Versio 1: Miten tutustuin tekoälyyn?
Ensimmäinen kosketukseni tekoälyn maailmaan tuli kollegan kautta. Hän esitteli ChatGPT:n kykyä luoda kurssin runko aikatauluineen lyhyen tekstinpätkän – ”promptin” – avulla. Tunsin uuden maailman avautuneen. Tällä hetkellä koen, että se uusi maailma on enemmänkin loputon kaninkolo.
Tekoälyn käyttö ja haasteet etäopetuksessa
Hieman myöhemmin sain tehtäväkseni suunnitella fysiikan etäkurssin. Jos opiskelijoiden käytössä on kaikki samat tekoälytyökalut kuin minulla, miten voin suunnitella kurssin, jolla opiskelija joutuu ihan oikeasti työskentelemään itse?
Aloitin kuvaamalla ja editoimalla ison läjän aiheeseen liittyviä opetusvideoita. Nämä tein täysin omin voimin uhraamatta aikaa tekoälyn käyttöön. Seuraavaksi aloin suunnitella tehtäviä ja huomasin olevani korvia myöten tekoälymeressä. Käytin tekoälyä tehtävien ideoimiseen ja omien malliratkaisujeni tarkistamiseen. Toisaalta taas yritin keksiä sellaisia tehtäviä, joita ei saisi ratkaistua sekunneissa tekoälyn avulla. Pyysin jopa tekoälyä keksimään tehtäviä, joita se ei osaisi itse ratkaista. Siihen se ei pystynyt, vaikka väitti toisin. Kaiken työn jälkeen päädyin seuraavaan lopputulokseen: Fysiikan perusopetus on luonteeltaan niin perustavanlaatuista, että on vaikeaa (tai ainakin minulle mahdotonta) keksiä tehtäviä, jotka eivät olisi ratkaistavissa tekoälyn avulla. Ainut valopilkku asiassa on se, että (vielä syksyllä 2024) ChatGPT:n ilmaisversio ei osannut laskea vielä trigonometristen funktioiden tarkkoja arvoja tai tarkkoja tuloksia laskuille, joissa on useita välivaiheita. Näin saatoin vastausten virhemarginaalia kaventamalla eliminoida pelkän tekoälyn käytön mahdollisuuden. Lisäksi vaadin opiskelijoita palauttamaan videoita, joilla he selittävät miten päätyivät tehtävien ratkaisuihin. Tällöin opiskelijan on täytynyt sisäistää ainakin jotain ratkaisemastaan tehtävästä.
Kurssin arvioinnin aikana pystyn paikoin jäljittämään vastauksia, joissa on käytetty tekoälyä. Olen koittanut testimielessä syöttää kysymyksen tekoälylle vain saadakseni saman väärän(!) vastauksen, jota opiskelija on koittanut tarjota vastauskenttään. Tämäkin hengähdystauko on varmasti väliaikainen – tätä kirjoittaessani lienee jo ohitettu.
Tekoälyn käyttö ja haasteet lähiopetuksessa
Lukuvuonna 2024–2025 aloitin kurssit ”Insinöörimatematiikan valmentava kurssi” ja ”Insinöörimatematiikka 1”. Ensin mainittu oli luonteeltaan sellainen, että työskentely tapahtui luokkatilassa, jossa oli useimmiten vähän opiskelijoita paikalla. Tällöin opiskelijat jaksoivat useimmiten keskittyä oman älyn käyttöön. Jälkimmäisellä kurssilla taas oli enemmän massatuotantotunnelmaa ja opiskelijat saattoivat ratkaista viikon harjoitustehtäviä tekoälyn avulla. Tämä johti yllättävään havaintoon kurssin lopussa: Monet matkan varrella edukseen esiintyneet opiskelijat saattoivatkin ”romahtaa” tentissä. Tämä sai miettimään, oliko itsenäisen työskentelyn vaiheessa sittenkin turvauduttu liikaa tekoälyn antamiin valmiisiin vastauksiin?
Itse käytin kursailematta tekoälyä kurssimateriaalin valmistamisessa. Päätin ensi kertaa elämässäni tuottaa viikottaiset laskuharjoitustiedostot tutun ja turvallisen MS Wordin sijaan siten, että käytän LaTeX-koodin kirjoittamiseen tarkoitettua editoria. LaTeX on matemaattisen tekstin kirjoittamiseen kehitetty kieli. Koska olen aina ollut huono ja laiska ohjelmoimaan, ulkoistin LaTeX-koodin kirjoittamisen ChatGPT:lle. Useamman yrityksen ja erehdyksen kautta löysimme toistemme tanssiaskeleet ja sain mielestäni hyvän kattauksen harjoitustehtäviä. Luonnollisesti joudun tulevien vuosien aikana iteroimaan näitä harjoituksia vähän paremmin tarkoitukseen sopiviksi. Samalla opin vähän lisää koodauksesta.
Muita huomioita tekoälyn käytöstä
Tekoäly on pahimmillaan kuin se aiemmin mainitsemani kaninkolo ja sosiaalisen median korvike. Sen parissa saa pahimmillaan kulutettua loputtoman määrän aikaa ja se laiskistaa ihmisen omaa ajattelua. Oikein käytettynä se kuitenkin säästää aikaa ja antaa tehokkaasti tietoa itselle tuntemattomista aiheista. Se on kuin tehokas hakukone, jolle voi rajata tarkasti hakukriteerit ja suodattaa ylimääräisen datan pois. Toki pitää huomioida, että suinkaan kaikki tekoälyn suoltama teksti ei ole totta. Lisäksi sillä on tapana miellyttää promptaajaa. Heikkona hetkenä tekoäly myös hallusinoi siten, että erään kerran ryhdyin tiedustelemaan tekoälyn promillemäärää.
Olen soveltanut tekoälyä esimerkiksi seuraaviin:
- Biisilyriikoiden kommentointiin. (Tässä vaarana on se, että tekoäly on rohkaiseva keskustelukumppani, vaikka sanoitukset olisivat täyttä roskaa…)
- erilaisten terveyteen liittyvien oireiden arviointiin (Käsitykseni mukaan asiantuntijat EIVÄT suosittele tätä.)
- Erilaisten dieetti- ja treeniohjelmien laatimiseen.
Lyhyesti sanottuna voisin todeta monen muun teknisen sovelluksen yhteydessä tutuksi tulleen sanonnan tavoin: Tekoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämä lause pätee niin opiskelijoihin kuin opettajiinkin.
Versio 2:
Viime lukuvuosi oli monella tavalla uudenlainen. Etäkurssien maailma ei ole enää uutta – mutta tekoäly on. Ensimmäistä kertaa laadin suuren osan matematiikan tehtävistäni tekoälyn avustuksella. ChatGPT ei ainoastaan auttanut ideoimaan tehtäviä, vaan muotoili ne suoraan LateX-muotoon, jolloin oma aikani säästyi varsinaiseen sisältöön. Samalla se toimi myös sparraajana: jos laskin itse tehtäviä, tarkistin ratkaisuni siltä. Usein sain vahvistuksen, joskus myös yllätyksiä.
Mutta tekoäly ei tullut vain opettajan työpöydälle – se ilmestyi hiljalleen myös opiskelijoiden taskuihin. Laskuharjoituksissa näkyi osaamista. Oikeita vastauksia, selkeitä ratkaisuja. Tiesin kyllä, että mukana oli tekoälyä – niin kuin myös kaverin apua ja vanhoja malliratkaisuja. Mutta niin kauan kuin opiskelijat osasivat selittää, miten olivat ratkaisuunsa päätyneet, en kantanut siitä huolta. Painotin useaan otteeseen: ymmärtäkää, älkää vain kopioiko.
Sitten tuli tentti. Ja se muutti kaiken. Laskareissa loistaneet opiskelijat romahtivat. Tenttipaperin äärellä ei ollut tekoälyä eikä ystävää. Siinä hetkessä paljastui se, minkä olin jo aavistanut: osa oppineista oli ollut enemmän näennäistä kuin todellista. Tätä ilmiötä olen alkanut kutsua nimellä tekoälyharha – se, että oma osaaminen näyttää ulospäin vahvalta, mutta perustuu liikaa ulkoiseen tukeen.
Ironista kyllä, ainakaan vielä syksyllä 2024 tekoäly ei ollut edes kovin hyvä matematiikassa. Trigonometriset tarkat arvot menivät siltä usein pieleen, ja pitkissä laskuissa pienet pyöristysvirheet kasvoivat yllättävän suuriksi. Tämä toi minulle outoa lohtua. Ainakaan vielä ei tarvinnut kilpailla sellaisen työkalun kanssa, joka ratkaisisi monivaiheiset tehtävät täydellisesti muutamassa sekunnissa. Osin tämän vuoksi aloin vaatia opiskelijoilta videoraportteja, joissa he esittelevät omat ratkaisunsa paperilla ja selittävät samalla suullisesti mitä tekevät. Se oli hyvä päätös. Näin sekä kädet että ajatus pysyivät mukana.
Itse olen käyttänyt tekoälyä myös aivan muualla. Olen kirjoittanut laululyriikoita – ja ChatGPT on ollut kuin näkymätön bändikaveri, joka heittelee ideoita, riimejä ja rakenteita. Olen kysellyt siltä terveysohjeita silloin, kun en jaksa googlata. Se on tehokkaampi kuin hakukone – mutta se myös laiskistaa. Ajatus jää helposti koneen varaan, ja hetken päästä huomaan, etten olekaan enää pohtinut itse. Tämä lienee suurin varoitusmerkki.
Kaikki tieto ei myöskään ole luotettavaa. Välillä tekoäly hallusinoi – eli keksii tietoa, jota ei ole olemassa. Se myös pyrkii miellyttämään, antamaan sellaisen vastauksen kuin luulee minun haluavan. Tämä tekee siitä ystävällisen, mutta petollisen.
Opettajana mietin jatkuvasti, miten tätä kaikkea tulisi käsitellä. Miten säilyttää luottamus ja vaatia samalla rehellisyyttä? Miten antaa tilaa kokeilla uusia välineitä, mutta estää niitä ottamasta liikaa valtaa? Ehkä tärkein tehtäväni ei ole enää tiedon jakaminen, vaan ohjaaminen siinä, miten tietoa käytetään – ja milloin sitä kannattaa kyseenalaistaa.
Ja juuri nyt, tämän kaiken keskellä, huomaan nauttivani siitä, että työ on muuttumassa. Se ei ole enää entisellään – mutta se ei ole myöskään kadonnut. Vielä riittää hetkiä, joissa opiskelija katsoo silmiin ja sanoo: ”Nyt mä ymmärrän.” Ja silloin muistan, miksi tätä teen.
Tekoälylle syötetty prompti
Pointit:
- kerro matematiikan kurssin kokemuksista.
- Käytin tekoälyä lukuvuonna 2024–2025 etäkurssin tehtävien laatimisessa ja omien vastausten tarkistamisessa.
- Käytin itse tekoälyä tehtävien laatimisessa ja LateX-muotoon muovaamisessa.
- Opiskelijat vaikuttivat osaavilta laskareissa. Olin tietoinen tekoälyn käytöstä, mutta painotin matkan varrella useaan kertaan sitä, että tehtävät on hyvä ymmärtää itse – ei kopioida pelkästään tekoälyn tai kaverin vastauksia.
- Tentissä kävi niin, että laskareissa loistaneet opiskelijat saattoivatkin ”romahtaa” ja saada hylätyn arvosanan.
- ”Tekoälyharha” edelliseen liittyen.
- Ainakaan syksyllä 2024 ChatGPT:n ilmaisversio ei osannut laskea trigonometristen funktioiden tarkkoja arvoja. Toisaalta myös pitkät laskut olivat sellaisia, että välipyöristysten takia lopputulokset saattoivat heittää. Tämä toi helpotusta siihen kilpajuoksuun, jossa etäkursseja pyritään tekemään sellaisiksi, joita ei voi ratkaista minuuteissa pelkän tekoälyn avulla. Ratkaisuna tekoälyongelmaan liittyen videot, joita pyysin opiskelijoilta: Kuvaavat videolla paperia ja kirjoittavat ratkaisun samalla selittäen miten/miksi päätyivät lopputulokseen.
Missä itse käyttänyt + havaintoja
- luovan työn apuna: biisilyrikat.
- terveysneuvonnan korvikkeena
- tehokkaampi kuin Google
- Laiskistaa omaa ajattelua
- kaikki tieto ei ole luotettavaa, paikoin hallusinoi, haluaa miellyttää promptaajaa
