Hymy korvissaan, lukuvuositodistus toisessa ja tikkari toisessa kädessään tokaluokkaiseni tulee kotiin kevätjuhlasta. Rastit on piirretty todistuksen lokeroihin, luku- ja kirjoitustaito on arvioitu. Tärkeimmät rastit opettaja on merkinnyt sarakkeisiin, joissa arvioidaan toisten huomioonottamista, käytöstapoja sekä vuorovaikutustaitoja. Vaikka formaali oppiminen on tärkeää, olen erityisen ylpeä lapseni todistuksesta näiden rastien sijainnin osalta, sillä nämä ovat ne rastit, jotka lopulta tulevat ratkaisemaan vuosien opiskelun jälkeen sen, minkälaisiin työtehtäviin lapseni pääsee, miten hän sopeutuu työpaikan yhteisöön ja miten hän itseään ja osaamistaan kehittää. Nämä ovat myös ne teemat, joilla tuleva työnantaja tulee parinkymmenen vuoden kuluttua lastani arvioimaan pohtiessaan, mitä lisäarvoa hänen osaaminen organisaatiolle voisi tuottaa. Näiden rastien sijaintiin todistuksessa lapsi pystyy itse helpohkosti vaikuttamaan olemalla avoin ja huomioimalla lähimmäiset arjen teoissaan.
Oppimaankin voi oppia opettelemalla, eikä kaikissa aineissa välttämättä tarvitsekaan olla hyvä, vaan myös keskinkertaisuus tulee oppia hyväksymään.
Kaikkien tulevien kirjapinojen, välillä pieleenkin menneiden tenttien, ryhmätöiden, kokeita ja tenttejä edeltävien viime hetken paniikkien, tuskastuttavien opinnäytteiden, innostavien oppimisoivallusten, osaamisen arvostelujen ja opiskelukavereiden kanssa vietettyjen ikimuistoisten opiskelijatapahtumien jälkeen tärkeää on, miten kartutettua osaamistaan osaa käyttää ja miten osaamisensa tuo esille.
Ikuisesti opiskelija
Oma intoni oppia ei osoita laantumisen merkkejä. Näin keväisin, kun sanomalehdet pullistelevat uusien ylioppilaiden nimiä ja henkilökuvia valmistuneiden koulutus- ja urahaaveista, huomaan itsekin pohtivani mitähän sitä seuraavaksi opiskelisi. Täydentäisinkö nykyistä osaamista vai lähtisinkö koettamaan siipiäni ihan uusille poluille, josko sieltä tuntemattomasta saisi yllättäviä eväitä nykyisiinkin työtehtäviin?
Tiedonjano ei sammu opiskelemalla, vaan uuden oppiminen tuntuu olevan bensaa oppimisen liekille.
Vaikeita päätöksiä ja kiertopolkuja
Kun olen käynyt lukioissa ja koulutusmessuilla esittelemässä Vaasan ammattikorkeakoulua, olen pyrkinyt muistuttamaan lukiolaisia tai ammattitutkintoaan suorittavia siitä, että vaikka korkeakouluvalinta tuntuu juuri sillä hetkellä vaikealta – siltä kuin olisi lukitsemassa loppuelämänsä tietylle uralle – ei tilanteen tosiasiassa tarvitse olla niin vakava. Opiskelupaikan saamatta jääminen saattaa tuntua pieneltä maailmanlopulta, kaikki pääsykokeisiin pänttääminen turhalta.
Valitettavasti kaikki halukkaat eivät pääse opiskelemaan, vaan valinta on armoton; opiskelupaikka jää vuosittain useilta hakijoilta sen yhden vaivaisen pisteen päähän – niin lähelle, mutta siltikään ei koulun ovet aukea kaikille hakijoille. On tärkeää tavoitella unelmiaan, mutta unelmat on mahdollista saavuttaa myös kiertotietä. Mahdollinen välivuosikin kannattaa hyödyntää opiskelemalla esimerkiksi avoimen amk:n tarjonnan kautta haavekoulutuksen opintojaksoja tai mahdollisesti testata jotain ihan muuta alaa muutaman opintojakson verran. Paras uutinen on, että jatkuva oppiminen on täyttä totta ja mahdollista kaikille.
Työ tekijäänsä opettaa
Koulutuspolkuaan pohtiessa kannattaa pitää mielessä, että lopulta työelämä on se, joka eniten opettaa. On hienoa, että tutkinnot sisältävät niin paljon valinnan mahdollisuuksia, että lopulta ammattikorkeakoulututkinnotkaan eivät ole keskenään identtisiä edes saman ryhmän opiskelijoilla – joku on halunnut suunnata opintojaan kansainväliseen suuntaan, toinen on opiskellut poikkitieteellisesti toiseen koulutusalaan kuuluvia opintoja.
Ammattikorkeakoulun hienous piilee aidossa työelämäyhteydessä. Jokainen ammattikorkeakoulututkinto sisältää työharjoittelua joko yhden pidemmän tai useita lyhyempiä jaksoja. Työ tekijäänsä opettaa, ja usein vielä niin, että harjoittelupaikka tarjoaa ensimmäisen opiskelualaa vastaavan työpaikan jo opiskelujen aikana.
Tulevaisuuden ilmiöitä jo tänään
Toinen perustavanlaatuinen hienous ammattikorkeakoulujärjestelmässä on sen ketteryys: meilläkin Vamkissa opetetaan jo nyt asioita, joista ei kukaan ollut kuullutkaan vielä hetki sitten – ilmiöitä, joita ei ollut olemassakaan silloin, kun nyt valmistuvat opiskelijamme aloittivat opintonsa meillä. Opettajamme tutkivat ja opiskelevat itsekin jatkuvasti jakaakseen uusinta tietoa opiskelijoille ja mikä parasta, myös suoraan työelämälle TKI-työn kautta.
Tekoäly kiihdyttää entisestään tiedon uusiutumis- ja jakamistahtia. Se, mitä me tänään opiskelemme ja ihmettelemme uuden asian äärellä, saattaa jo muutaman vuoden päästä olla ihan ”peruskauraa” tai jopa vanhentunutta ajattelua. Nyt jo naurattaa, kuinka aikoinaan osallistuin muutaman tunnin koulutukseen, jossa kerrottiin tulossa olevasta mullistuksesta nimeltään Facebook, ja pohdittiin miten sitä voisi työssä hyödyntää. Kuuntelimme suut auki vaikuttuneita kuulemastamme, vaikka kukaan meistä osallistujista ei vielä ollut Facebookia avannutkaan. Tänään ei taideta enää vastaavaa koulutusta järjestää, mutta viikko sitten istuin samalla tavalla suu auki ihmettelemässä tekoälyn tuomia mahdollisuuksia, ja vaikutuin syvästi. Tokaluokkalaiselleni taitaa opintojensa aikana tekoälyn käyttö osana opintoja olla sitä peruskauraa.
Onnittelut kaikille valmistuneille ja iloa jatko-opintoihin – olivat ne sitten tutkintoon johtavaa korkeakoulusta tai jatkuvan oppimisen sateenvarjon alle mahtuvaa itsensä kehittämistä.
