Kokemusasiantuntijuus vahvistaa osallisuutta mielenterveys- ja päihdepalveluissa

Kokemusasiantuntijuus on vahvistunut viime vuosina osaksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämistä, mutta sen toteutuminen vaihtelee edelleen palveluittain ja alueittain. Satakunnan hyvinvointialueella toteutetussa laadullisessa tutkimuksessa tarkasteltiin kokemusasiantuntijatoimintaa asiakkaiden, kokemusasiantuntijoiden ja työntekijöiden näkökulmista. Tulokset osoittivat, että kokemusasiantuntijuus vahvistaa osallisuutta, luottamusta ja toivoa sekä täydentää ammatillista työtä kokemustiedolla. Samalla toiminnassa tunnistettiin rakenteellisia haasteita, kuten roolien epäselvyyttä, vaihtelevia käytäntöjä sekä koordinaation ja tuen puutteita.

TEKSTI | Henna Ahlqvist & Hannele Laaksonen
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042734566
Ihmiset keskustelevat ringissä.

Kokemusasiantuntijuus vahvistaa asiakkaan toipumista

Kokemusasiantuntijuudella tarkoitetaan omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa asiantuntijuutta, joka rakentuu esimerkiksi mielenterveyden häiriöistä, tai päihdeongelmista, sekä niistä toipumisesta ja palvelujärjestelmässä toimimisesta. Kokemusasiantuntija tuo palveluihin sellaista kokemuksellista tietoa, jota ei voida saavuttaa pelkästään ammatillisen koulutuksen avulla. Tästä syystä kokemusasiantuntijuus on liitetty erityisesti asiakaslähtöisyyden, osallisuuden ja palvelujen inhimillisyyden vahvistamiseen (Meriluoto, 2018; Palukka ja muut, 2019).

Kokemusasiantuntijoita koulutetaan muun muassa eri järjestöjen ja hyvinvointialueiden sekä myös kuntien toimesta. Hirschovits-Gerz ja muiden (2019) tutkimuksen mukaan koulutuksia järjestettiin 10 eri maakunnan alueella ja kahdeksan eri sairaanhoitopiirin alueella. Ilmoitettujen koulutusten kesto vaihteli suuresti ollen lyhyemmillään alle viikon mittainen ja laajemmillaan kahdeksan kuukauden pituinen. Lyhin koulutus kesti neljä tuntia ja pisin 180 tuntia. Pitkään koulutukseen sisältyi 2–48 tapaamiskertaa. Yli puolet koulutuksen järjestäjistä ilmoitti kouluttavansa myös omaisia. Sisällöllisesti noin 80 % kouluttajatahoista toteutti itse kehittämäänsä opetussuunnitelmaa, mutta keskiössä oli omien kokemusten työstäminen, johon käytettiin keskimäärin 15 tuntia. (Hirschovits-Gerz ja muut, 2019, s. 38.)

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa kokemusasiantuntijuus kytkeytyy läheisesti toipumisorientaatioon. Toipumisorientaatiossa huomio ei kohdistu vain oireisiin tai ongelmiin, vaan ihmisen voimavaroihin, toimijuuteen, toivoon ja mahdollisuuteen rakentaa merkityksellistä arkea. Tällaisessa viitekehyksessä kokemusasiantuntija voi toimia toivon ja vertaisuuden välittäjänä sekä tuoda palveluihin sellaista ymmärrystä, joka tukee asiakkaan kokemusta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta (Leamy ja muut, 2011; Slade ja muut, 2014).

Aiemman tutkimuksen perusteella vertaistukeen ja kokemustietoon perustuva toiminta voi vahvistaa henkilökohtaista toipumista, lisätä osallisuutta ja tukea palveluihin sitoutumista. Vaikutukset näkyvät usein erityisesti prosessitekijöissä, kuten luottamuksessa, toivossa, koetussa tuessa ja palveluihin kiinnittymisessä, eivät vain yksittäisinä mitattavina lopputuloksina (Chinman ja muut, 2014; Høgh ja muut, 2023). Kokemusasiantuntijuuden hyötyjen toteutuminen ei kuitenkaan ole automaattista, vaan edellyttää selkeitä rakenteita, määriteltyjä rooleja ja organisatorista tukea (Gillard ja muut, 2024).

Kokemusasiantuntijuus täydentää ammatillista asiantuntijuutta

Kokemusasiantuntijuus ei korvaa ammatillista asiantuntijuutta, vaan täydentää sitä. Kokemusasiantuntija voi toimia esimerkiksi vertaistukena, ryhmänohjaajana, kouluttajana tai kehittämistyössä. Keskeistä on, että kokemustieto tuo näkyväksi asiakkaan arjen, palvelukokemuksen tai toipumisen sellaisia ulottuvuuksia, joita ammattilaisen voi olla vaikea tavoittaa omasta positiostaan käsin. Parhaimmillaan tämä rakentaa jaettua asiantuntijuutta, jossa asiakkaan, kokemusasiantuntijan ja ammattilaisen näkökulmat täydentävät toisiaan. (Davidson ja muut, 2012; Meriluoto, 2018.)

Samalla tutkimuskirjallisuus osoittaa, että kokemustiedon asema ei vakiinnu itsestään. Jos kokemusasiantuntijuuden paikka palvelujärjestelmässä jää epäselväksi, toiminta voi jäädä satunnaiseksi, henkilöityä yksittäisiin työntekijöihin tai kaventua pelkäksi symboliseksi osallistamiseksi. Siksi kokemustiedon hyödyntäminen edellyttää paitsi myönteisiä asenteita myös rakenteellisia ratkaisuja, jotka tukevat tasavertaista yhteistyötä ja kokemustiedon todellista vaikutusmahdollisuutta (Palukka ja muut, 2019; Gillard ja muut, 2024).

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena Satakunnan hyvinvointialueen aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa eri toimijaryhmien näkemyksiä kokemusasiantuntijatoiminnasta sekä tunnistaa toiminnan kehittämistarpeita palvelujärjestelmässä.

Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui viisitoista henkilöä: viisi kokemusasiantuntijaa, viisi asiakasta ja viisi työntekijää. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina kasvokkain, puhelimitse tai etäyhteydellä. Aineisto litteroitiin sanatarkasti ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä (Tuomi & Sarajärvi 2018). Analyysissä tarkasteltiin erikseen kunkin tiedonantajaryhmän näkemyksiä ja koottiin niistä keskeiset teemat kokemusasiantuntijuuden merkityksestä, hyödyistä, haasteista ja kehittämiskohteista.

Kokemusasiantuntijuus rakentuu merkityksellisissä kohtaamisissa

Tutkimuksen tuloksissa kokemusasiantuntijuuden ytimeksi nousi kohtaaminen. Kokemusasiantuntijat kuvasivat toimintaansa laaja-alaisena ja tilanteisesti rakentuvana. Tehtäviin sisältyi esimerkiksi yksilöllistä vertaistukea, ryhmien ohjaamista, puheenvuoroja, koulutuksia ja osallistamista kehittämistyöhön. Kokemusasiantuntijuus ei näyttäytynyt pelkästään oman kokemuksen kertomisena, vaan aktiivisena työskentelynä asiakkaiden ja ammattilaisten rinnalla. (Kuvio 1.)

Asiakkaiden näkökulmasta kokemusasiantuntijan kanssa tapahtunut kohtaaminen koettiin usein helpommaksi ja tasavertaisemmaksi kuin kohtaaminen ammattilaisen kanssa. Kokemusasiantuntijan kanssa oli mahdollista puhua avoimemmin ilman tunnetta siitä, että omaa kokemusta pitäisi perustella tai selittää pitkään. Jaettu kokemus loi välittömän ymmärryksen tunteen, mikä vahvisti kokemusta kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. (Kuvio 1.)

Kolme vierekkäistä värillistä laatikkoa, otsikot Kokemusasiantuntijat, Asiakkaat ja Ammattilaiset, joissa kuvaillaan kokemusasiantuntijoiden roolia kohtaamisissa sekä hyödyt asiakkaille ja ammattilaisille.
Kuvio 1. Kohtaamisten merkityksellisyys eri vastaajaryhmien näkökulmasta (Ahlqvist, 2026)

Myös työntekijöiden näkökulmasta kokemusasiantuntijan mukanaolo toi asiakastyöhön sellaista ymmärrystä, jota ammattilainen ei välttämättä tavoita yksin. Kokemusasiantuntijan nähtiin auttavan sanoittamaan asiakkaan kokemuksia, rakentavan luottamusta ja tukevan erityisesti sellaisia tilanteita, joissa asiakkaan sitoutuminen palveluihin oli epävarmaa tai luottamus järjestelmään heikko. (Kuvio 1.)

Toivo, osallisuus ja luottamus vahvistuvat

Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että kokemusasiantuntijuus vahvistaa asiakkaiden toivoa (Kuvio 2). Kokemusasiantuntijan oma selviytymiskokemus tai toipumistarina näyttäytyi asiakkaille konkreettisena osoituksena siitä, että vaikeasta tilanteesta on mahdollista päästä eteenpäin. Toivo ei rakentunut aineistossa abstraktina ajatuksena, vaan realistisena kokemuksena muutoksen mahdollisuudesta.

Toinen keskeinen tulos liittyi osallisuuteen. Asiakkaat kuvasivat, että kokemusasiantuntija auttoi heitä osallistumaan aktiivisemmin omaan palveluaan koskevaan keskusteluun. Kokemusasiantuntijan tuki vahvisti tunnetta siitä, että oma mielipide, oma kokemus ja omat tarpeet ovat tärkeitä. Näin kokemusasiantuntijuus tuki siirtymää passiivisesta palvelujen kohteena olemisesta aktiivisempaan toimijuuteen. (Kuvio 2.)

Kaavio, jossa keskellä on Asiakkaiden keskeisiä kokemuksia ja ympärillä viisi ympyrää: toivon vahvistuminen, osallisuuden vahvistuminen, toimijuuden vahvistuminen, luottamuksen rakentuminen ja avoimen vuorovaikutuksen rakentuminen.
Kuvio 2. Asiakkaiden keskeisiä kokemuksia kohtaamisista kokemusasiantuntijan kanssa (Ahlqvist, 2026)

Luottamus rakentui ennen kaikkea kokemuksellisen ymmärryksen kautta. Kokemusasiantuntijan nähtiin ymmärtävän asiakkaan tilannetta eri tavalla kuin ammattilainen, koska ymmärrys perustui elettyyn kokemukseen eikä vain teoreettiseen tietoon. Tämä mahdollisti avoimemman vuorovaikutuksen ja madalsi kynnystä käsitellä vaikeita asioita. Samalla kokemusasiantuntijan mukanaolo saattoi lisätä asiakkaan luottamusta myös koko palvelujärjestelmään. (Kuvio 2.)

Kokemusasiantuntijuus tukee palveluihin kiinnittymistä ja rikastaa ammatillista työtä

Tutkimuksessa nousi esiin, että kokemusasiantuntijuus tukee palveluihin kiinnittymistä. Kokemusasiantuntija saattoi toimia asiakkaalle matalan kynnyksen rinnalla kulkijana erityisesti palvelupolun siirtymävaiheissa tai tilanteissa, joissa ammatillinen tuki koettiin etäiseksi. Kokemusasiantuntijan mukanaolo vahvisti motivaatiota osallistua ryhmiin, tulla tapaamisiin ja jatkaa kuntoutumista. (Kuvio 3.)

Kaksi vierekkäistä laatikkoa: Asiakkaiden näkökulma ja Ammattilaisten näkökulma, joissa kuvataan palveluihin kiinnittymisen, motivaation ja asiakastyön rikastumisen sekä osallisuuden ja jaetun asiantuntijuuden vahvistumista.
Kuvio 3. Kokemusasiantuntijuus asiakkaiden ja ammattilaisten näkökulmissa (Ahlqvist, 2026)

Työntekijöiden näkökulmasta kokemusasiantuntijuus toi asiakastyöhön lisäarvoa. Kokemusasiantuntijan mukanaolo auttoi avaamaan asiakastyössä syntyneitä jumitilanteita, syvensi ymmärrystä asiakkaan kokemuksista ja rikasti työntekijän omaa ammatillista näkökulmaa. Kokemustieto ja ammatillinen tieto eivät näyttäytyneet vastakkaisina, vaan toisiaan täydentävinä. (Kuvio 3.)

Työntekijät kuvasivat parhaimmillaan syntyvän jaettua asiantuntijuutta. Tällöin kokemusasiantuntija, asiakas ja ammattilainen toimivat samassa prosessissa omista rooleistaan käsin, mutta yhteistä ymmärrystä rakentavasti. Tämä ei kuitenkaan toteutunut automaattisesti, vaan edellytti luottamusta, yhteistä ymmärrystä ja selkeitä toimintatapoja. (Kuvio 3.)

Kehittämiskohteet liittyvät rakenteisiin, rooleihin ja tukeen

Vaikka kokemusasiantuntijatoiminta koettiin merkitykselliseksi, tutkimuksessa tunnistettiin useita rakenteellisia haasteita. Näistä keskeisimpiä olivat roolien epäselvyys, toiminnan hajanaisuus, koordinaation puute sekä alueellinen epätasaisuus (Taulukko 1). Kokemusasiantuntijat, asiakkaat ja työntekijät kuvasivat, että toiminnan toteutustavat vaihtelivat yksiköittäin ja paikkakunnittain. Tämä heikensi yhdenvertaisuutta ja teki kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisestä satunnaista.

Kehittämisen näkökulmasta keskeiseksi nousi selkeiden rakenteiden tarve (Taulukko 1). Kokemusasiantuntijoiden tehtävät, vastuut ja yhteistyön käytännöt tulisi määritellä kirjallisesti ja yhdenmukaisesti. Näin kokemusasiantuntijuus ei jäisi yksittäisten toimijoiden varaan, vaan olisi näkyvä ja ennakoitava osa palvelujärjestelmää.

KehittämistarveEhdotukset
Kokemusasiantuntijatoiminta on rakenteellisesti osittain hajanaista– Toiminnan systemaattinen organisointi ja koordinointi
– Kokemusasiantuntijuudelle luodaan selkeät, yhtenäiset ja läpinäkyvät rakenteet koko hyvinvointialueelle
Kokemusasiantuntijoiden rooli suhteessa ammattilaisiin on epäselvä– Selkeä, kirjallinen tehtävänkuvaus
– Vastuiden ja rajojen määrittely
– Toiminnan tavoitteiden avaaminen
Perehdytys ja tuki vaihtelevat– Yhtenäinen perehdytysmalli kokemusasiantuntijoille
– Säännöllinen työnohjaus ja ammatillinen tuki
Koordinointi ja tiedonkulku ovat puutteellisia– Nimetään vastuuhenkilö tai koordinaattori
– Kehitetään tiedonkulun käytäntöjä organisaatiossa
Toiminnan saavutettavuus ja yhdenvertaisuus vaihtelevat– Toiminnan saatavuuden varmistaminen eri alueilla
– Digitaalisten ja matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksien kehittäminen
Palkkiot ja etuusvaikutukset rajoittavat osallistumistaPalkkiokäytäntöjen selkeyttäminen
Huomioidaan sosiaalietuuksiin liittyvät vaikutukset
Johtaminen ja strateginen ohjaus ovat epäyhtenäisiä– Kokemusasiantuntijatoiminnan kytkeminen osaksi strategista johtamista
– Johdon sitoutumisen vahvistaminen
Taulukko 1. Kokemusasiantuntijatoiminnan keskeiset kehittämiskohteet ja kehittämisehdotukset (Ahlqvist, 2026)

Toinen keskeinen kehittämiskohde liittyi perehdytykseen, työnohjaukseen ja muuhun tukeen (Taulukko 1). Kokemusasiantuntijatoiminta perustuu oman kokemushistorian hyödyntämiseen, mikä voi olla emotionaalisesti kuormittava. Siksi säännöllinen tuki, mahdollisuus purkaa kokemuksia ja selkeä yhteyshenkilö ovat tärkeitä toiminnan kestävyyden kannalta.

Tutkimuksessa nousi esiin myös tiedonkulun ja saavutettavuuden ongelmia (Taulukko 1). Työntekijät kokivat, ettei kokemusasiantuntijoiden osaamisesta, saatavuudesta ja käyttömahdollisuuksista ollut riittävästi ajantasaista tietoa. Lisäksi palkkioihin ja sosiaalietuuksiin liittyvät käytännöt saattoivat vaikeuttaa toimintaan osallistumista. Näiden kysymysten ratkaiseminen olisi tärkeää, jotta kokemusasiantuntijuus voisi vakiintua aidosti ja yhdenvertaisesti osaksi mielenterveys- ja päihdepalveluja.

Lopuksi

Tämän tutkimuksen perusteella kokemusasiantuntijuus on merkityksellinen osa mielenterveys- ja päihdepalveluja. Se vahvistaa asiakkaiden osallisuutta, toivoa, luottamusta ja palveluihin kiinnittymistä. Samalla se täydentää ammatillista työtä kokemustiedolla ja lisää ymmärrystä asiakkaiden arjesta, toipumisesta ja palvelukokemuksista.

Tulokset osoittavat kuitenkin, että kokemusasiantuntijuuden mahdollisuudet eivät toteudu täysimääräisesti ilman selkeitä rakenteita, määriteltyjä rooleja, koordinointia ja riittävää tukea. Kokemusasiantuntijuuden vahvistaminen ei siten ole vain yksittäisten työntekijöiden tai kokemusasiantuntijoiden varassa, vaan koko organisaation ja palvelujärjestelmän kehittämiskysymys. Kun kokemustiedon asema tunnistetaan aidosti ja se liitetään suunnitelmallisesti osaksi palvelujen kokonaisuutta, kokemusasiantuntijuus voi vahvistaa mielenterveys- ja päihdepalvelujen asiakaslähtöisyyttä ja laatua merkittävällä tavalla.

Aiheesta tarkemmin

Ahlqvist, H. (2026). Kokemusasiantuntijatoiminta Sata-alueen mielenterveys- ja päihdepalveluissa. [ylempi AMK-opinnäytetyö, Vaasan ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604095955

Lähteet
  • Chinman, M., George, P., Dougherty, R. H., Daniels, A. S., Ghose, S. S., Swift, A., & Delphin-Rittmon, M. E. (2014). Peer support services for individuals with serious mental illnesses: Assessing the evidence. Psychiatric Services, 65(4), 429–441. https://doi.org/10.1176/appi.ps.201300244

  • Davidson, L., Bellamy, C., Guy, K., & Miller, R. (2012). Peer support among persons with severe mental illnesses: A review of evi dence and experience. World Psychiatry, 11(2), 123–128. https://doi.org/10.1016/j.wpsyc.2012.05.009

  • Gillard, S., Foster, R., White, S., Bhattacharya, R., Binfield, P., Eborall, R., Gibson, S. L., Harnett, D., Simpson, A., Lucock, M., Marks, J., Repper, J., Rinaldi, M., Salla, A., & Worner, J. (2024). Implementing peer support into practice in mental health services: A qualitative comparative case study. BMC Health Services Research, 24(1), 1050. https://doi.org/10.1186/S12913-024-11447-5

  • Hirschovits-Gerz, T., Sihvo, S., Karjalainen, J. & Nurmela, A. (2019). Kokemusasiantuntijuus Suomessa: Selvitys kokemusasiantuntijakoulutuksen ja -toiminnan käytännöistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 17/2019. Noudettu 8.4.2026 osoitteesta https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/a9e5e4ba-ccbc-4dbb-b958-5d61680671a9/content

  • Høgh E. C., Heinsvig Poulsen, C., Hjorthøj, C., Skriver Mundy, S., Hellström, L., Nørgaard Nielsen, M., Korsbek, L., Serup Rasmussen, K., & Falgaard Eplov, L. (2023). The Effectiveness of Peer Support in Personal and Clinical Recovery: Systematic Review and Meta-Analysis. Psychiatric Services, 74(8), 847–858. https://doi.org/10.1176/appi.ps.202100138

  • Leamy, M., Bird, V., Le Boutillier, C., Williams, J., & Slade, M. (2011). Conceptual framework for personal recovery in mental health. British Journal of Psychiatry, 199(6), 445–452. https://doi.org/10.1192/bjp.bp.110.083733

  • Meriluoto, T. (2018). Making experts-by-experience: Governmental ethnography of participatory initiatives in Finnish social welfare organisations (JYU Dissertations 38). University of Jyväskylä. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7603-3

  • Palukka, H., Tiilikka, T., & Auvinen, P. (2019). Kokemusasiantuntija sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä – osallisuuden mahdollistaja vai osallistamispolitiikan väline? Janus, 27(1), 21–37. https://doi.org/10.30668/janus.66252

  • Slade, M., Amering, M., Farkas, M., Hamilton, B., O’Hagan, M., Panther, G., Perkins, R., Shepherd, G., Tse, S., & Whitley, R. (2014). Uses and abuses of recovery: Implementing recovery-oriented practices in mental health systems. World Psychiatry, 13(1), 12–20. https://doi.org/10.1002/wps.20084

  • Tuomi, J., & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (uudistettu laitos). Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Aiheeseen liittyvää