Mitä pelillistäminen on?
Oppimisen ja opetuksen pelillistäminen (engl. gamification) tarkoittaa peleissä käytettyjen elementtien hyödyntämistä oppijan motivointiin ja oppimistavoitteiden saavuttamiseen. Pelillistäminen on tapa tehostaa tavoitteen, kuten oppimisen, toteuttamista. Pelillistämisessä on kyse peleistä tuttujen elementtien, kuten vuorovaikutuksen ja psykologisen palkitsemisen tuomista tavoitteelliseen ympäristöön esimerkiksi verkkokurssiin tai -opetukseen. Pelillistämisessä ei sen sijaan ole kyse siitä, että sillä yritetään lisätä ainoastaan viihdearvoa. (Sundell 2022)
Pelillistämisen avulla oppisisällöstä voidaan tehdä houkuttelevampaa käyttäen peleistä tuttuja keinoja kuten palkintoja, pisteitä, tasoja ja saavutuksia, joilla kannustetaan tietyn oppimistehtävän tekemiseen. Tutkimusten mukaan (esim. Bicen & Kocakoyun 2018) erilaisten pelien on todettu kohentavan opiskelijoiden motivaatiota tehokkaammin kuin tavallisen opetusmateriaalin. Tätä taustaa vasten pelillistämistä kannattaisikin käyttää enemmän opetuksessa.
Kieltenopetus mahdollistaa monenlaiset oppimismenetelmät ja tässä vain luovuus on rajana. Opetusta voi elävöittää erilaisilla pelillisillä menetelmillä ja työkaluilla. Esimerkkejä pelillistämisestä kieltenopetuksessa ovat esimerkiksi erilaiset kisailut, joissa opiskelijat kilpailevat toisiaan vastaan kielitaidon eri osa-alueilla, sanaristikoiden ratkominen, kielipelin pelaaminen tai virtuaalisten maailmojen hyödyntäminen kielen oppimisessa. Yleinen tapa pelillistää kielten opetusta on käyttää erilaisia mobiilisovelluksia muun opetuksen lisänä esim. Duolingoa tai Kahoot!:ia.
Esimerkkejä pelillistämisestä kieltenopetuksessa VAMKin ruotsin opintojaksoilla
Itse olen käyttänyt opetuksessani monia pelillistämisen työkaluja opetuksen elävöittämiseen ja opiskelijoiden oppimismotivaation herättelyyn. Esimerkiksi Moodlen työkalulla H5P saa laadittua melko vaivattomasti kyseiseen opeteltavaan aiheeseen liittyviä sanastoharjoituksia kuten ristikoita tai muistipelejä. Myös Quizlet-sovellus on erinomainen työväline kieltenopettajalle. Sen avulla voi esimerkiksi järjestää luokassa tai etäopetuksessa kisan, jossa opiskelijat voivat kilpailla toisiaan vastaan eri alojen sanaston hallitsemisessa. Kilpailuelementti on monesti oppimisen kannalta motivoivaa ja kannustaa opiskelemaan sanoja ahkerammin. Kielioppiakin voi harjoitella muuten kuin perinteisellä tavalla esim. pelaamalla prepositioihin tai verbeihin liittyvää korttipeliä. Myös Alias on jo kauan ollut suosittu keino lisätä pelillistämistä kieltenopetuksessa, sillä se haastaa opiskelijat käyttämään kieltä luovasti ja laajentamaan sanavarastoaan.
Tekniikan ruotsin kursseilla olen myös tavannut käyttää yhden lähitunnin työnhakuun liittyvään pakopeliin, jossa opiskeljat saavat ratkaista pienryhmissä erilaisia aiheeseen liittyviä tehtäviä virtuaalisesti. Kielen oppimisen lisäksi tehtäviä tehdessä saa harjoittaa ryhmätyötaitojaan. Pakopelihuoneen tunnelmaa saa luokassa lisättyä, kun himmentää valoja, soittaa tunnelmamusiikkia ja heijastaa pelikellon luokan valkokankaalle. Tämä ruotsin opetukseen tarkoitettu pakopeli on luotu Itä-Suomen yliopiston opetuksen kehittämishankkeena ja on suunniteltu korkeakoulujen ruotsin kielen opetukseen. Samantyylistä pakopeli-ideaa voisi hyödyntää muillakin kielten kursseilla esim. saksan opetuksessa, jolloin pelin voisi muokata aiheeseen sopivaksi. ThingLink on oiva työkalu virtuaalisen pakopelin toteutuksessa.
Pelillistämisen hyödyt
Opiskelijoilta on tullut pelkästään positiivista palautetta opetuksen pelillistämisestä. Moni opiskelija on sanonut, että sanat jäävät paremmin mieleen pelien avulla kuin niitä perinteisesti pänttäämällä. Pelillistäminen on myös auttanut osaltaan opiskelijan roolin muuttamisessa passiivisesta aktiivisempaan suuntaan. Olen huomannut, että pelien avulla on myös suhteellisen helppo saada selville kunkin opiskelijan vahvuudet ja asiat, joissa hän tarvitsee vielä tukea. Näin opetus on helpompi räätälöidä jokaiselle opiskelijalle sopivaksi. On mukava nähdä, kuinka opiskelijoita on helpompi motivoida kielten opiskeluun erilaisten pelien avulla ja kuinka he saavat lisää itsevarmuutta oppiessaan uusia taitoja. Erityisesti toisia vastaan kilpailu vaikuttaisi olevan erityisen motivoiva pelillistämisen keino. Kokemukseni mukaan pelillistäminen lisää aktiivisuutta kielen oppimista kohtaan etenkin niillä opiskelijoilla, joilla on ennestään heikommat taidot kielessä tai ehkä aiemmilta kouluasteilta peräisin oleva heikko asenne kieltä kohtaan.
Vaikka pelillistäminen tarjoaa houkuttelevan tavan tehdä kieltenopetuksesta motivoivaa ja interaktiivista, on tärkeää muistaa, että se ei ole ainoa vaihtoehto. Monipuoliset oppimisympäristöt, kuten keskustelut, ryhmätyöt, roolileikit ja osallistuminen erilaisiin kulttuuritapahtumiin kuten teatteriin, voivat myös auttaa opiskelijoita kehittämään kielitaitoaan. Mielestäni monipuolinen lähestymistapa kielenopetukseen on avain oppimisen tehokkuuteen ja pelillistäminen voi olla yksi osa tätä kokonaisuutta.
Pelillistämisen suosio kasvaa nopeasti, sillä se tarjoaa opiskelijoille erilaisen tavan oppia ja kehittää taitojaan. Tulevaisuudessa voisin jopa kuvitella kokonaisen kurssin tai tutkinnon rakentuvan pakopelin kaltaiseksi seikkailuksi. Vaikka tämä ajatus saattaa tuntua vielä kaukaiselta, pienet kisailut ja pelilliset elementit tuovat vaihtelua perinteiseen opetukseen. Lopuksi on hyvä muistuttaa: kielellä on väliä – yhdellä kirjaimen muutoksella pakkoruotsista voi saada jotain, josta opiskelijatkin innostuvat.
