Uusi lukuvuosi käynnistyi elokuun taitteessa, kesälomat olivat takana ja olo oli palautunut. Kesä oli juuri sellainen, joka antaa voimia arkeen ja rikkoo rutiineja, voimaannuttaa ja pitää mielen virkeänä. Koin olevani valmis syksyn haasteisiin. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Työhyvinvointi” on suomalainen termi, joka kääntyy englanniksi ”work well-being” tai ”workplace well-being”. Se kattaa työntekijöiden fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin työympäristössään. Hyvän työhyvinvoinnin ylläpitäminen on olennaista tuottavuuden, työtyytyväisyyden ja yleisen elämänlaadun kannalta. Työssä on myös viihdyttävä kohtalaisen hyvin, koska vietämme työpaikalla keskimäärin n. 8 tuntia päivässä, toki nykyinen monityöpaikkamalli on tuonut kaivattua muutosta entisiin malleihin. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan osaava ja hyvinvoiva organisaatio on yritykselle kilpailuvaltti ja selkeä etu organisaation kehittymisen kannalta. (Sitra, n.d.)
Työtyyvyisyys tarkoittaa sitä, kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat työhönsä. Hyvä työtyytyväisyys on tärkeä, sillä se voi vaikuttaa positiivisesti henkilön elämänlaatuun ja tuottavuuteen työpaikalla. Tyytyväiset työntekijät ovat yleensä motivoituneempia ja sitoutuneempia työhönsä. Itse koen olevani tyytyväinen toimenkuvaani, tosin tehtäväkentän rajaamisesta on itse pidettävä huolta. Vastuullisena työntekijänä olen kokenut haasteelliseksi juuri tämän tehtäväkentän rajaamisen, on hyvin vaikeaa sanoa ”ei” uusille työtehtävillä tai tehdä asioita vain pintapuolisesti. Annettuihin työtehtäviin haluaisi paneutua huolellisesti, mutta valitettavasti siihen eivät vuorokauden tunnit riittäisi. 70-luvun kasvatusmallit istuvat välillä huonosti tämän päivän digiyhteiskuntaan. (Karjula, Karjula & Westerlund, 2020.)
Pahimmillaan työtehtävien hallitsematon kasvu voi johtaa työuupumukseen, joka on tila, jossa yksilö kokee voimakasta uupumusta, stressiä ja kyvyttömyyttä selviytyä työtehtävistään. Se voi olla seurausta pitkäaikaisesta liiallisesta työkuormituksesta, henkisestä paineesta ja voimavarojen ehtymisestä työelämässä. Työuupumuksen oireisiin kuuluvat väsymys, unihäiriöt, kyynistynyt asenne työhön, sekä laskenut suorituskyky ja motivaatio. Itse en ole työuupumuksesta kärsinyt, mutta tunnistan oireita, joihin yllä viitataan.
Työn tuunaaminen
Työn tuunaaminen tai ”job crafting” on käsite, joka liittyy työntekijöiden kykyyn muokata omaa työtään ja työrooliaan niin, että se vastaa paremmin heidän mieltymyksiään, vahvuuksiaan ja motivaatiotaan. Tämä voi auttaa työntekijöitä tuntemaan suurempaa tyytyväisyyttä työhönsä ja parantamaan työn tuottavuutta. Työn tuunaaminen voi tapahtua useilla eri tavoilla:
- Tehtävien muokkaaminen: Työntekijä voi pyrkiä lisäämään tai vähentämään tiettyjä tehtäviä työssään niin, että ne vastaavat paremmin heidän vahvuuksiaan ja mieltymyksiään. Esimerkiksi lisätä projekteja, jotka he kokevat innostaviksi, tai siirtää tehtäviä, jotka eivät motivoi.
- Ihmissuhteiden muokkaaminen: Työntekijä voi pyrkiä rakentamaan vahvempia suhteita kollegoihinsa tai asiakkaisiinsa. Tämä voi auttaa lisäämään yhteistyötä ja työtyytyväisyyttä.
- Työn aikataulun muokkaaminen: Työntekijä voi pyrkiä järjestämään työnsä aikataulua niin, että se sopii paremmin heidän omiin rytmeihinsä ja tarpeisiinsa. Tämä voi sisältää joustavamman työajan tai etätyön mahdollistamisen.
- Oman osaamisen kehittäminen: Työntekijä voi pyrkiä kehittämään uusia taitoja ja osaamista, jotka tukevat heidän työnsä muokkaamista ja laajentamista.
Työn tuunaamisen tavoitteena on parantaa työntekijän työtyytyväisyyttä, lisätä motivaatiota ja lisätä sitoutumista työhön. Se voi myös auttaa organisaatioita hyödyntämään työntekijöidensä potentiaalia tehokkaammin. Käytännössä tämä voi edellyttää keskustelua esimiesten kanssa, jotta työn tuunaamisessa saavutetaan molempia osapuolia tyydyttävät tulokset. (Työterveyslaitos, n.d.)
Itse olen kokenut parhaimpana voimavaran kasvattajana juuri tämän työn tuunaamisen ja onneksi olen saanut omassa työssäni siihen mahdollisuuden, kaikissa työyhteisöissä se ei ole itsestäänselvyys. Lähiesimieheni luottaa omaan näkemykseen ja koen hänen arvostavan osaamistani. Keskinäinen luottamus ja arvostus on kaiken lähtökohta, jotta työyhteisössä on mahdollista tehdä muutoksia rakentavalla tavalla.
Olen saanut tehdä laaja-alaisia työtehtäviä, mutta niiden koosta on itse pidettävä huolta. Itseohjautuvuus, vastuuntunto ja ennakkoluulottomuus uusia toimintatapoja kohtaan ovat avainasemassa, silloin kun henkilö haluaa muutosta omaan tehtävänkuvaansa. Sanonta ”vanhassa vara parempi” ei päde enää tämän päivän tietotyöläisen arjessa.
Omassa yksikössä on syyslukukaudelle puhaltaneet muutoksen tuulet, henkilöstövajaus- ja vaihdokset sekä hetkittäin epäselvästi organisoidut työtehtävät kuormittivat. Välillä olo on ollut väsyneen turta ja riittämätön, vapaa-aika kului lähinnä seinää tuijotellen, koska muuhun ei ollut voimavaroja. Kiireen ja väsymyksen keskellä jaksoimme kuitenkin muistuttaa toisiamme siitä, että yhdessä menemme eteenpäin, päivä kerrallaan. Joka päivä ei tarvitse yltää huippusuoritukseen, tärkeintä on tehdä työtehtävät kiireellisyysjärjestyksessä, priorisoida ja delegoida. Ottaa tarjottu apu vastaan ja osata myös pyytää apua. Tähän tiimissämme on totuttu ja avun antaminen yli tehtäväkohtaisten rajojen, on itsestäänselvyys.
Alussa pohtimaani kysymykseen voin todeta, että meidän kävi hyvin. Ei täydellisesti, mutta riittävän hyvin. Pahin ruuhkahuippu on selätetty ainakin hetkellisesti ja työrauha on laskeutunut tiimiimme. Digitalisaatio ja tekoäly auttoi meitä, mutta tärkein voimavara oli kuitenkin ihmisten kohtaaminen. Työkaverin halaus aamuisella käytävällä, yhteiset ”pystykahvit” taukohuoneessa, iloiset läksiäiset lähteville ja lämmin vastaanotto uusille työkavereille. Tunne siitä, että et ole yksin.
