Riskit ja riskienhallinta
Opinnäytetyön teoriaosuudessa selvitettiin, millaisia vientiin kolmansiin maihin liittyviä riskejä on, joita Euroopan sisämarkkinoilla ei esiinny. Ulkomaankaupan riskit voidaan jakaa poliittisiin, kaupallisiin ja juridisiin riskeihin. Poliittiset riskit ovat suuresti läsnä nykymaailman tilanteessa. Yritysten tulee varautua maariskeihin, konflikteihin ja kohdemaan poliittiseen tilanteeseen. (Nordea, n.d.) Kaupallisia riskejä ovat taloudelliset, luotto- ja valuuttariskit. (Juvonen ym., 2023.). Luottoriskien merkitys korostuu, sillä niitä on huomattavasti vaikeampaa arvioida Euroopan ulkopuolisissa maissa olevilta ostajilta. Viennin kohdemaan lakiin ja käytäntöihin tulee varautua, sillä ne voivat poiketa huomattavasti Euroopan sisäisen kaupan tavoista ja lakisääntelystä. (Finnvera, n.d.-c)
Riskienhallintaa prosessina tarkasteltiin opinnäytetyön seuraavassa vaiheessa. ISO-31000 on kansainvälinen riskienhallinnan standardi, ja sen tarkoituksena on antaa selkeä kuva riskienhallinnan prosessista. (Rousku, 2017) Riskienhallinnan prosessi alkaa riskien tunnistamisella – mitä riskejä esiintyy kohdemaassa, toimitusketjussa tai yrityksen omassa toiminnassa. Tunnistamisen jälkeen riskit arvioidaan esimerkiksi riskimatriisia apuna käyttäen. Riskimatriisilla arvioidaan riskin vakavuus ja painoarvo yritykselle. Lisäksi riskimatriisilla arvioidaan, mitkä riskit ovat taloudellisesti kriittisempiä ja mitkä vaikuttavat vähemmän. (Juvonen ym., 2023) Riskikustannusoptimilla tarkoitetaan tilannetta, jossa riskin hallintakustannukset ja riskin vakavuus eli tuottamat haittakustannukset ovat yhtä suuret. Yrityksen siis tulee miettiä, kannattaako riskin ehkäisyyn investoida enempää, sillä se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. (Juvonen ym., 2023)
Riskienhallinnanprosessin jälkeen siirryttiin tarkastelemaan riskien suojauskeinoja eli mitä keinoja on minimoida riskien toteutuminen. Näitä suojauskeinoja ovat mm. toimitustapalausekkeet, maksutavat, sopimustekniset keinot ja luottovakuuttaminen. Toimitustapalausekkeilla sovitaan myyjän ja ostajan välillä, mitä toimitustapaa käytetään, ja missä pisteessä tuotteiden vastuu siirtyy. Oikean maksutavan valinta on tärkeää ja sitä sovelletaan kohdemaan mukaan. (Finnvera, n.d.-d; Logistiikan Maailma, 2026a) Luottovakuudet ovat yritysten vientiä tukevia rahoituksia. Esimerkiksi Finnveran luottoriskivakuutus turvaa myyjää, mikäli ostaja ei ole maksukykyinen sovitusta kaupasta. (Finnvera, 2024)
Haastattelut ja yhteenveto
Tutkimuksen empiirinen osuus perustui asiantuntijoiden haastatteluihin. Haastatteluihin valittiin kolme viennin asiantuntijaa eri yrityksistä. Ensimmäinen haastateltava oli kansainvälisen organisaation konsernin johtaja. Toinen haastateltava oli kansainvälisen kemian- ja metalliteollisuuden tuotantojohtaja. Kolmas haastateltava oli kansainvälisen teknologia yrityksen vienninvalvoja. Kaikille asiantuntijoille esitettiin samat haastattelukysymykset.
Haastateltavat kokivat yksimielisesti, että riskit painottuvat poliittisiin riskeihin. Erinäiset konfliktit maailmalla aiheuttavat haasteita organisaatioiden toiminnalle. Kaksi asiantuntijoista painotti yritysten compliance- osaamista eli yritysten tulee olla tietoisia kohdemaan tavoista ja lakisääntelyistä. Yrityksillä on käytössä riskienhallintaan erinäisiä keinoja. Kaksi asiantuntijaa kertoivat, että hyödyntävät toimituslausekkeita ja riskimatriisia viennin riskien hallinnassa. Asiantuntijat kertoivat käyttävänsä maksutapoja sovelletusti kohdemaan vaatimusten mukaisesti.
Tutkimuksessa selvisi, mitä riskityyppejä Euroopan ulkopuolisessa kaupankäynnissä on ja miten niihin voidaan varautua. Vientikaupassa riskejä voidaan minimoida oikeita suojauskeinoja käyttämällä. Ulkomaankaupassa toimivien yritysten tulee olla tietoisia kohdemaan tilanteesta, ja toimitusketjussa esiintyvistä riskeistä. Lisäksi kohdemaassa tulisi olla paikallinen työntekijä, joka tuntisi kulttuuriin liittyvät toimintatavat.
