Johdanto
Opinnäytetyö: ”Kulttuurienvälinen viestintä Pohjoismaiden ja Iso-Britannian välillä” (Emma Grönthal, 2026) tutki aihetta kolmen tutkimuskysymyksen avulla; miten kulttuurien väliset viestinnän erot näkyvät Pohjoismaiden ja Iso-Britannian välillä, millaisia riskejä näiden maiden väliseen kommunikointiin liittyy ja miten kulttuurien välisiä konflikteja voitaisiin ehkäistä. Työn teoriaosuudessa käytiin läpi Edward Hall:in matalan ja korkean kontekstin pohjalta vaikutuksia näiden maiden eroihin – esimerkiksi Pohjoismaalainen suoruus ja Iso-Britannialainen epäsuoruus ja kohteliaisuus näkyvät tutkimuksen pohjalta erityisen selkeästi jokapäiväisessä kommunikaatiossa (Edward Hall, 1990.) Iso-Britannian viestintä sisältää paljon kohteliaisuuksia – kuten ”Dear”, ”Please” – ja enemmän epäsuoria pyyntöjä verrattuna Pohjoismaalaiseen viestintään, joka sisältää paljon enemmän suoruutta ja epäkohteliaisuutta. Pohjoismaalaisittain asiat toivotaan tehtävän heti tai mahdollisimman pian ja kuulumisia ei turhaan kysellä, kuten Iso-Britanniassa tapana kysyä viestin alussa.
Teoriaosuudessa myös aiheen varsinainen ”uranuurtaja” tutkija Geert Hofstede oli isossa roolissa hänen usean eri teoksensa pohjalta, kuten esimerkiksi ”Cultures and Organizations”. Hänen kulttuurivaikutukseen liittyvä tutkimuksensa on luonut pohjaa uudemmille tutkimuksille (Geert Hofstede, 2010.)
Teoriaosuudessa käytiin myös läpi verbaalisen ja non-verbaalisen viestinnän vaikutusta yhteistyön sujuvuuteen, sekä viestinnän eri tulkintoja. Usein myös väärinkäsityksiä syntyy, kun ihmisen eleitä ja ilmeitä ei nähdä ja lyhyt ja ytimekäs viesti voidaan täten tulkita ilkeänä, vaikka viestin sisällön tarkoituksena on vain saada asia nopeasti tehtyä. Tällöin kulttuurien välinen tietoisuus olisi tärkeää, jotta tiettyjä asioita voitaisiin käydä mieluummin läpi – esimerkiksi videopuheluna, Teams’sissä tai Zoom’issa – joissa ihmisten eleet ja intonaatiot ovat osa viestintää.
Empiirisen tutkimuksen tuloksia
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksella käyttäen Likert -asteikkoa ja se sisälsi kysymyksiä Pohjoismaiden ja Iso-Britannian väliseen kommunikaatioon liittyen. Tutkimukseen osallistui 10 hengen ryhmä sisältäen tutkijan työkavereita, ystäviä ja perheenjäseniä, jotka työskentelevät Iso-Britannian kulttuurinedustajien kanssa viikoittain. Tehdyn tutkimuksen perusteella, suurin osa vastaajista koki muun muassa Pohjoismaiden ja Iso-Britannian välisen viestinnän olevan korkean riskitason omaavaa ja väärinkäsityksien riski on suuri. Vastaajien mukaan huumorin käyttö on riskialtista ja kohteliaisuuden merkityksen olevan suuressa roolissa näiden maiden välisessä kommunikaatiossa. Tutkimukseen osallistuneiden vastaukset olivat hyvin yhteneväisiä. Heistä suurin osa oli kokenut joutuneensa jonkinlaiseen konfliktiin kyseisen kohdemaan viestintäkulttuurin kanssa.
Sähköisen viestinnän tulevaisuus
Lopuksi tutkimuksessa käsiteltiin, miten viestinnän konflikteja voitaisiin tulevaisuudessa estää. Tähän on yksinkertainen vastaus – kouluttamalla henkilöstöä työpaikoilla kulttuurien välisen viestinnän eri ulottuvuuksiin ja ymmärrykseen siitä, miten eri kulttuurit viestivät sähköisesti. Tämä vähentää muun muassa väärinymmärryksien syntymistä, lisää yhteistyön sujuvuutta organisaatioiden välillä sekä täten tehostaa organisaatioiden välistä luottamusta. Korkeakoulujen ja yliopistojen viestinnän koulutuskokonaisuuksiin olisi hyvä lisätä myös jonkinlainen osuus kulttuurienväliseen viestintään liittyen, jotta vastavalmistuneiden opiskelijoiden olisi helpompi ymmärtää kulttuurien vaikutusta viestintään ja tällöin mahdollisuudet työllistyä kansainvälisiin organisaatioihin kasvaisivat.
