Simulaatioharjoittelun hyödynnettävyys psykiatrisessa hoitotyössä
Psykiatrisessa hoitotyössä vuorovaikutus potilaan kanssa on avainasemassa ja haastavissa tilanteissa sen merkitys korostuu entisestään. (Berg ja muut, 2023, s. 783-784). On tutkittu, että valtaosa haittatapahtumista ja virheellisesti annetusta hoidosta liittyy häiriöihin kommunikaatiossa (Neale, 2019, s. 23) ja puutteelliseen tiimityöhön (Hoppu ja muut, 2014, s. 1744). Epäonnistuneen vuorovaikutuksen taustalla voivat olla sekä potilas- että hoitajalähtöiset tekijät (Berg ja muut, 2023, s. 783-784).
Simulaatioiden avulla voidaan harjoitella ja vahvistaa vuorovaikutustaitoja, tilannetietoisuutta ja avun kutsumista ajoissa paikalle (Neale, 2019, s. 23). Näiden lisäksi sen on todettu lisäävän luottamusta omaa toimintaa kohtaan (Neale, 2019, s. 23), parantavan kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja, päätöksentekotaitoja ja auttavan riskien arvioinnissa (Farooq ja muut, 2020, s. 736).
Simulaation avulla pyritään opetustarkoituksessa luomaan, jäljittelemään tai vahvistamaan todellisen maailman tapahtumia tai erilaisia kokemuksia. Harjoittelulla on aina jokin ennalta määritelty päämäärä ja se on tavoitteellista toimintaa. (Guise ja muut, 2012, s. 411.) Simulaatiokoulutus rakentuu aikuisoppimisen perusteista, jossa korostuu omien kokemusten, ajatusten ja toiminnan reflektointi (Guise ja muut, 2012, s. 411).
Haastavat tilanteet ja pakon käyttö psykiatrisessa hoitotyössä
Haastavia tilanteita on hankala määritellä, sillä ne perustuvat tilanteessa olevien henkilöiden subjektiivisiin kokemuksiin (Goetz ja muut, 2018). Hoitajien mukaan haastavat tilanteet psykiatrisessa hoitotyössä saavat alkunsa potilaan aggressiivisesta, väkivaltaisesta tai itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Potilaiden kuvaamina haastavia tilanteita taas syntyy kommunikaation puutteesta tai negatiivisena koetusta vuorovaikutuksesta hoitohenkilöstön kanssa. (Lantta ja muut, 2016, s. 2)
Psykiatrisessa hoitotyössä haastavia tilanteita, kuten potilaiden fyysistä tai verbaalista aggressiota tai väkivaltaa esiintyy enemmän kuin muilla hoitotyön erikoisaloilla (Pekurinen ja muut, 2017, s. 5). Usein ajatellaan, että aggressiivisen käyttäytymisen taustalla on potilaan mielenterveysongelma (Young ja muut, 2022, s. 1418), mutta taustalla voi olla myös muita tekijoitä. Tutkimuksen mukaan ulkoiset tekijät vaikuttavat enemmän aggressiivisuuden syntymiseen ja esiintymiseen kuin sisäiset tekijät, kuten potilaan psyykkinen sairaus. Ulkoisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi ympäristö, hoitohenkilökunnan asenteet ja tavat olla vuorovaikutuksessa potilaiden kanssa ja heidän tekemänsä rajoitustoimenpiteet. (Faccio ja muut, 2021, s. 483.)
Potilaan hoidon ja turvallisuuden ja muiden turvallisuuden takaamiseksi haastavat tilanteet saattavat johtaa potilaan rajoittamiseen. Näissä tilanteissa puhutaan pakon käytöstä. (Kuosmanen & Laukkanen, 2019, s. 928.) Rajoittamistoimenpiteet perustuvat mielenterveyslakiin ja potilaan rajoittamisesta päättää aina lääkäri (Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116). Rajoittavia toimenpiteitä tulisi kuitenkin pyrkiä vähentämään ja se on kirjattu yhdeksi viimeisimmän Kansallisen mielenterveysstrategian päätavoitteeksi (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2020, s. 28). Psykiatrisen hoidon tulisi ensisijaisesti perustua vapaaehtoisuuteen, mutta toisinaan rajoittamistoimenpiteiden käyttö on perusteltua potilaan huonon psyykkisen voinnin vuoksi (Kuosmanen & Laukkanen, 2019, s. 925).
Työ- ja potilasturvallisuus
Psykiatrinen hoitotyö on yksi työväkivallan riskialoista (Pekurinen ja muut, 2017, s. 5). Merkittävin työturvallisuuteen vaikuttava asia on potilaiden potentiaalinen aggressiivisuus (Gordon ja muut, 2021, s. 308). Uhkaavat tilanteet voivat johtaa rajoittamistoimenpiteiden käyttämiseen, jotka voivat aiheuttaa henkilöstölle fyysisen loukkaantumisen riskin. Yleisimmät vammat näissä tilanteissa ovat erilaiset venähdykset, nyrjähdykset, murtumat, mustelmat ja aivotärähdys (Varpula ja muut, 2022, s. 360). Uhkaavat ja haastavat tilanteet vaikuttavat myös psyykkistä kuormitusta lisäävästi, aiheuttaen hoitohenkilöstössä pelkoa, ahdistusta, syyllisyyttä, unihäiriöitä ja tyytymättömyyttä työtä kohtaan (Pulkkinen, 2021, s. 31).
Potilasturvallisuutta vaarantaviksi tekijöiksi on psykiatrisessa hoitotyössä katsottu potilaan lääkitykseen tai diagnooseihin liittyvät virheet, mutta myös potilaiden haastava käyttäytyminen, itsetuhoisuus ja rajoittamistoimenpiteiden käytöstä aiheutuneet haitat (Kuosmanen ja muut, 2022, s. 37). Rajoittamistoimenpiteet ovat potilaille usein turvallisuuden tunnetta horjuttava kokemus, mutta aiheuttavat myös fyysisen loukkaantumisen riskin (Varpula ja muut, 2022, s. 359).
Tutkimuksen toteutus
Tutkimukseen osallistui Pirkanmaan hyvinvointialueelta 11 kouluttajaa ja 14 hoitajaa, jotka työskentelivät psykiatrisessa hoitotyössä. Kehittämistyön aineisto kerättiin työpajoja ja kyselylomakkeita käyttäen. Kerätyt aineistot analysoitiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimuksessa kartoitettiin psykiatrisen hoitotyön haastavia potilastilanteita ja niiden pohjalta mallinnettiin kuusi simulaatioharjoittelun mallia, joista neljä testattiin käytännön harjoittelutilanteessa. Kehittämistyön tekijä rakensi simulaatioharjoitusten mallit tieteellisen ja ammatillisen tiedon sekä kokemustiedon pohjalta. Simulaatioharjoitusten pohja muokattiin Koulutuskeskus Salpauksen (2020) mallin pohjalta soveltuvaksi psykiatriseen hoitotyöhön (Taulukko 1).
| PROSESSIN OSAT | SELOSTEET |
| Alkutilanteen hahmotus | |
| Tavoitteet | |
| Roolit | |
| Ohjeita potilaan roolissa toimivalle kouluttajalle | |
| Havainnointi | |
| Jälkipuinti |
Tässä artikkelissa esitetään kouluttajien priorisoimat haastavat tilanteet ja simulaatioharjoituksiin osallistuneiden hoitajien tulokset mallien arvioinnista sekä kehittämiskohteista.
Haastavien tilanteiden priorisointi
Pirkanmaan hyvinvointialueen AHHA- kouluttajilta (n= 11) kartoitettiin työpajan ja kyselylomakkeen avulla psykiatrisessa hoitotyössä esiintyviä haastavia tilanteita. Vastauksista löydettiin 82 haastavaa tilannetta, joista kouluttajat priorisoivat kuusi tilannetta (kuva 1). Näiden kuuden tilanteen pohjalta rakennettiin kehittämistyön tuotoksena syntyneet simulaatioharjoitusmallit: Eristäminen ja fyysinen väliintulo, Haastavat vuorovaikutustilanteet, Tilanteiden johtaminen ja päätöksenteko, Itsensä vahingoittaminen, Hoitolinjaukset ja hoitopäätökset, sekä Väkivalta ja potilaan aggressiivinen käyttäytyminen.
Pilotointiin osallistuneiden hoitajien arviointi tuotetuista simulaatioharjoituksista
Pilotointiin osallistuneet hoitajat (n= 14) kokivat simulaatioharjoitusten vastaavan todellisia työelämän haastavia potilastilanteita. Simulaatioharjoitukset miellettiin käytännönläheisiksi ja varsin aidoiksi tilanteiksi. Vaikka fyysisiä rajoittamisen keinoja tarvitaan ajoittain haastavissa tilanteissa, osallistujat näkivät positiivisena sen, että harjoituksissa painottuivat vuorovaikutukselliset taidot ja niiden vahvistaminen. Osallistujat kokivat harjoitteiden aikana tärkeäksi vuorovaikutuksen niin kollegoiden kuin potilaidenkin kanssa. Osallistujien kokemuksen mukaan haastavissa tilanteissa usein keskitytään hoitohenkilöstön väliseen kommunikointiin ja potilaan kanssa kommunikointi jää vähäisemmälle. (Kuva 2.)
Osallistujat näkivät tärkeänä, että harjoituksissa oli painotettu ennakoinnin merkitystä, sillä sen avulla on mahdollista vaikuttaa tunnistettuihin turvallisuusriskeihin. Osallistujat kokivat tärkeänä tilannejohtajuuden harjoittelun ja toivat esille haastavien tilanteiden monet muuttujat. Harjoitus tilannejohtajuudesta ja sen puuttumisesta avasi osallistujien silmiä tilannejohtajuuden tärkeydestä. (Kuva 2.)
Osallistujat kokivat harjoitteluympäristön turvalliseksi ja sen ajateltiin tukevan oppimista. Ilmapiiri oli osallistujien mukaan avoin ja mahdollisti omien mielipiteiden ja kokemusten jakamisen ilman pelkoa tuomitsemisesta. Ilmapiiri koettiin myös rohkaisevaksi. Ohjaajat koettiin harjoitteiden aikana helposti lähestyttäviksi ja heiltä saatu palaute oli kannustavaa läpi harjoitusten. Osalla osallistujista oli negatiivisia kokemuksia simulaatioharjoittelusta ja harjoittelukerta koettiin korjaavana kokemuksena. (Kuva 2.)
Simulaatioharjoitusten jälkeinen reflektiokeskustelu oli hyvä tapa tarkastella osallistujien harjoitteiden aikaista toimintaa ja ratkaisuja erilaisissa tilanteissa. Reflektiokeskustelussa tilanteet käytiin läpi monipuolisesti eri näkökulmista, joka avasi osallistujille harjoitteita tavoilla, joita he itse eivät tulleet tilanteessa ajatelleeksi. Osallistujat kokivat oppivansa uutta refektoimalla toimintaa. Tilanteiden läpikäyminen auttoi hahmottamaan vaihtoehtoisia toimintamalleja ja johti osaamisen lisääntymiseen. Osallistujat nostivat vastauksissa esille myös vertaisoppimisen näkökulman. (Kuva 2.) Vastaajat esittivät kehittämiskohteina harjoituksissa toimivien roolien selkeää erottelua, ja erilaisten tunnisteiden käyttöä roolien selkeyttämiseksi.
Lopuksi
Pääosin simulaatioharjoituksista saadut palautteet olivat varsin myönteisiä ja simulaatioharjoitukset koettiin kokonaisuudessaan hyväksi mahdollisuudeksi harjoitella psykiatrisen hoitotyön haastavia tilanteita turvallisessa ympäristössä. Simulaatioharjoittelu jakoi myös mielipiteitä. Simulaatioharjoittelua suositeltiin otettavaksi käyttöön koko koulutuskokonaisuudessa. Toisaalta ajateltiin, että simulaatioharjoittelua ei tule lainkaan käyttää osana koulutusta ja sen poistamista koulutuskokonaisuudesta toivottiin jo pilotointivaiheessa.
Aiheesta lisää
Jäppinen, K. (2025). Simulaatioharjoitusten mallintaminen psykiatrisessa hoitotyössä. Hyvinvoinnin asiantuntija yamk-tutkinnon opinnäytetyö. Vaasan ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502032282
