Diabetesosaamisen vahvistaminen verkkokoulutuksen avulla

Diabetes on kasvava kansanterveysongelma ja diabetesta sairastavien määrä lisääntyy myös Pohjanmaan hyvinvointialueella (Groop, 2014). Monet kotihoidon palvelun piirissä olevista diabetesta sairastavista eivät enää kykene hoitamaan itseään, mikä korostaa hoito-henkilökunnan roolia diabeteksen hoidossa hoidon ohjauksessa (Zikos ja muut, 2019). Matleena Lamminaho on laatinut opinnäytetyönään (Vaasan ammattikorkeakoulu, YAMK) verkkokoulutuksen, jonka tavoitteena on parantaa kotihoidon työntekijöiden valmiuksia hoitaa diabetesta sairastavia asiakkaita. Koulutus tarjoaa käytännönlä-heistä ja selkeää tietoa diabeteksen hoidosta, ja sen tarkoituksena on tukea hoitajien osaamista, parantaa hoidon laatua ja vahvistaa potilasturvallisuutta.

TEKSTI | Matleena Lamminaho ja Virpi Välimaa
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061668939
Hoitaja mittaa verensokerin potilaan sormenpäästä.

Verkkokoulutus on joustava opetusmuoto, jonka voi suorittaa ajasta ja paikasta riippumatta. Se tarjoaa toimivan vaihtoehdon lähiopetukselle erityisesti silloin, kun koulutukseen osallistuu koko vuorotyötä tekevä henkilöstö, jolla ei ole mahdollisuutta osallistua samanaikaisesti fyysisesti samassa paikassa järjestettävään koulutukseen.  (Ulum, 2022, s. 429.) Verkkokoulutus suunniteltiin PDCA-mallia hyödyntäen (Heikkinen ja muut, 2021).

Diabetes on yhä yleisempi sairaus, joka vaatii osaavaa hoitoa

Diabetes on aineenvaihduntasairaus, jossa veren sokeripitoisuus nousee liian korkeaksi, koska elimistö ei tuota riittävästi insuliinia tai ei pysty käyttämään sitä tehokkaasti. Hoitamattomana diabetes voi johtaa vakaviin liitännäissairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, munuaisten vajaatoimintaan, silmänpohjamuutoksiin sekä hermovaurioihin. (Ilanne-Parikka, 2021.) Diabetes on nykyään yksi suurimmista kansanterveysongelmista (Diabetesliitto, 2024). Sairastuneiden määrä kasvaa jatkuvasti, tämä aiheuttaa terveydenhuollolle yhä enemmän työtä ja kustannuksia (Vessari ja muut, 2023). Monilla diabetesta sairastavilla on samanaikaisesti muitakin sairauksia, mikä tekee hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta entistä vaativampaa (Zicos ja muut, 2019).  Hyvä hoito vaatii koulutettua ja osaavaa henkilökuntaa, jotta voidaan ehkäistä vakavia komplikaatioita ja parantaa potilasturvallisuutta (Flöjt ja muut, 2014).

Yhä useampi kotihoidon asiakas sairastaa diabetesta (Zicos ja muut, 2019). Osa heistä ei enää kykene huolehtimaan hoidostaan itse, joten hoitohenkilökunnan täytyy osata antaa oikeanlaista apua ja tukea. Siksi on tärkeää, että kotihoidossa työskentelevillä hoitajilla on riittävä diabetesosaaminen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024.) Ammatillinen kompetenssi rakentuu koulutuksen, työelämän ja henkilökohtaisten kokemusten kautta, ja se ilmenee taitoina, jotka ylittävät tavallisen, arjessa tarvittavan perustason osaamisen (Hyvärinen ja muut, 2017, s.254).

Diabeteksen hoito kotihoidossa

Diabetesta sairastavan hoito kotihoidossa edellyttää hoitajilta laaja-alaista asiantuntemusta ja valmiutta tunnistaa erilaisia hoitotilanteita sekä reagoida niihin tilanteen vaatimalla tavalla. Kotihoidossa hoidettavien asiakkaiden terveydentila voi olla hauras (Pajarinen, 2008 s. 38) ja hoitajilla on usein rajallinen aika käytettävissään asiakkaan luona.

Tutkimusten mukaan puutteet osaamisessa voivat lisätä riskejä, kuten väärin toteutettua lääkehoitoa tai oireiden myöhästynyttä tunnistamista (Flöjt ja muut, 2014). Verkkokoulutus kehitettiin vastaamaan lisäkoulutustarvetta tarjoamalla tiivis, mutta kattava kokonaisuus, jossa käsitellään perusteellisesti diabetesta sairautena sekä kotihoidon henkilökunnan tarvitsemia valmiuksia diabetesta sairastavien asiakkaiden hoitamisessa.

Verkkokoulutuksen kehittämisprosessi

Koulutus suunniteltiin PDCA-mallin mukaisesti, joka perustuu jatkuvaan toiminnan kehittämiseen kokeilujen ja arvioinnin kautta (Heikkinen ja muut, 2021). PDCA-sykli etenee neljässä vaiheessa: suunnittelu (Plan), toteutus (Do), arviointi (Check) ja kehittäminen (Act). Aluksi määritellään ongelma ja etsitään siihen ratkaisu. Tämän jälkeen suunnitelma toteutetaan ja sen toimivuutta arvioidaan. Arvioinnin perusteella toimintaa joko korjataan tai vakiinnutetaan, mutta tarvittaessa prosessi voi alkaa alusta suunnitteluvaiheesta (Moen ja muut, 2020).

PDCA-sykliin perustuva kaavio, jossa kuvataan verkkokoulutuksen kehittämisprosessi: 'Plan' (suunnittelu), 'Do' (toteutus), 'Check' (tarkistus) ja 'Act' (toiminta). Jokaisessa vaiheessa on lyhyt kuvaus toimenpiteistä, kuten tavoitteiden määrittely, materiaalin rakentaminen, sisällön tarkistus ja palautteen perusteella tehdyt muutokset.
Kuva 1. PDCA-malli verkkokoulutuksen kehittämisestä. Malli perustuu Moen ym. PDCA-teoriaan (Moen ja muut, 2020)

Suunnitteluvaiheessa kartoitettiin koulutustarve ja määriteltiin oppimistavoitteet diabeteksen hyvän hoidon kriteereihin perustuen. Koulutuksen sisältö rajattiin neljään pääteemaan: 1) diabeteksen perusteet, 2) hoidon tavoitteet, 3) lisäsairaudet ja 4) diabetesta sairastavan kotihoito. Kukin teema jaettiin pienempiin osakokonaisuuksiin, jotka jäsensivät aihetta loogisesti vaiheittain. Jokaiseen osioon lisättiin oppimista tukevia kysymyksiä, jotka auttoivat kertaamaan keskeiset asiat.

Toteutusvaiheessa koulutusmateriaali rakennettiin suunnitelman mukaisesti. Materiaalit sisälsivät videoita, esityksiä ja interaktiivisia harjoituksia. Opinnäytetyön tekijä tuotti kaiken visuaalisen materiaalin itse tai tekoälyn avulla, mukaan lukien käsikirjoitukset ja videot. Diabetesyksikön diabeteshoitaja oli apuna videoiden laatimisessa ja tarkisti videoiden laadun. Koulutuksen rakenne suunniteltiin selkeäksi ja käyttäjäystävälliseksi, jotta kotihoidon henkilöstö voisi hyödyntää sitä joustavasti työssään.

Arviointivaiheessa koulutuksen sisältö tarkistettiin diabetesyksikön lääkärillä ja diabeteshoitajalla, jotka varmistivat materiaalin tietosisällön oikeellisuuden ja ajantasaisuuden. Lisäksi koulutusta testattiin pienellä käyttäjäryhmällä, joka antoi palautetta sisällön selkeydestä ja käytettävyydestä.

Kehittämisvaiheessa koulutusta muokattiin palautteen perusteella. Verkkokurssi pilotoitiin jakamalla pääsylinkki Pohjanmaan kotihoidon osastonhoitajille, jotka välittivät sen edelleen työntekijöille. Koulutus päätettiin osallistujakyselyyn, jonka avulla kerättiin kokemuksia sen hyödyllisyydestä ja käytettävyydestä. Jatkokehitystä suunnitellaan saadun palautteen pohjalta, ja koulutusta päivitetään tarvittaessa vastaamaan kotihoidon muuttuvia tarpeita.

Verkkokoulutuksen hyödyt ja kehityskohteet

Verkkokoulutuksen palautekyselyn perusteella suurin osa vastaajista koki koulutuksen hyödylliseksi ja työssään sovellettavaksi. Osallistujat kokivat oppineensa uutta diabeteksen hoidosta, ja koulutuksen sisältöä pidettiin ajantasaisena ja tarpeellisena. Verkkokoulutus nähtiin hyvänä vaihtoehtona silloin, kun koulutuksiin osallistuminen ei ole mahdollista työvuorojen tai resurssien vuoksi.

Haasteita aiheuttivat koulutuksen rakenne, tekniset toimivuusongelmat sekä visuaaliset ratkaisut, jotka herättivät osin ristiriitaisia mielipiteitä. Vastaajat toivoivat myös monipuolisempia oppimismenetelmiä, kuten ääneen luettua sisältöä videon ja tekstin rinnalle.

Laadullisen palautteen perusteella muodostettiin viisi yläluokkaa: asiasisältö, koulutuksen laatu, sisällön esitystapa, tekninen toimivuus ja monipuoliset oppimismenetelmät. Tulosten mukaan verkkokoulutusta voidaan hyödyntää kotihoidon henkilöstön osaamisen tukemisessa, kunhan sisältö pidetään selkeänä ja tekninen toteutus toimivana.

Kehittämiskohteita ovat erityisesti koulutuksen rakenteen selkeyttäminen, teknisten haasteiden ratkaiseminen sekä vaihtoehtoisten oppimismuotojen lisääminen. Näihin osa-alueisiin keskittymällä verkkokoulutusta voidaan jatkossa kehittää entistä saavutettavammaksi ja vaikuttavammaksi.

Lähteet
  • Diabetesliitto (2024). Alueellista tietoa. Noudettu 5.5.2024 osoitteesta https://www.diabetes.fi/yhteiso/vaikuttaminen/alueellista_tietoa#a00a38e4

  • Flöjt, J., Le Hir, U. & Rosengren, K. (2014). Need for Preparedness: Nurses’ Expe-riences of Competence in Home Health Care. Home Health Care Man-agement & Practice, 26(4):223-229. https://doi.org/10.1177/1084822314527967

  • Groop, L. (2014). Tyypin 2 diabetes - perinnöllinen kohtalo vai hyvinvointiyhteis-kunnan rangaistus? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 30(22): 2339–46. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo11945.pdf

  • Heikkinen, K. Sivonen, A. (2021). Kehitä ja kehity- PDSA- syklin mukainen jatkuva kehittäminen toteutuneissa oppimisprojekteissa. eSignals Research, 2(1). http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021101450992

  • Hyvärinen, K., Saaranen, T. & Tossavainen, K. (2017). Ammatillinen osaaminen työhyvinvoinnin osana- kyselytutkimus terveysalan opettajille. Hoitotiede 2017, 29 (4), 252–263

  • Ilanne-Parikka, P. (2021). Diabetes (”sokeritauti”). Duodecim Terveyskirjasto. Noudettu 16.5.2024 osoitteesta https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00011

  • Moen, R., & Norman, C. (2010). Circling back: Clearing up myths about the Dem-ing Cycle and Seeing How it Keeps Evolving. Quality Progress, s. 22–28. https://deming.org/wp-content/uploads/2020/06/circling-back.pdf

  • Pajarinen, R. (2008). Ikäihmisten hoidonohjauksen ydinsanat ovat kertaus ja konkretisointi. Diabetes ja lääkäri 37 (5), 36–39.

  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Kotihoito. Noudettu 10.5.2024 osoittees-ta https://thl.fi/aiheet/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/kotihoito

  • Ulum H. (2022). The effects of online education on academic success: A meta-analysis study. Education and Information Technologies. 27(1):429–450. https://doi.org/10.1007/s10639-021-10740-8

  • Vessari, H., Luoto, H., Aalto, A., Peltonen, E. J., Iso-Mustajärvi, I., Raittinen, P., Prami, T., Saraheimo, M., Valle, T. T. & Saukkonen, T. (2023). Alle 60-vuotiaiden tyypin 2 diabeteksen hoitotasapaino on keskimääräistä huo-nompi. Lääkärilehti. 2023;78:e36277. www.laakarilehti.fi/e36277

  • Zikos, D., Ogunneye, Y., Delellis, N. & Ivanitskaya, L. (2019). Association Between the Rate of Diabetes and Quality of Patient Care in Home Health Agen-cies. Home Health Care Management & Practice. 31(2):113-119. https://doi.org

Aiheeseen liittyvää