Mikä Setlementti?
Setlementtityön juuret ulottuvat Englantiin Itä-Lontooseen 1800- luvulle. Eräs kirkkoherra Samuel Barrton halusi auttaa vähäosaisia ja syntyi idea, että rikkaat ja köyhät voisivat asua yhdessä. Tällöin varakkaammat voisivat mm. opettaa myös vähäosaisia. Asuminen yhdessä myös lisäsi yhteisöllisyyttä. Suomeen Setlementtityö levisi sata vuotta myöhemmin. Vaasassa Setlementtityö alkoi vuonna 1948. Setlementtiyhdistys on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka toimintaa ohjaavat samat arvot kuin sen alkuaikoinakin.
Vaasan Setlementtiyhdistys hoivakoti Hopearannassa käy vuosittain useita Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. Opiskelijoiden perehdyttämiseen ei ollut ohjeistusta tai opasta saatavilla. Näin ollen jokainen ohjaaja perehdytti opiskelijansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Perehdytys ei ollut selkeää ja suunnitelmallista. Tässä oli selkeä tarve ja syntyi työkalu laadukkaaseen ohjaukseen. Työharjoittelupaikkana hoivakoti Hopearanta on mielenkiintoinen ja opettava. Hoivakoti on tehostetun palveluasumisen yksikkö ja siellä asuu 16 päihteistä sairastunutta muistisairasta asukasta. Päihteiden käytön vuoksi osalla asukkaista on erilaisia käytöshäiriöitä, jotka näkyvät arjessa vahvasti. Tämä tuo välillä myös haastetta hoitotyöhön, sillä puhe ei aina mene perille ja saatetaan vaikka ottaa toisen asukkaan tavaroita hänen käsistään. Tällainen epävakaa käytös saattaa olla esimerkiksi opiskelijan näkökulmasta hieman pelottavaakin. Laadukkaan perehdytyksen avulla opiskelija saa valmiuksia ja ohjeita, miten toimia turvallisesti eri tilanteissa. Tämä luo myös opiskelijalle turvaa, koska hän tietää perehdytyksen avulla, miten tulee toimia.
Palaverilla alkuun
Työ aloitettiin yhteisellä palaverilla tilaajan tiloissa ja siihen ottivat osaa talon puolesta vastaava sairaanhoitaja sekä toinen sairaanhoitaja. Palaverissa tuli esille tilaajan toiveet työlle. Ulkoasun luomiseen perehdytyskortille saatiin vapaat kädet. Siihen laitettiin Vaasan Setlementin logon ja yhdistyksen arvoista kertova kuvaus. Tilaajalle oli erityisen tärkeää turvakävely korttiin sisällytettäväksi, jossa on esim. hätäuloskäynnit, vaahtosammuttimien säilytys paikat jne. Opiskelijoiden poissaoloista on hoivakodissa välillä ollut ongelmia, sillä osa opiskelijoista ei ole ilmoittanut sairastuessaan töihin lainkaan.
Toiminnalliselle opinnäytetyölle tehtiin alussa SWOT-analyysi, jonka avulla selvitettiin työn vahvuudet, jotka olivat mm. yhteistyö tilaajan kanssa. Työn heikkous oli kirjallisen työn kirjoittamisen vaikeus ja työhön sitoutuneisuus. Työn mahdollisuuksia olivat opiskelijoiden perehdytyksen paraneminen ja hyvän maineen kehittyminen Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden keskuudessa. Uhkana työlle oli samanaikaisten töiden kasaantuminen ja kiireinen aikataulu. Opinnäytetyöhön haastateltiin neljää hoivakodissa ollutta opiskelijaa ja vastaukset olivat hajanaisia. Kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että heidät otettiin hoivakodissa lämpöisesti vastaan ja heitä kutsuttiin heidän omilla nimillään. Tämä oli todella hieno asia ja tästä oli hyvä lähteä liikkeelle. Tietoa etsittiin kirjallisuudesta, tutkimuksista sekä haastattelemalla opiskelijoita ja hoivakodin työntekijöitä.
Opiskelijoiden perehdytyskortti
Omien työharjoittelukokemuksien sekä hoivakodin työntekijöiden kanssa syntyneiden keskustelujen pohjalta syntyi idea opiskelijoiden perehdytyskortille. Tämän avulla perehdytyksestä tulee selkeää, tasalaatuista, suunnitelmallista ja turvallista. Perehdytyskortti toimi työkaluna myös ohjaajalle, sillä siitä on helppo seurata, missä vaiheessa perehdytystä opiskelijan kanssa mennään. Opiskelijoiden perehdytyskortti toimii niin sanottuna ”check-listinä”, johon on lueteltuna fyysisiä harjoitteita, kuten injektion pistäminen, lääkkeiden jako ja viriketoiminta. Kun opiskelija on harjoitellut ja tehnyt kyseisiä asioita, voi hän ruksata asian tehdyksi. Tällöin harjoittelusta tulee selkeää ja suunnitelmallista. Tällöin myös jokainen tärkeä vaihe tulee käydyksi varmasti läpi. Perehdytyskortti toimii myös opiskelijan suunnan näyttäjänä, sillä siitä näkee, missä asioissa tarvitsisi esim. enemmän ohjausta vielä. Korttiin lisättiin väliarviokohta, johon opiskelija saa kirjata asioita, missä kokee vielä tarvitsevan tukea ja ohjausta ennen kuin harjoittelu on loppusuoralla. Kortin avulla opiskelija oppii ottamaan myös vastuuta, sillä kortin täyttämisestä vastaa hän itse. Ohjaajan poissa ollessa, varaohjaaja tietää perehdytyskorttia seuraamalla, mitä asioita on jo ehditty käsitellä ja läpikäydä, näin ohjaukseen ei tule katkonaisuuksia. Perehdytyskortissa on myös opiskelijalle kysymyksiä, joihin saa etsiä vastauksia ja näin vahvistaa oman oppimisen sisäistämistä. Tilaajan toiveesta perehdytyskorttiin lisättiin turvakävely, joka pitää sisällään erilaiset turvallisuusohjeet. Perehdytyskortin loppussa on palauteosio, jonka opiskelija voi halutessaan täyttää ja palauttaa anonyymisti palautelokeroon. Näiden palautteiden perusteella yksikkö voi jatkossa kehittää opiskelijoiden ohjausta ja perehdytystä paremmaksi.
Perehdytys on lakisääteistä toimintaa ja yllättävää oli, ettei siitä löytynyt juurikaan tutkimustietoa. Aikaisemmat tutkimukset olivat lähinnä hyväksi koettuja käytäntöjä, kuin tieteellisiä tutkimuksia. Näin ollen teoreettinen viitekehys jäi suppeaksi. Perehdytys ei ole vain kertaluontoinen suorite, vaan jatkuva prosessi. Työpaikalla esimerkiksi uuden työlaitteen tullessa käyttöön, työntekijät täytyy siihen perehdyttää. Perehdytys ehkäisee tapaturmia ja työntekijöiden kuormittumista. Välillä opiskelijat kokevat, että heitä ei ole perehdytetty työhön lainkaan. He ovat saattaneet kulkea ohjaajan rinnalla koko harjoitteluajan tekemättä itse mitään. Tällöin harjoittelusta saatu oppi jää melko suppeaksi ja opiskelija saattaa alkaa pohtimaan, onko hänestä edes työhön, jota opiskelee. Ohjaajan roolissa on tärkeää reflektoida omaa toimintaa ja kertoa opiskelijalle, miksi näin tehdään ja miksi taas ei näin kannata tehdä. Esimerkiksi muistisairaat ihmiset pitävät siitä, kun heille kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miksi. Tämä luo myös turvallisuuden tunnetta niin potilaisiin kuin opiskelijoihinkin. Tärkeää on myös se, että opiskelijat saavat mahdollisuuksia ja tilaa harjoitella oikeita tilanteita työelämässä ja heidän ei tarvitse pelätä virheitä. Silloin kun saa keskittyä pelkästään oppimiseen ilman virheiden pelkoa, asioita oppii enemmän. Opiskelijan ohjaamisessa täytyy ottaa huomioon opiskelijan valmiudet ja asettaa tavoitteet mahdollisiksi saavuttaa. Opiskelijan tavoitteet ja niissä onnistumiset lisäävät motivaatiota ja minä pystyn -tunnetta.
Kehitysideana syntyi laatia digitaalinen versio perehdytyskortista, sitä olisi helppo päivittää ja siihen olisi mahdollista lisätä esim. kuvia kuinka verensokeri mitataan oikeaoppisesti asiakkaalta. Tilaaja hoivakoti Hopearanta oli työn lopputuloksesta todella iloinen ja työhön tyytyväinen.
Perehdytyskortti on päässyt jo ensimmäisen opiskelijan käyttöön ja saadusta alkupalautteesta olemme todella iloisia. Opiskelija koki perehdytyskortista olevan suuri apu ja tuki harjoitteluun.
