Rahastosijoittaminen on saanut 2000-luvulla todella suurta suosiota, joka kasvoi vielä entisestään koronapandemian aikana. Tämä kasvanut suosio näkyy varsin hyvin Euroopassa, jossa on nykyään enemmän rahastoja kuin noteerattuja yhtiöitä, joista sijoittaja voi valita. (Kauppila, Puttonen & Repo 2020, 8; Finanssiala 2020)
Rahastosijoittamisessa kolme suurinta ryhmää ovat osakerahastot, korkorahastot ja näitä molempia sisältävät yhdistelmärahastot. Nämä kolme ryhmää ovat yhdistettynä noin 85 % koko rahastopääomasta Suomessa. (Kauppila, Puttonen & Repo 2020, 26) Nimiensä mukaan osakerahastot sisältävät osuuksia eri yhtiöistä ja korkorahastot keskittyvät sijoittamaan korkoihin. Yleisesti ottaen osakerahastot omaavat korkeamman riskitason, sillä noteerattujen yhtiöiden kohdalla riskit ovat suuremmat ja vaikeammin havaittavissa kuin korkojen kanssa. Korkorahastojen kohdalla riskiä määrittää eniten se, minkälaisiin korkoihin kyseinen rahasto sijoittaa. Erilaisia korkoja voivat olla pitkän tai lyhyen aikavälin lainojen korot tai valiton ja kuntien lyhytaikaiset velat. Näistä suurimman riskin omaa pitkän aikavälin lainat ja pienimmän riskin valiton ja kuntien lyhyen aikavälin velat. Yhdistelmärahastojen riskitaso on jotain näiden kahden muun väliltä, sillä ne sisältävät sekä molempia. (Kauppila, Puttonen & Repo 2020, 43–44; Myllyoja & Kullas 2020, 96. 98)
Rahastosijoittamisessa riskit ovat kuitenkin huomattavasti pienemmät kuin suoraan noteerattuihin yhtiöihin sijoitettaessa. Tämä johtuu siitä, että rahastosijoittamisessa tarkoitus on hajauttaa rahaston pääomaa siten, että se välttyisi mahdollisimman paljon markkina- tai yritysriskeiltä. Hajauttaminen tehdään yleensä joko maantieteellisesti tai erilaisiin markkinoihin sijoittamalla. Maantieteellinen hajautus voidaan tehdä sijoittamalla esimerkiksi pelkästään eurooppalaisiin yhtiöihin. (Säästopankki 2022) Erilaisiin markkinoihin hajauttamalla valitaan yleisesti tietynlaisia yhtiöitä, joita voivat olla esimerkiksi pienyhtiöt tai kasvavat yritykset. Hajauttamisen yleisesti suorittaa rahaston salkunhoitaja, joka valitsee rahastoon sopivia kohteita. Tällöin sijoittajan ei itse tarvitse etsiä sopivia rahastoja, vaan sen hoitaa henkilö, joka seuraa osakekursseja päivittäin. Huomioitavaa kuitenkin on se, että salkunhoitajalle maksetaan palkkiota, joka vähennetään rahaston mahdollisista tuotoista. Tämä palkkio kuitenkin jaetaan kaikkien rahastoon sijoittavien kanssa, joten se ei ole yksittäiselle sijoittajalle suuri menetys mahdollisista tuotoista. Rahaston hajauttamista voidaan myös hoitaa indeksien avulla, jolloin rahastoon valitaan tietyn vertailuindeksin ylittävät kohteet. Tällöin tuotto ja riski ovat yleisesti alhaisempia kuin rahastoissa, joita ylläpitää salkunhoitaja. Rahastot ovat myös hyvin säädeltyjä sekä lainalaisia ja niiden toimintaa valvotaan Suomessa Finanssivalvonnan toimesta. (Myllyoja & Kullas 2020, 96, 100; Kauppila, Puttonen & Repo 2020, 26, 37–38)
Rahastosijoittamisen suosio kasvoi huomattavasti koronapandemian aikana, jolloin uusia rahastosijoituksia tehtiin paljon. Kun korona saapui ensimmäistä kertaa Eurooppaan vuoden 2020 alkupuolella, vaikutti se aluksi uudelta finanssikriisiltä, joka voisi kestää monta vuotta. Rahastopääoman arvo tippui monella miljardilla ja sijoittajat ympäri maailmaa nostivat omia sijoituksiaan. Tämä kuitenkin muuttui todella nopeasti poliittisten päätösten ja tukipakettien avulla. Kurssien lasku kesti vain muutaman kuukauden, jonka jälkeen rahastopääoma nousi huomattavasti koronaa edeltävästä. Tähän vaikuttivat paljon pandemian alussa laskeneet hinnat, sekä se, että kotitalouksilla oli enemmän rahaa käytettävissä sulkutoimenpiteiden takia. Pandemia myös avasi mahdollisuuksia salkunhoitajille löytää hyvin hinnoiteltuja kohteita. Tämän ja jatkuvasti kasvavien sijoitusten ansioista rahastojen tuottavuus on ollut pandemian aikana suurempaa kuin sitä edeltävänä aikana. Pandemian aikana on myös huomattu, että rahastojen ylituotto on ollut yleisempää. Rahastojen suuri suosio ja niiden asema rahamarkkinoilla näkyi pandemian aikana myös siten, että rahastoihin kohdistuvaan lainsäätelyyn ja muihin säädöksiin ei koskettu. (Finanssiala 2018; 2019; 2020; 2021; Suomen Pankki 2022)
