttö tavalla, joka tukee tasapainoista ja merkityksellistä oppimiskokemusta. (DWELL, 2025; Vanden Abeele, 2021.)

Kuusi näkökulmaa digitaaliseen hyvinvointiin

DWELL-hankkeessa tarkasteltiin teknologian käytön vaikutuksia oppilaiden hyvinvointiin kirjallisuuskatsauksen ja metatutkimuksen pohjalta kuuden toisiaan täydentävän osa-alueen näkökulmasta (DWELL, 2025):

Kognitiivinen toiminta (cognitive functioning) kattaa tiedonkäsittelyn keskeiset osa-alueet, kuten tarkkaavaisuuden, muistin, päättelyn ja ongelmanratkaisun, jotka ovat olennaisia oppimiselle. Digitaaliset työkalut voivat tukea syvällistä oppimista sekä yksilöllisiä ja joustavia oppimispolkuja, mutta samalla jatkuvat häiriötekijät ja informaatiotulva voivat heikentää keskittymistä ja muistia.

Emotionaalinen hyvinvointi (emotional well-being) tarkoittaa kykyä tunnistaa, ymmärtää ja säädellä omia tunteita. Pelillisyys ja vuorovaikutteiset sovellukset (esim. Kahoot) voivat lisätä oppimisen iloa, innostusta ja motivaatiota, mutta kilpailu ja sosiaalinen vertailu voivat lisätä stressiä ja ahdistusta.

Mielenterveys (mental health) liittyy siihen, että oppilas näkee omat kykynsä sekä jaksaa selviytyä henkisesti koulutyön ja arjen haasteista. Digitaaliset työkalut – kuten itsearviointityökalut – voivat tukea itsetuntemusta ja hyvinvointia, mutta liiallinen ruutuaika ja jatkuva online-tila voivat lisätä kuormitusta.

Sosiaaliset suhteet (social relationships) ilmentävät oppilaan ihmissuhteiden laatua, ryhmään kuulumisen tunnetta sekä kykyä tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Digitaaliset oppimisympäristöt voivat tukea yhteistyötä ja osallisuutta, mutta kasvokkainen vuorovaikutus voi vähentyä ja riskit, kuten kiusaaminen ja ulossulkeminen, korostua.

Fyysinen terveys (physical health) kuvaa kehon kokonaisvaltaista tilaa, mukaan lukien ryhti, näkö, aktiivisuustaso, tuki- ja liikuntaelimistön terveys, uni ja energiatasot. Digitaaliset työkalut voivat lisätä aktiivisuutta ja vähentää paikallaanoloa (esim. VR, liikunta- ja terveyssovellukset), mutta liiallinen käyttö voi aiheuttaa unihäiriöitä ja fyysisiä vaivoja, kuten niska- ja selkäkipuja sekä silmien rasitusta.

Behavioraalinen hyvinvointi (behavioral well-being) näkyy oppilaan arjessa terveiden tottumusten ja rutiinien ylläpitämisenä sekä kykynä säädellä omaa toimintaa ja teknologian käyttöä. Digitaaliset oppimisympäristöt ja työkalut voivat edistää vastuullisuutta, itseohjautuvuutta ja terveiden rutiinien kehittymistä, mutta toisaalta ne voivat myös heikentää oppimista, lisätä teknologiariippuvuuden riskiä sekä altistaa tekoälyn ja verkkomateriaalien väärinkäytölle.

Kuviossa esitetään kuusi toisiinsa kytkeytyvää kuusikulmiota, jotka havainnollistavat digitaalisen teknologian käytön vaikutuksia hyvinvoinnin eri osa-alueisiin, joista on kerrottu edellä varsinaisessa tekstissä.
Kuvio 1. Digitaalisen hyvinvoinnin osa-alueet (johdettu DWELL, 2025)

Kohti tasapainoista digitaalisen teknologian käyttöä

Oppilaiden digitaalisen hyvinvoinnin tukeminen koulutyön arjessa perustuu siihen, että huomioidaan digitaalisen teknologian käytön myönteiset ja kielteiset vaikutukset kaikilla kuudella hyvinvoinnin osa-alueella. Teknologia voi parhaimmillaan lisätä hyvinvointia, mutta väärin käytettynä se voi myös heikentää sitä. Olennaista on ymmärtää, että teknologia ei ole itsessään hyvä tai huono, vaan sen vaikutukset riippuvat siitä, miten ja missä määrin sitä käytetään.

Digitaalisen hyvinvoinnin edistäminen vaatii tietoista toimintaa. Opettajien rooli on keskeinen, mutta myös vanhempien ja kouluyhteisön tuki on tärkeää. Tarvitaan käytännön työkaluja, pedagogisia ratkaisuja ja yhteisiä pelisääntöjä, jotka tukevat oppilaiden tervettä ja tasapainoista suhdetta teknologian käyttöön.

DWELL-hanke vastaa tähän tarpeeseen tarjoamalla tutkimukseen perustuvia suosituksia, itsearviointityökaluja ja koulutusmateriaaleja opettajien ja vanhempien osaamisen vahvistamiseksi, jotta he voivat omalta osaltaan tukea oppilaiden digitaalista hyvinvointia. Lue lisää hankkeesta: https://dwell.projectsgallery.eu/


Logot: DWELL-hanke, Euroopan unionin osarahoittama.

VASTUUVAPAUSLAUSEKE

Tämä julkaisu on tuotettu osana DWELL-hanketta (hankenumero 101195998), joka on Euroopan unionin osarahoittama. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat ainoastaan tämän tekstin laatijoiden näkemyksiä eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) kantaa. Euroopan unioni ja EACEA eivät ole vastuussa niistä.

Lähteet
  • DWELL (2025, julkaisematon). Report with the Findings and Conclusions of the Meta-Research and Literature Review in EN.

  • Tayiz, V., Vangölü, M. S., Özok, H. İ., & Tanhan, F. (2025). Concept of digital well-being. Psikiyatride Güncel Yaklaşımlar, 17(4), 673–686. https://doi.org/10.18863/pgy.1544897

  • Vanden Abeele, M. M. P. (2021). Digital wellbeing as a dynamic construct. Communication Theory, 31(4), 932–955. https://doi.org/10.1093/ct/qtaa024

Aiheeseen liittyvää