Uusi kurssi lyhyellä aikataululla
Tänä keväänä sain eteeni uuden kurssin nimeltä verkkoympäristön työkaluohjelmat, erilliset toteutukset VAMK:n TT- ja IT-opiskelijoille. Kurssi oli minulle uusi, en ollut sitä ennen pitänyt. Kurssilla käytettävä teknologia niin ikään oli minulle vieras, eikä kuulunut omiin vahvuusalueisiini. Kaiken lisäksi aikataulu oli melko tiukka: kurssia tarjottiin minulle tammikuun lopulla, ja aloitus olisi jo helmikuussa. Käytännössä minulla oli vain pari viikkoa aikaa päästä vauhtiin kurssivalmisteluissa. Tässä vaiheessa oli selvä, että en mitenkään ehtisi rakentaa koko materiaalia ja samalla omaksua uutta sisältöä niin, että voisin vetää kurssin perinteisesti opettajajohtoisesti. Tarvittiin toisenlainen lähestymistapa opetukseen, muuten en selviäisi hengissä.
VAMK:n tietotekniikkaosaston opettajilla oli tänä keväänä mahdollisuus osallistua Flipped classroom -valmennuksen pilottiryhmään. Alun perin tarkoitus oli flipata vanha kurssi yhdessä opettajakollegan kanssa. Uuden kurssin myötä päätin kuitenkin, että flippaankin tämän. Ja päätin olla avoin, kertoa sen myös opiskelijoille. Heti ensimmäisellä kerralla tunnustin opiskelijoille, että teknologia on minullekin uusi, joten yhteisellä oppimismatkalla ollaan. En siis edes yrittänyt esittää asiantuntijaa, vaan otin roolini oppimisen ohjaajana ja kanssaoppijana. Malli tuntui alusta alkaen ihan hyvältä: opiskelijat ja minä itse mukaan lukien perehtyisimme sisältöihin etukäteen ja lähiopetuksessa keskitytään yhdessä tekemiseen, kysymyksiin ja asioiden käytäntöön vientiin.
Mikä on flipped classroom?
Flipped classroom, käänteinen oppiminen, tarkoittaa opetuksen mallia, jossa perinteinen järjestys käännetään toisin päin. Sen sijaan, että opettaja käy läpi teoriaa luokassa ja opiskelijat tekevät tehtävät kotona, flipped-mallissa opiskelijat tutustuvat teoriaan itsenäisesti etukäteen ja tekevät myös tehtäviä itsenäisesti ennen kontaktiopetusta. Kontaktiopetuksessa keskitytään sitten asioiden syventämiseen, yhdessä tekemiseen, keskusteluun ja soveltamiseen.
Tämän mallin pääpointti on, että arvokas yhteinen aika käytetään vuorovaikutukseen, ei luennointiin. Opiskelijat saavat mahdollisuuden työskennellä aktiivisesti ja kysyä syventäviä kysymyksiä silloin, kun he ovat jo ehtineet perehtyä aiheeseen. Samalla opettaja saa paremman mahdollisuuden tukea opiskelijoita yksilöllisesti ja kohdistaa ohjausta juuri sinne mihin on tarvetta.
Flipped classroomin pitäisi olla toimiva malli myös ammattikorkeakoulussa, sillä monet opiskelijat ovat tottuneet käytännönläheiseen oppimiseen ja itsenäiseen työskentelyyn. Lisäksi monilla on aiempaa osaamista, jota he voivat hyödyntää ja syventää omassa tahdissaan. Flipped-malli tuo siis opiskelijan aktiiviseksi toimijaksi ja mahdollistaa myös eriyttämisen, joku voi edetä nopeasti, toinen pysähtyä rauhassa perusasioihin.
Malli ei tokikaan ole sopiva ratkaisu kaikkiin tilanteisiin. Se vaatii hyvää suunnittelua, toimivaa materiaalia ja ennen kaikkea opiskelijoiden sitoutumista, ja se yleensä on se suurin haaste. Mutta kun kaikki toimii, malli voi avata aivan uudenlaisen oppimisen tilan, jossa opettaja ei ole enää yksin tietolähteenä, vaan mahdollistajana ja rinnalla kulkijana.
VAMK Flippaa -valmennus: tukea uuden kokeilemiseen
Tietotekniikan osaston flipped classroom -valmennus käynnistyi joulukuussa aloitustapaamisella, jossa saimme tehtävänannon: valitse kurssi ja flippaa se. Valmentajamme Markku johdatti meidät flipped classroomin perusperiaatteisiin ja jakoi omia kokemuksiaan käytännöstä, niin onnistumisista kuin haasteistakin.
Valmennus eteni kevään aikana vaiheittain. Maaliskuussa järjestettiin vapaaehtoinen drop-in-sessio, jossa käytiin läpi osallistujien senhetkisiä tilanteita ja pohdittiin esimerkiksi opetusvideoiden tekemistä. Jokaiselle osallistujalle oli varattu myös kaksi kahden tunnin yksilötapaamista valmentajan kanssa. Ensimmäisessä tapaamisessani kävimme läpi, mitä olin tähän mennessä saanut aikaan. Saamani palaute oli hyvää ja kannustavaa, tosin vähän järkyttynyttäkin, ettei kurssin flippaukseen yleensä ihan näin lähdetä, ilman olemassa olevaa materiaalia ja mitään substanssiosaamista. Sain tehtäväksi kokeilla yhden lyhyen opetusvideon tekemistä sekä miettiä kurssilleni oppimistavoitteita, joita voisi myöhemmin muotoilla myös osaamiskysymysten muodossa. Toisessa tapaamisessa sain tästä videosta palautetta, uusia ajatuksia ja lisää intoa flippaukseen. Valmennuksen päättää toukokuun lopussa yhteinen loppuseminaari, jossa osa valmennettavista esittelee mitä on saanut aikaan ja miten aikoo jatkaa flipped-mallin hyödyntämistä tulevaisuudessa. Minua pyydettiin yhdeksi esittäjäksi, joten on hieno kuulla myös kanssaflippaajien palaute.
Yksi itselle tärkeimmistä asioista valmennuksessa on ehdottomasti ollut vertaisoppiminen. On ollut opettavaista nähdä, miten kollegat ovat lähteneet liikkeelle, millaisia ratkaisuja he ovat tehneet, mitä materiaaleja ja työkaluja käyttäneet, ja se tunteen palo tekemiseen! Näistä keskusteluista saa niin paljon virtaa ja motivaatiota omaankin tekemiseen. Parhaat oivalluksethan syntyvät usein nimenomaan keskustelujen myötä, ei niinkään valmiiden mallien esittelyistä.
Oma kurssini ennen ja jälkeen flipped-mallin
Pakko tunnustaa, tunteet kurssia suunnitellessa ja aloittaessa menivät kyllä laidasta laitaan, olin välillä ihan superinnostunut ja välillä niin epävarma kaikesta. Totta kai olin motivoitunut ja utelias, kurssilla käytettävä teknologia, React, on ollut pitkään oppimistavoitelistallani. Mutta samalla mielessä kyllä pyöri kysymys: mitä ihmettä tästä oikein tulee? Miten opiskelijat reagoivat, sitoutuvatko he tällaiseen tapaan työskennellä? Pärjäänkö minä ja pärjäämmekö me?
Suunnittelin kurssin siis alusta alkaen kokonaan flipatuksi. Jaoin jokaisen aiheen kolmeen osioon, self study, prime time ja evaluation. Self study vaiheessa opiskelijat aloittavat aiheeseen perehtymisen itsenäisesti. Käytännössä he katsoivat videoita, lukivat kirjallisia materiaaleja ja tekivät harjoituksia. Osa harjoituksista liittyy videoihin, tehdä samaa harjoitusta kuin videollakin, ja osa on itse kehittämiäni koodausharjoituksia. Self studyä tukemaan aikataulutin tiistai-iltaisin Zoomiin vapaaehtoisen Q&A-session. Käytännössä näillä kerroilla ei kuitenkaan käynyt juuri ketään.
Lähiopetuskerta, eli prime time kokoontui aina loppuviikosta. Näille kerroille valmistelin hieman haastavamman koodaustehtävän, jonka opiskelijat olisivat saaneet toteuttaa joko yksin tai parin kanssa. Useimmat kuitenkin halusivat tehdä tehtävät itsenäisesti. Tekemisen ohessa koitin herättää keskustelua aiheesta, kerroin kokemuksia työelämästä ja esittelin toimivia käytäntöjä. Yleensä kävin myös lopussa läpi oman toteutuksen, miten olin oman sovellukseni rakentanut sen viikon osalta.
Viimeinen osa, eli evaluation, oli myös itsenäisesti tehtävä. Moodlessa jokaisen aiheen päätti itsearviointitehtävä, automaattisesti tarkistuva quiz, jonka suorittamalla seuraava aihealue avautuisi.
Kokemuksia ja havaintoja: iloa, haasteita ja oppimista
Aluksi opiskelijoiden reaktio oli aika neutraali, useimmilla jopa passiivinen. Kautta linjan tuli kyllä hyvää palautetta valituista videomateriaaleista ja siitä, että materiaaleihin ja tehtäviin oli helppo tarttua. Valitettavasti kuitenkin osa opiskelijoista ei tullut lainkaan ensimmäiselle tunnille (ilmoittautuneista vain noin puolet tuli paikalle) ja suurinta osaa ei ensimmäisen kerran jälkeen näkynyt, kun selvisi että läsnäolopakkoa ei olisi. Suurin yllätys kurssin aikana oli ehdottomasti opiskelijoiden vähäinen läsnäolo ja osallistuminen. Vaikka kurssi rakentui selkeään rytmiin ja mielestäni monipuolisiin materiaaleihin, moni jäi pois jo alkumetreillä.
Kevään aikana tein oppimisprosessini myös näkyväksi opiskelijoille. Kerroin missä kohdissa minulla oli haasteita, miten niitä ratkoin ja missä onnistuin. Mielestäni kurssirunko kaikesta huolimatta oli toimiva, ja flipped-malli ehdottomasti oikea valinta, sitouttamisen keinoja täytyy vaan vielä kehittää. Ensi kerralla aion jakaa kurssin kolmeen kokonaisuuteen, teoria-jaksoon, opiskelijoiden opettamiin ryhmätöihin ja soveltaviin projekteihin. Tavoitteena on rakentaa parempi kokonaisuus, jossa jokaisella on mahdollisuus onnistua. Edelleen toki flippaamalla.
Opiskelijapalaute kurssista
Opiskelijapalaute kerättiin Pepin Spark-järjestelmän kautta. Palaute oli vähäistä, IT-opiskelijoista 4 antoi palautteen, TT-opiskelijoista 11. Arvostelijoita näistä 15:stä oli 1, passiivisia 7 ja suosittelijoita 7. Hyvää palautetta tuli videoista ja materiaalista ylipäätäään, niiden koettiin olevan laadukasta. Kehuja tuli niin ikään siitä, että opiskelija sai olla vastuussa itse lähiopetukseen osallistumisesta ja että kurssi oli mahdollista suorittaa etänä. Kehitystarpeisiin nostettiin aikataulu, suurin osa totesi kurssin edenneen liian kovaa tahtia.
Palautetta lukiessani olin yllättynyt. Miten niin sai olla vastuussa lähiopetukseen osallistumisesta ja kurssin suorituksesta etänä? Missä vaiheessa näin sanottiin? Toki kun läsnäolosta sai vain positiivinen vaikutus kurssiarvosanaan eikä läsnäolo ollut pakollista, niin se ilmeisesti tarkoitti automaattisesti, että tunnille ei tarvitse tulla. Toisaalta, olen aina ollut sitä mieltä, että jos työt tulee tehdyksi kotonakin, niin ei tunnille ole pakko tulla. Positiivista oli, että kurssin materiaali koettiin toimivaksi. Aikatauluhaasteen tiesin toki jo ennalta, senkin osalta ilahdutti, että sanallisissa palautteissa asiaa ei niinkään laskettu minun ”viakseni”, vaan prosessin. Sitä on myös helppo taklata jatkossa.
No miten meni niin kuin omasta mielestä?
Tämä kevät oli minulle siis sekä uuden teknologian opettelua, että opetuksellisen ajattelun uudistamista. Olen todella pikkutarkka ja lähikollegat tietävät miten viimeisteltyä kaiken pitää olla. Tänä keväänä ei vuorokauden tunnit ole siihen riittäneet, ja se onkin pakottanut luovuuteen ja spontaaniuteenkin. Kiitos toisen työnantajani, minulla on ollut paljon esimerkkejä käytännön elämästä, joita olen saanut lähikerroilla jakaa opiskelijoille.
Ilman ChatGPT:tä, DeepSeekiä, Copilotia ja Grok 3:sta en olisi ikinä selvinnyt tästä kurssista ja keväästä. Olen sparrannut kaikkien edellä mainittujen tekoälypalveluiden kanssa kurssin runkoa, harjoitustehtäviä, sisältöä ja omien ongelmien ratkomista koodissa. Tekoäly on ollut korvaamaton tuki, välillä tosin liian innokas tarjoamaan valmiin ratkaisun. Sekin on toisaalta mahdollistanut hyvää keskustelua opiskelijoiden kanssa – teetetäänkö valmista vai yritetäänkö ymmärtää? Toivottavasti jälkimmäinen.
